Näytä viesti nro:
1142 | 1143 | 1144 | 1145 | 1146 | 1147 | 1148 | 1149 | 1150 | 1151 | 1152 | 1153 | 1154 | 1155 | 1156 | 1157 | 1158 | 1159 | 1160 | 1161 | 1162 | 1163 | 1164 | 1165 | 1166 | 1167 | 1168 | 1169 | 1170 | 1171 | 1172 | 1173 | 1174 | 1175 | 1176 | 1177 | 1178 | 1179 | 1180 | 1181 | 1182 | 1183 | 1184 | 1185 | 1186 | 1187 | 1188 | 1189 | 1190 | 1191 | 1192 | 1193 | 1194 | 1195 | 1196 | 1197 | 1198 | 1199 | 1200 | 1201 | 1202 | 1203 | 1204 | 1205 | 1206 | 1207 | 1208 | 1209 | 1210 | 1211 | 1212 | 1213 | 1214 | 1215 | 1216 | 1217 | 1218 | 1219 | 1220 | 1221 | 1222 | 1223 | 1224 | 1225 | 1226 | 1227 | 1228 | 1229 | 1230 | 1231 | 1232 | 1233 | 1234

Viesti nro 1142 / 1.11.2016

Muodollinen ja epämuodollinen sanovat toisilleen näin: ”Toisinaan tarvitaan sääntöjä, mutta on hyvä luopua säännöistä, kun vapauden on aika tulla johtoon.”

Muodollinen sanoi epämuodolliselle näin: ”Minä otan toimiakseni ylleni arvattavan ulkoasun, jotta tuottaisin tunteen säännönmukaisuudesta.”

Epämuodollinen vastasi näin: ”Olen sinun kanssasi samaa mieltä. Tuo valintojen ja seurausten säännönmukaisuus on sinun osaltasi hallussa. Minun roolini on antaa vapaus, jonka kautta kaikki säännöt liukenevat.”

Näin he puhuivat. Näin he sopivat sääntöjen ja vapauden välisestä suhteesta. Kerromme lisää myöhemmin, sillä on aika tuottaa uusi harjoitus.

Tee näin.

Avaa sydämesi. Luo katseesi sinne, mistä sinulle tulee useimmiten kipuja.

Vanno sydämesi kautta tahtovasi oppia kivuista, ja vanno sydämesi kautta toivovasi rohkeutta kohdata kipuja. Vanno siten, kuin neuvon.

Vanno tekeytymällä sellaiseksi, joka tietää voivansa tehdä mitä haluaa. Kuvittele noudattavasi vain omaa lupaustasi itsellesi, johon olet sitoutunut, mutta tavalla, jossa kaikki mitä tapahtuu, on siunattua ja armahdettua. Näin otat tehtäväsi leikillään ja tosissaan yhtä aikaa, eikä tuosta vannomisesta synny sinulle uutta taakkaa.

Katso kipuasi. Näe se tottumuksena, jonain johon opit. Kun näet sen tottumuksena, näe se vain yhtenä tapana tulkita elämää. Katso kipua, jotta havaitsisit tuon tottumuksesi sen seasta. Näe se kaikki, jotta voisit opetella siitä pois.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1143 / 2.11.2016

Toisin kuin voisi luulla, ei ole koskaan tarkoituksenmukaista vaatia mitään elämältä. Ei ole sellaista jotain tiettyä oletusta, jota noudattamalla voisi todellakin saada enemmän, kuin elämältä saa. Elämä antaa vain itsensä. Vaatimukset ovat turhia, ja ne toteuttavat itsensä päinvastaisella tavalla, mitä vaatija olettaa.

Vaatimukset sulkevat vaatijan oletustensa sisään. Tällöin vaatimus on jäykkä versio elävästä elämästä, ja elämän kannalta paras anti on tällöin vailla vastaanottajaa. Jos ihminen näkee elämän sellaisenaan kuin se on, saa hän ammentaa elämältä ilon ja surun, pelon ja vapauden sellaisina ilman lisäominaisuuksia, joihin vaatija itsensä hukuttaa.

Me olemme – minä ja sinä – ja elämä on.

On oltava silti lainalaisuuksia, jotta elämä voisi toimia. Elämä on täysin ennustettavaa, koska mikään ei ole sattumaa. Tällainen on minun tahtoni teille. Siksi elämänne on turvattua, ja siksi kaiken on vain hyvä antaa tapahtua, mitä tapahtuu. Siksi se mitä annatte tapahtua, osoittautuu parhaimmaksi teille annetuksi tilaisuudeksi osallistua lopulta elämän ja Jumalan tahtoon, ja osallistua oman tahtonsa toteuttamiseen.

Säännöt ovat tarpeen, ja vapaus nojautuu sääntöihin. On olemassa vapaus, ja vapaus tarkoittaa kaikkea, mitä elämä on, jos elämään suhtautuu ilman rajoitteita. Rajoitteet eivät ole sääntöjä; rajoitteet ovat sääntöjä, joihin on lisätty tulkintoja. Sääntö itsessään ei ole vapauden vastakohta, sillä vapaus ja sääntö ovat yhden ja saman elämän kaksi erilaista tapaa ilmentää sitä, että vailla lakeja ei olisi vapautta. Vapaus on, jotta laki voisi olla – ja päinvastoin.

Se mitä ihminen on sääntöihin lisännyt, tekee teille raskaan ja vaikean – joskus äärettömän vaikean, ja toisinaan melkein mahdottoman ratkaistavaksi – viidakon erilaisia ristiriitojen värittämiä oletuksia, joiden sisällä te sokaistutte, ettekä löydä ulos vapauteen. Panitte sääntöihin merkintöjä, joiden ainoa tarkoitus on ollut laajentaa Jumalan tahtoa, mutta tuollainen laajentaminen käytännössä minimoi tahtoni esiintulon. Jos laajentaa, täytyisi voida samalla lisätä jotain uutta, mutta jos kaikki on jo olemassa, on mahdotonta tuottaa uutta; te vain sotkitte säännöillänne kristallinkirkkaita ja johdonmukaisia pykäliäni. Sotkitte itsenne viisauteen, jossa viisaus itse rikkoo rakkauden ja oikeudenmukaisuuden lakeja. Teidän viisautenne karkasi käsistä, enkä minä enää loista sääntöjenne takana; minä katosin pykälienne ja tuomioidenne lisäännyttyä kauas, kauas sydämistänne, eikä ole paljoa liioiteltu, mikäli sanon olevani teiltä täysin hukassa.

On olemassa syyt sääntöihin, mutta ne syyt eivät ole moraalisia. Syyt sääntöihin syntyvät puhtaasta rakkaudesta.

On olemassa syyt vapauteen, mutta tuo vapaus ei tarkoita piittaamattomuutta. Vapaus annetaan, jotta vapaudella toteutetaan täydellinen lupaus täydellisestä rakkaudesta.

Kumpikin on kateissa ja pimennossa katseiltanne, kumpikin on käännetty nurin, ja kumpikin on osaltaan turmeltu pitkän, vaikean historianne saatossa. Ette ymmärrä sääntöjen ettekä vapauden perään, ja säännöt yhdessä vapauden kanssa saavat pian uuden tulemisensa. Tämä tarkoittaa vaikeaa, perin vaikeaa vanhan ja uuden yhteensulautumista, eikä tuo sulautuminen ole kenellekään vailla kipua. Tarvitaan silti tuo kipu, koska rikkoontunut astia täytyy sulattaa, jotta siitä voidaan tehdä uusi.

Näe ja kuule ja ole valmis.

Ole rehellinen.

Ole.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1144 / 2.11.2016

Toisin kuin toteatte, on joku aina teidän ja minun kanssa olemassa, vaikka vain sinä olet. Toteatte, jos huomaatte vastauksen kysymykseen ”Kuka minä olen?”, että vain sinä olet.

Silti toteatte, että et ole ainoa. Toteat tuolloin, ettei voi unohtaa muita.

Jälleen kerran valtava, valtava kysymysmerkki. Mikä on totta? Mikä on, jos millekään ei voi antaa totuuden sijaa, jos kaikki yhtä aikaa on ja ei ole.

Kun ihminen saa vastauksen kysymykseen ”Kuka minä olen?”, on vastaus tuova täydellisen luovuttamisen hetken. Tuo hetki jättää merkin kaikkiin, jotka sen kokevat, koska tuo hetki paljastaa illuusion. Illuusioon on sidottu kaikki se, johon olette tottuneet. Tuo illuusio lähettää matkaan koko ajan todisteita, joiden perässä te kuljette, ja nuo todisteet ikään kuin vahvistavat harhaanne.

Harha on annettu, ja sen tähden sitä nyt myös kauttanne puran. Puran; lupaukseni myötä myös hajotan.

Harha todistaa itsestään monella tapaa. Se käyttää peilejä, joita asetin ympärillenne. Nuo peilit koko ajan vahvistavat teidän käsitystänne sellaisesta maailmasta, johon ei kuulu muuta kuin aistienne välittämä tieto, aistienne välittämä kuvaus todellisuudesta. Harha vain paksunee ja tihenee, jos taistelette sitä vastaan. Tällöin käy kuten käy hänelle, jolle tosi ja epätosi ovat eri asia; hän saa totuutensa, jolle ei mahdu epätosi, jolloin tuo totuus käy yhä epätodemmaksi.

Annan neuvoja siihen, miten on mahdollista luovia pois harhastaan. Annan neuvoja, koska rakastan teitä. Annan neuvoja, koska on mahdollista vain neuvoa, ei tehdä puolestanne.

Ensin määritellään harha.

Harha on luulo oman itsensä ja jonkin toisen olemassaolosta. Tällöin ”minä” ja ”hän” ovat muutakin, kuin ainoastaan sanoja. Tällöin nuo kaksi ovat fyysisesti erillisiä, ja siitä alkaa matka kaikkiin väärinymmärryksiinne. Matka on ollut teidän osaltanne jokseenkin raskas, ja jos matkan mitta on sen raskaus, on matkanne ollut samalla erityisen antoisa. Te tulitte monelta eri tähdistöltä tälle planeetalle, koska tämä planeetta joutui eristyksiin muusta universumista. Se eristettiin. Kävi seuraavalla tavalla.

Harha laskeutui planeetalle. Harha kiedottiin ensi-ihmisen ympärille, jotta koe alkaisi. Harhalle ominaisella tavalla annoin sen tehdä mitä se tahtoi tehdä, ja se teki pitkälti kuten oli oletettavaa; se syveni ja halkaisi syvän kuilun yhden olemuksen, yhden viisauden, yhden rakkauden väliin.

Tässä on syy pysähtyä.

Jos tämä planeetta olisi joutunut täysin harhan valtaan, käytäntö ja teoria yhdessä saisivat tehdä siitä maanpäällisen helvetin. Harhan itsensä tähden päästin valon tulemaan pimeään tavalla, johon on liitetty käsite ”ilmestys”. Tämä ilmestys tapahtui Jukatanin niemimaalla tuhansia vuosia sitten. Siellä aloitin osana uuden ajan valmistelua valmistelut, joihin liitin suunnitelman puuttua ihmiskunnan kohtaloon poikkeuksellisella tavalla. Synnytin valon keskelle pimeyttä, koska pimeys oli niin tiheää, että näin sen johtavan ilman väliintuloa absoluuttiseen kadotukseen ilman mahdollista ratkaisua valon suuntaan. Käynnistin ensimmäisen väliintuloni koko elämänkiertonne aikana, ja tein sen ojentamalla Poikani kautta, suoran kontaktin välityksellä rakkauden pimeyden keskelle.

Mitä tapahtui?

Ihmisen ja minun välinen yhteys sai hieman lisää yhteistä ymmärrystä. Saatoin jättää Poikani hetkeksi aikaa luoksenne kulkemaan soihtu kädessään, ja Poikani toi tiedon Jumalasta kansoille. Luotin Poikaani ja Hän otti tehtävän vastaan.

Olkaa siis nyt tietoisia siitä, ettette koskaan voi menettää valoa, koska en sitä salli. Väliintulo on tapahtunut toisen kerran kaksituhatta vuotta sitten, jolloin oli tarpeen tehdä vielä rajumpi oikaisu ja synnytin valon tavalla, joka kantaa nimeä Jeesus Kristus.

Mikä ero oli noilla kahdella tapauksella? Jeesuksen tähden teille tuli yhteistä pohjaa jumalkäsityksillenne, josta voitte ympäri maailman luoda todistusvoimaista suhdetta minuun. Tuo aiempi valon lähettiläs toteutti työtään ympäristössä, johon sekasorto oli ulottanut eri tavalla lonkeronsa; tuolloin maailma oli suurelta osin toisenlainen kuin Jeesuksen jäljiltä. Tuo maailma vapisi pimeän magian vallassa, koska Atlantis – tuo tarunhohtoinen mahti – jätti jälkeensä paljon muistoja ajoista, joiden katoaminen ei kadottanut kaikkea yhteyttä valoon, tavalla jota te vasta nyt opettelette uudelleen. Valo on ollut erilailla kadoksissa, mutta erilailla luonanne kautta historian, ja tuo historian ajankohta oli ristiriitainen; se tiesi valon ja Hengen totuuksia ja se tiesi saloja, joita harva teistä enää muistaa. Käytännössä ennen viimeisten maagikkojen katoamista magia – musta ja valkoinen – näkyi vielä saarekkeina ihmisen keskuudessa. Tuo valo oli repäissyt valonkantajat kahtia; oli heitä joille rakkaus oli tärkeintä, mutta musertava oli mustan magian ylivalta.

Harha tiivistyi tuolloin eri tavalla kuin nyt. Harha oli luonteeltaan valon väärinkäyttöä, kun se nyt on unohduksen harha. Väärinkäytön vuoksi valo on vedetty pois keskuudestanne.

Kaikki tuo on nyt avointa. Kaikki on teidän käsissänne. Jokaisen teistä. Teidän on nyt päätettävä kahdesta asiasta yhtä aikaa. Teidän on hallussanne pidettävän valon tähden pysyttävä valonkantajina, ja yhtä aikaa on nähtävä koko pelikenttä ilman oman tavoitteiden ja halujen vastavoimaa, sillä ilman täydellistä ja aukotonta rakkautta on täydellinen valo johtava täydelliseen pimeään. Valo tulee, ja valo lakaisee tieltään jokaisen oksan ja oljenkorren, jokaisen vastakohdan, jokaisen varjon häivähdyksenkin – valo tulee, joten ainoa tapa ottaa valo vastaan ja samalla pitäytyä valossa on olla valo.

Siinä kaiken olemisen ja rakastamisen ydinviisaus, joka on minun ja sinun kiertämätön ja väistämätön liitoskohta; siinä onnistuu vain pyhä kohtaamaan pyhän, jolloin on tultava pyhäksi, ennen kuin pyhyys annetaan.

Siinä ongelma, jota kohti kulkiessanne todistatte ja toteennäytätte voimanne. Uskokaa, sillä usko on pelkonne pahin pelko.

Jos minä tiedän, että sinä otat haasteen vastaan voittaen itsesi moninkertaisesti, ja minä kokiessani sinun välitykselläsi saan tulla aina vaan viisaammaksi, niin eikö toden totta sinussa ole mahtava, suurenmoinen ja kauniin lumoava valo sisällä?

Eikö sinussa olekin aurinko?

Eikö sinussa olekin minun vertaiseni rakkaus?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1145 / 2.11.2016 (2)

Totta tosiaan on aika jatkaa kertomusta harhan luonteesta, sillä aika käy vähiin. On aika lunastaa, ja on aika saada palkinto.

Jotta olisi koskaan mahdollista murtautua pois annetusta valheesta, on saatava kokea ensin tuo valhe. Tarvitaan tarpeeksi käsitystä siitä, minkä edessä on ollut pimeässä, jotta tuosta muurista pääsee läpi. Tarvitaan siis tieto vihollisestaan, vaikka mitään vihollista ei olekaan. Siksi on syytä koetella itseään, jotta koettelemus toimisi parhaimpana mahdollisena työntövoimana; näin minä tein teille tien pois sokeudesta, näin minä ensin sokaisin teidät.

On olemassa toisinajattelijoita joukossanne. He väittävät minun tehneen teille paratiisin, ja tuo paratiisi peittyi varjon alle minun viholliseni toimesta. On mahdollista tällöin vapautua tekemällä vastarintaa viholliselle, ja näin lunastaa pelastus Jeesuksen kautta.

Toimin kuitenkin toisin. Toimintani on joka ratkaisee, ei teidän käsityksenne toiminnastani. Te usein olette nähneet minut – silloin kuin näette minut vallassa olevan käsityksen kautta – jonkinlaisena tuomarina, joka on kuitenkin rakastava isä. Näin on ollut tuhansien vuosien ajan myös muissa uskonnoissa, kuin kristinuskossa. Sama teema eri kuoseissa.

Tuo on helposti ymmärrettävä, vaikkakin helposti myös voin soveltaa tuohon ihmisen ja minun väliseen näkemykselliseen, pinttyneeseen harhaan toista puolta itsestäni: en ymmärrä. Minä olen kaikki, joten väitän nyt, etten ymmärrä sitä, kuinka teitte minusta niin kompleksisen, niin pelottavan, niin järjettömän Jumalan.

En ymmärrä.

Kuvitelkaa nyt Jumala, joka ei ymmärrä. Kuvitelkaa Jumalanne tyhmäksi. Kuvitelkaa Jumalanne vailla viisautta.

Sen jälkeen voitte yrittää selittää minulle, miksi teidän on ollut niin vaikeaa, niin poikkeuksellisen hankalaa saada otetta rakkaudesta. Selittäkää se minulle, niin saatte ehkä itsekin tuosta selityksestä jotain, mihin voitte kiinnittää uuden ymmärryksenne.

Minä kysyn nyt tyhmiä kysymyksiä. Minä kysyn, ja te voitte itseksenne miettiä vastauksia.

1. Jollekin on mahdotonta käsittää, että minä loin harhan. Miksi se on niin vaikeaa?

2. Jollekin on vaikeaa hyväksyä minun kaikki ominaisuuteni, mutta yhtä vaikeaa on käsittää, ettei minulla ole tarvetta muuhun kuin rakkauteen. Oletko sinä mitä mieltä asiasta?

3. Miksi minussa ei saa olla pahaa?

4. Miksi sinussa on ainoastaan hyvää?

5. Oletko koskaan uskaltanut ajatella, ettei sinun elämäsi merkitse minulle mitään?

6. Tahdotko kuulla totuuden siitä, ettei ole mitään syytä luoda ylimääräisiä vihollisia? Minä en ymmärrä, mistä siinä on kyse, kun näette pimeää ja pahaa. Kerro minulle.

7. Toimitko minun kaltaisena silloinkin, kun pahoinpitelet itseäsi tai läheistäsi?

8. Suostutko rakastamaan kuten minä rakastan, eli lopulta en edes rakasta?

9. Haluatko toimia kuin minä, eli hyväksyen kaiken?

10. Miksi sinun ja minun pitäisi edes olla yhteydessä toisiinsa? Miksi teidän pitäisi liikuttaa eväänsäkään minun vuokseni? Miksi vaivaatte mieltänne minulla? Olenko joskus pyytänyt sitä?

11. Toiko minulle mitään iloa se, että luulitte minun kantavan huolta teistä? Mitä tuo huolehtiminen olisi hyödyttänyt? Mitä saisitte huolestani itsellenne?

12. Jos pilkkaatte minua, luuletteko minun siitä loukkaantuvan? Minä tunnen kaikki tunteet, ja minä tiedän mitä loukkaantuminen on, mutta miksi olisit minun edessäni enempää kuin itseni häilyvä kuva, enempää kuin itseni juuriveso, enempää kuin itseni ositettu kappale, enemmän kuin suosikkilapseni, joka nähdessään ja kuullessaan opettajansa häntä pilkkaa, koska aina pilkkaa itseään vanhempaa. Näin lapsi toimii, koska lapsen täytyy nousta kapinaan, sillä lapsi ei suostu olemaan opettajansa näköinen.

13. Kun eläydytte luuloihinne, ettekö koskaan pysähdy pohtimaan sitä, onko jokin teissä oleva tottumus ja pelko luulojenne takana? Miksi päästätte itsenne niin vähällä?

14. Kiusaus pysyä totutussa on teissä niin vahva, ettette uskalla toteuttaa unelmianne. Miksi pelkäätte, ja miksi luulette minun toivovan teiltä murheellista elämää?

15. Lähtemällä kohti toiveitaan moni teistä on pettynyt itseensä. Jos selitätte minulle miksi näin, niin selittäkää samalla, miksi hyveellisyytenne on yleensä hyveellisyyttä vailla aitoa rakkautta?

16. Jotta välittäisitte itsestänne, teidän täytyisi luopua neljästä perusolettamuksestanne. Kun näitä luette, vastatkaa minulle samalla, onko teidän mielestänne noissa olettamuksissa jotain, jonka tähden ette olisi valmis luopumaan niistä.

Ensimmäinen olettamus on harha, jonka istutin teihin. Siitä johtuva päätelmänne kuuluu näin: ”Olen arvoton”.

Toinen olettamus estää vapautenne, ja se kuuluu näin: ”Häpeä edustaa aitoa itseäni”.

Kolmas olettamus kuuluu näin: ”Kussakin ihmisessä on luottamuksen kannalta liikaa pahaa”.

Neljäs ja viimeinen tärkeistä esteistä vapautenne kannalta on: ”En mahda itse elämälleni mitään”.

Nämä olettamukset vievät pohjaa siltä auringon täyttämältä, valon läpäisemältä ja kiitollisuuden ja onnellisuuden muodollisuuden unohtaneelta, vapauteen nojaavalta ja minun tosiasialliseen olemukseeni turvaavalta omalta matkaltanne, johon teitä ohjaan lempeän tyynesti. Rakkaus on oleva teidän, jos vain teillä on rakkaus itseenne. Rakkaus itseenne ei välity syvälle sydämeen asti, jos teissä on jotain noista mainitsemistani harhoista jäljellä, ja niiden on syytä poistua teistä, mikäli rakkauden tähden tahdotte tulla vapaiksi.

Jos teidän on vaikeaa rakastaa itseänne, te samalla rakastatte vähemmän Jumalaa. Tämäkin on aina ollut kahteen suuntaan tapahtuva prosessi, ja kaiken sen vuoksi teidän Jumalanne on ollut pitkään hullu, joka rankaisee lapsiaan, johon ei voi luottaa, ja jonka tähden te teette itsenne hänen kaltaisekseen – hulluksi, joka lyö ja murhaa.

17. Kun asetin teihin harhan, miksi luulette minun asettaneeni teihin samalla sydämen valon?

18. Osaltaan tuo kysymys samalla vastaa seuraavaan, eli: ”Koska teissä on valo ja harha, kumpi on mielestänne vahvempi?”.

19. Tosissaan te yritätte selvitä tästä kysymyksestä, mutta ei ole ollut vaikeaa havaita, ettette ole siinä kauhean hyvin onnistuneet. Ja kysymys kuuluu: ”Olenko minä tässä ja nyt Jumalalleni mieleen?”. Ja kun noin kysytte, voitte vastausta etsiessänne laajentaa kysymystä vieläkin entisestään, ja kysyä: ”Jos Jumala tietää jo kaiken, enkö minä silloin voi jo luovuttaa, ja tulla kotiin?”.

20. Lopuksi kysyn teiltä yhden ratkaisevan kysymyksen, eikä siihen liity yhtään huumoria, kieroontunutta sarkasmia – vaikka se siltä kuulostaakin – sillä sen kautta aidosti tahdon teidän avaavan silmiänne ja sydämiänne.

Miksi minä ja te kaikki yhdessä tehtiin tämmöinen järjetön näytös, jonka tähden kaikki olemme helisemässä?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1146 / 5.11.2016

Ulkomailla on ollut paljon käsityksiä suomalaisuudesta, ja nuo käsitykset ovat olleet erityisen myönteisiä heidän keskuudessaan, joille on selvää, että suomalaisuudessa on osaltaan kyse siitä, miten suomalaiset ovat saaneet osakseen jotain erilaista verrattuna moneen muuhun kansaan. Heille on ollut tiedossa yliaistein, että suomalaisuudessa on sellaista juurta, jonka kaukana, kaukana syvyyksissä on alkuhaaroja teidän koko ihmiskunnan alkukotiin.

Suomeen asuttui kansoja eri puolilta maailmaa, kun maailma lähes kävi asuinkelvottomaksi. Suomeen tuli rippeitä kansoista, koska tänne tulemalla moni juuri ja juuri selvisi hengissä.

Miksi Suomeen?

Kun Atlantis romahti, ja kun suuret massat vajosivat, kävi samalla koko planeettanne läpi valtavia laineita, suurimpia koskaan, jotka vyöryivät kaikkien mantereiden ylitse. Tämä suurten – käsittämättömien nykyihmiselle – aaltojen vyöry ajoi kokonaisia kansoja noiden vesimassojen mukana kohti pohjoista.

Kävi niin, että heille, joille jäi vielä elämä koettavaksi, oli edessä kaaos, kaaos ja traumaattinen pimeys.

Pimeydessä oli mahdotonta selvittää sijaintiaan. Pimeydessä oli enää jäljellä yksi tieto, ja se oli tieto siitä, oletko hengissä vai et. Hengissä tai et, sait osaksesi pimeyden. Pimeys kesti pitkään, ja tuo pimeys on edessänne pian. Pimeys tulee koska on selvää, ettei tällä menolla tämä ihmiskunta herää. Tämä ihmiskunta on menossa päin seinää, ja seinä on jo käden ulottuvilla.

Miksi näin? Miksi toivoton viesti? Miksi pelottelu? Miksi uhkailu? Onko tämä viesti totta?

Jumalanne on antanut ilmi kautta aikain oman tahtonsa, eikä Hän tahdo teille mitään. Ei mitään. Hän sallii, ja Hän rakastaa.

Viesti on annettava, jotta valo heräisi palamaan; jotta pimeys laskutuessaan saisi vastaansa heidät, joille kaikki on jo ennalta tiedossa; jotta antamalla viestin juuri sinä näet ympärilläsi kaiken kauniina, niin kauniina että tahdot siunata jokaisen hetken, ja tuo siunaus valmistaa maailmaa kohtaamaan myös eteen nousevan muurin, joka on teidän itsenne pystyttämä, ja teidän itsenne se täytyy laskea. Tahdon teille kertoa tietoa tulevasta, koska olette yhdessä antautuneet välinpitämättömyyteen, eikä ole kyse pienestä mitättömästä seurannaisvaikutuksesta tuon valintanne myötä. Te valitsitte sokeuden loppuun asti, ja minä annoin niin käydä.

Annan edelleenkin. Silti ohjaan lempeällä kädellä häntä, jolle on helppo antaa mitä hän pyytää. Pyydätte apuani, ja minä autan. Autan valmistamalla jokaista teistä tulevaan. Autan kertomalla, miten valon käy vähiin, kun toteuttamanne maailma romahtaa. Autan kertomalla, että tuo valo on silti pimeän voimistuessakin vain piilossa, koska siten teidän itsenne tähden te voitte luottaa ainoaan mitä on, ja se on teidän rakkautenne. Te itse piilotatte valonne ja valitsette pelon, te itse tahdotte kokea kaikkein raskaimman tien, te itse voitatte pimeän äärimmäisessä ponnistuksessa saamanne voiton ja kruunauksen kautta.

Valo menee piiloon, jotta löytäisitte suurimman lahjanne, ja se on luottamus, ja tuo luottamus punnitaan kun aika koittaa.

On tarkoitus jatkaa siitä, mihin maailma jäi kun lopetitte yhdessä paremman maailman luomisen. Tuo taitekohta oli teidän kannaltanne yhteinen päätös, koska kaikki tapahtuu – ilman poikkeuksia – yhteisen päätöksen nojalla. Olette yksi, ja jos pimeä ottaa vallan, se tapahtuu vain teidän kaikkien toimesta; jos valo ottaa vallan, se tapahtuu vain jokaisen teidän rakkautenne tähden.

On tarkoitus sallia kumpikin äärilaita, jotta yhdessä romahtaen näette seuraukset, ja yhdessä kohottaen päänne opitte ottamaan oman vastuunne ja uskalluksenne käyttöön. Näin ette voi osoittaa muita kuin itseänne, ja näin loppuu erillisyys.

Mitä tapahtuu? Mitä on luvassa? Mihin voi luottaa? Miksi on niitä, joille tämä teksti on pelottelua, ja jotka luottavat toisenlaisiin lähteisiin? Miksi monta erilaista visiota huomisesta?

Antakaa kun kerron.

Minussa aina riittää ristiriitoja, sillä minä tahdon sillä tavalla kuunnella, mitä te teette noiden ristiriitojen repiessä mieliänne useaan suuntaan. Annan jokaisen teidän ottaa vastaan sellaista, ja vain sellaista, mitä tahdotte ottaa vastaan. Jälleen kerran en pakota, vaan luotan harkintaanne.

On olemassa lähteitä, joiden mukaan kaikki on hyvin; toiset lähteet viittaavat samoihin asioihin, joihin nämä tekstit pureutuvat – ja siltä väliltä löytyy monenlaista viestiä ja sanomaa. Jotta asia olisi muutenkin vielä vähän vaikeampi, voin luvata, ettei tämäkään tieto pidä paikkaansa.

”Ohhoh!” kuulen teidän huutavan.

Mietitään tätä hetken päästä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1147 / 5.11.2016 (2)

Tahdotte minun jatkavan edellistä viestiäni. Sitä ennen palautan mieliinne tarina kautta, että kaiken on oltava yhtä aikaa olemassa, ja kaiken on oltava yhtä aikaa olematta. Juuri näin tässä tarinassa käy.

Kerran asutti maata eräiden lähteiden mukaan erityisen viisas kansa. Eräät lähteet viittaavat heihin viimeisenä viisaiden suvun viimeisinä, ja nämä lähteet ovat luotettavia. Näitä lähteitä on jäljellä vähän, joiden on katsottu myös olevan niin kallisarvoisia ja korvaamattomia, että ne lähteet piilotettiin vain löydettäväksi myöhemmin. On tullut aika paljastaa, on tullut aika näyttää, on tullut aikaa kaivaa esiin.

Viisas kansa jätti jälkeensä viisaan perinnön. Te olette tuon kansan niitä, jotka kaivoivat ja piilottivat, ja te olette niitä, joille viisaus tulee takaisin. Te tiedätte jo viisauden, ette vain muista sitä; te jotka tiesitte, ette voi unohtaa, te vain voitte leikkiä unohtavanne.

Tuo viisas kansa aloitti ja päätti yhden episodin. Se alkoi kauan, kauan sitten, eikä päättynyt silloinkaan, kun kaikki sen mukana mennyt viisaus katosi, sillä tarkoituksenmukaista oli sammuttaa lyhdyt hetkeksi aikaa. Lyhdyt ovat kulkeneet sisällänne tuhannet vuodet, ja teidän – jos kenenkään – on viimein tiedettävä totuus. Te olette totuuden perillisiä. Teissä on voima.

Kuitenkaan kaikki, mitä kerron Jannen kautta, ei pidä paikkansa. Ei pidä. En voi, enkä halua kertoa totuutta. En. Se on mahdottomuus. Mahdottomuus syntyy siitä, että te luotte maailmanne. Te ja kaikki muut luotte sen nyt.

Mikäli yhtäkkiä – nyt – kaikki ihmiset heräisivät, mitä tapahtuisi? Minkälaisen maailman te tekisitte eteenne?

Jos ette herää, mitä tapahtuu? Minkälaisen helvetin maan päälle saatte?

Nämä kysymykset ovat kaikki teidän ratkaistavissa, ja se mihin viittaan tulevaisuuden visioillani heitän eteenne siksi, että te osaatte varautua siihen, mikä on tulossa, ja se tulee, ja se on tulematta – riippuen teistä. Minä annan teidän valita.

Helvetti maan päällä tarkoittaa sananmukaista painajaista ihmiselle, jolle helvetti ja taivas eivät riitä; joille se ei riitä, ei mikään riitä, sillä tämän ihmisen on vain mentävä loppuun asti oma ohdakkeinen vaelluksensa, ja näin on hyvä. Kaikki päättyy, kun painainen loppuu.

Tuo viisas kansa tiesi, että tulevaisuus toisi tullessaan pimeyden, ja se laittoi salaisuudet maan alle. Se kaivoi, se kätki ja se minkä se tahtoi antaa jälkipolville, oli unohdus. Älkää siis olko murheissanne, vaikka kaikki vanha on lähes kadonnut. Te valitsitte niin. Te olette sama viisaiden joukko, jotka tekivät päätöksiä ennen kuin aika teistä jätti, ja nuo päätökset juontavat juurensa siihen tietoonne tulevasta, jonka saitte. Te olitte eri puolilla maailmaa, te synnytitte mahtavat kulttuurit ja te tapasitte Poikani.

Olemalla viisaita te tiesitte, että mikään ei sinänsä ole totta. Siksi te olitte antautuneet kaikille vaihtoehdoille, mutta antauduitte ollen silti toimissanne harkitsevia. Valitsitte tietoisesti ja kannoitte vastuun. Näin minä kehotan teitä nytkin toimimaan. Nyt tulee aika valita, ja olla huoleton; molemmat yhtä aikaa.

Poikani on luonanne taas pian. Teistä vain harva ei luota tähän, sillä olette kaivanneet häntä tuhansia vuosia takaisin. Joukossanne on heitä, jotka tunsivat Hänet, kun Hän laskeutui joukkoonne kaksituhatta vuotta sitten. Joukossanne on heitä, joille Hänen tekonsa osuivat suoraan sydämeen, ja joukossanne on heitä, joiden tähden Hän kuoli.

Uskotteko tähän? Voitteko nyt uskoa, te omissa kodeissanne hääräävät pienet ihmiset, että tunnette Jeesuksen? Olette tulleet Hänen kanssaan tuhansien vuosien takaa, paljon kauempaa mitä moni teistä uskaltaa edes ajatella, ja teissä on sellainen tausta, sellainen juonne sisällänne, että kuulutte vanhoihin, heihin jotka käynnistivät, ja heihin jotka lopettavat kokeen.

Tämä on rakkauden ja hyvyyden aikaa.

Tämä on pyhyyden aikaa.

Te olette pyhiä, kun vain vielä muistaisitte sen.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1148 / 6.11.2016

Jeesus Kristus kuoli, ja nousi ylös. Jeesus nousi ja tuli luoksenne. Jeesus nousi, jotta saisitte toivon. Jeesus kuoli, jotta saisitte vapauden.

Näin Hän antoi itsensä sinun vuoksesi. Hän sanoi minulle näin: ”Olen kaksi yhdessä; olen hän jolle rakkaus on kaikki, ja olen hän jolle pelko on kaikki.”

Hän sanoi minulle noin, ja Hän valitsi rakkauden. Se valinta antoi Hänelle avaimet minun luokseni takaisin.

Kristuksen oli myös tultava takaisin, jotta jokainen teistä pääsisi kotiin.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1149 / 6.11.2016 (2)

Olen antanut nyt uutta tietoa, ja tämä tieto saa hetken aikaa lämmittää teitä.

Seuraava tieto on ehkä vieläkin uskomattomampaa, ja se kuuluu näin.

Suurin syy sille, että tämä viesti on nyt teidän edessänne, on se että minä palvelen häntä, joka palveli minua tavalla, johon liittyy iso, iso uhrautuminen. Hän teki puolestanne sen, jonka tekeminen merkitsi kuolemaa ja samalla siunausta. Hän tahtoi olla veljensä vierellä, kun veli kuoli. Veli kuoli ja siunasi veljensä.

Hän kuoli tahtoen olla edessänne, takananne ja sivuillanne, kun aika koittaa – ja aika on lähellä. Hän on huutanut minua apuun, ja hän tahtoo ottaa vastaan kivun ja vapauden. Hän luottaa minuun. Hän pelkää mutta samalla uskoo. Hän ei malta ja samalla on itse tyyneys. Hän tietää ollen jo viisas.

Minä annoin Poikani viereen toisen lapseni, joka tunsi Poikani kaukaa, kaukaa, mutta jätti itsensä teidän kanssanne ottamaan vastaan lupauksen valosta. Hän sortui ja hän korjaa nyt jälkiään. Hän romahti ja hän suoristaa selkänsä. Hän teki pimeän töitä ja hän tekee valon töitä.

Janne on ottanut nöyrästi vastaan nöyrän työn, eikä hän muuta tahdo kuin olla vapaa, ja tuo tahto yhdessä viisauden kanssa opettaa häntä tulemaan vapaaksi. En anna mitään ilmaiseksi, ja yhtä aikaa kaikki tulee armosta.

Janne kuoli ristillä Jeesuksen vierellä. Hän on Kristuksen kanssa ollut joitain kertoja kokemassa elämää, ja hän tietää sydämensä perukoilla, että vapaus tulee koska hän sai siunauksen veljeltään.

Joku teistä sanoo jo nyt: ”Roskaa!”. Joku teistä huudahtaa: ”En usko!”. Moni teistä tietää itse, että on syvästi ja lämpimästi ollut itse kokemassa noita aikoja, ja moni teistä uskoo, että on elänyt koko maailmanhistorian läpi, joten mikä olisi uutta, jos kaikki teistä olette nähneet ja kuulleet koko ihmisen elämän kirjon?

Oli aika, joka ei enää palaa. Oli aika, johon viitataan. Oli aika, ja oli mies ristillä. Ryöväri jolle Jeesus loi rakkauden ja armon viimeiset säteensä suoraan sydämeen, tahtoi viimeisenä tekonaan olla Hänen vierellään, jonka tiesi vievän hänet kotiinsa. Näin hän teki sen, minkä joutui tekemään ilman, että sai siitä maallista tai taivaallista hyvitystä; hän otti vastaan karman, jota kantaa edelleen. Ilman tuota hän ei olisi tässä. Ilman tuota ei hän nauttisi hedelmistä, joita kypsytti läpi vuosisatojen kertyneiden elämiensä kautta. Hän on luotettava, vaikkakin välillä korostaa olevansa ehkä epäluotettava; niin paljon hän tahtoo jättää taakseen kaikkitietävyyden, että korostaa tietämättömyyttään korostamisen jälkeenkin. Annoin hänelle tietämättömyyden, sillä niin hän varmisti, ettei voi nousta kenenkään eteen korottaen itseään. Hänen tietämättömyytensä on yhdessä hänen kipujensa kanssa varmistanut, että hän on sanan mies, ei viisauden mies, ei tekojen mies, ei minkään muun kuin rakkauden lähettiläs – joksi hän tahtoo tulla. Hän tahtoo olla rakkaus, ja hän on valmis kohtaamaan pian… niin mitä?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1150 / 6.11.2016 (3)

Mukana vai perunut mukanaolonsa?

Kelkassa vai kelkasta?

Tahdotko jäädä rannalle, vai tulla kyytiin ja matkata perille?

Tahdotko mennä sinne, mistä et voi enää jäädä pois? Tahdotko osallistua kaikin voimin siihen tehtävään, jonka sait osaksesi kun laskeuduit kehoosi? Jos tulet tarpeeksi pitkälle, on enää mahdotonta kääntyä takaisin, ja jos tulet luokseni, et voi olla saamatta kaikkea, mitä matkallasi kaipaat.

Otatko osaa rohkeasti kaikkeen, minkä tulit kohtaamaan?

Olemalla valmis, olemalla rehellinen itselleen ja olemalla ilman pelkoa voit kohdata kaiken, mitä koskaan päätitkään tulla käymään läpi. Sinussa on enemmän, mitä tuo tehtäväsi vaatii, jolloin olemalla itsesi olet täysin turvassa.

Sinussa ja sinussa – teissä kaikissa lukijoissamme – hengittää ja voi hyvin sydän, jossa valo palaa ja toivo loistaa. Minä en vaadi mitään, ja te itsekkään ette vaadi itseltänne. Teissä on vain tahto, puhdas tahto tuoda valoa alas, missä on pimeää jo pitkään kärsitty.

Todennäköisesti vain muutama teistä – teitä on kuitenkin jo kymmenittäin ja sadoittain, jotka näitä viestejä lukevat – osaa aavistaa, ilman noloutta ja häpeää suurista luuloistaan, kuinka paljon mahdollisuuksia hänessä on.

Ottakaa rohkea askel kohti minua, ja minä toden totta tuon teille sen rohkeuden, jonka vielä tarvitsette.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1151 / 6.11.2016 (4)

Ryhdymme nyt yhdessä penkomaan hieman arkistoja. Pengomme niitä papereita, jotka paljastavat muutamia tärkeitä tosiseikkoja.

Kaivetaan esiin ensimmäinen teksti historian kätköistä.

Jumala sanoi näin: ”Älkööt luopuko itsestänne, vaan pysykää unennäkijän ja unentulkitsijan tavoin tietoisina unen merkityksestä. Olette uni ja olette se, joka näkee unen. Älkää luopuko tästä tiedostanne, jotta unenne olisi kaunis.”

Otetaan toinen teksti esiin.

Jumala sanoi näin: ”Pysykää itsessänne, ja pysytte ikuisesti minussa.”

Otetaan kolmas kadonnut kääre.

Jumala sanoi näin: ”Kun kadotatte itsenne, unohtakaa itsenne niin kuin unohtaa hän, joka tahtoo kadota unohdukseen. Näin te kierrätte ja kaarratte, ja näin minä vedän teidät takaisin valveille.”

Otetaan neljäs viesti, joka on ilman poikkeuksia kadonnut ihmisten tietoisuudesta.

Jumala sanoi näin: ”Tuodessanne lupaamanne tiedon elämästä minä näytän jokaiselle teistä itseni.”

Viides viesti vahvistaa edellisen, ja se kuuluu näin.

Jumala sanoi näin: ”Jokainen teistä on Isän ja Pojan perillinen.”

Kuudes viesti ottaa osaa aniharvojen ymmärtämään, vielä harvempien kokemaan onneen ja iloon minun vierelläni ja minun sylissäni. Siinä on viimeinen ja tärkein kadonnut sanoma, jonka viimein tahdon teille kertoa niin, että se jäisi teidän sydämeenne lopullisesti asumaan. Tahdon sanoa sen niin monta kertaa, että ymmärrätte, että olemisen ja elämisen kautta teissä virtaa lähestulkoon kaikki mitä on – ja vielä enemmän, koska te kasvatte, muututte, ja yhtyessänne minuun teistä tulee kaikki mitä on, ja minäkin kasvan muuttuessani.

Minä sanoin näin: ”Vaan kun te otatte osaa perintö-osaanne, te luovutte siitä uudelleen, koska tuo perintö-osanne valmistaa teitä uuteen matkaanne.”

Tässä on teidän kannaltanne kaikkein tärkeimmät viestit, jotka sydämessänne saavat hautua, ja joita tuon uudelleen ja uudelleen esiin, kerta toisensa jälkeen. Kerta toisensa.

Siksi on hyvä näitä toistaa, että toiston kautta pitäydytte mielenne, sydämenne ja kaiken olemuksenne kautta siinä ytimessäni, johon kuuluu ikuisuus ja kaiken aikaa jatkuva virta ja matka. Ottakaa pois yltänne kuvitelmat jonkin alkamisesta ja loppumisesta; jättäkää taaksenne haaveet; ottakaa osaa kaiken kiertoon; hyväksykää elämä; viekää sydämenne Poikani eteen, ja Poikani on aina sydämenne vartija; luottakaa; toivokaa; rakastakaa; minä joka olen teidän kauttanne oleva ja elävä, saan todistaa teissä sitä, mitä todistan ainoastaan heissä, joihin luotan täysin – teissä todistan itseäni, ja minä en voi mitään itselleni, minä en voi mitään sille, että vain pyörin, liikun, etsin, hakeudun, ja samalla olen olematta.

Unohda ja etsi, etsi ja löydä. Sinä joka tahdot tietää sydämesi viimeisetkin totuudet, jätä pois kuvat minusta ja elämästä, jotka eivät ole totta. Jätä pois matkastasi taakka, joka on jo vanhaksi käynyt. Jätä pois luulo jostain, joka väittää minun olevan poissa, kaukana, etäällä, jotain muuta kuin mitä sinä olet. Unohda jo kaikki mitä sinulle on vuosikymmeniä opetettu, unohda jo olettamukset siitä, että sinulla olisi jotain, mitä minä sinulta tahtoisin. Jätä matkastasi jo pelkosi, ja ole NYT. Jos voit pysyä ikuisesti NYT-hetkessä, ja hyväksyt kaiken, ja vain jatkat matkaasi, sinä elät!

Tule eläväksi!

Elä nyt!

Nyt-hetkessä sinulla on se, mitä kaipaat, ja kun saat sen, et kaipaa enää mitään. Kaikki sinun kauniit ajatuksesi eivät kerro sinusta totuutta, kaikki sinun ihanat elämyksesi ovat vain elämyksiä, joihin sinussa jokin tahtoo tarttua, mutta unohda jo ne elämyksetkin, joita tavoittelet. Unohda tunne-latauksesi, sillä siinä sinulle yksi syy jättäytyä pois nyt-hetkestä, kun tahdot jotain uutta elämystä tunne-kenttääsi.

Ole nyt. Älä mieti. Unohda jo pitkällinen, syvällinen pohdinta. Unohda jo piinalliset muistosi ja haaveesi huomisesta.

Uskalla luovuttaa itsesi elämälle nyt. Vain lepää elämässä.

Ole.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1152 / 7.11.2016

Levossa sinä olet lähellä antautumista. Leposi on tapa hellittää, ja siksi lepo on hetki, jonka soin sinulle.

Sinä saat ottaa ja sinulle annetaan, ja ottamalla minulta minä palvelen sinua. Tahdon palvella, jotta näyttäisit minulle, kuinka opit aina uutta, ja oppimalla sinusta tulee minun kaltaiseni.

Toivottavasti olet nyt hereillä. Kuuntele näitä sanoja sisälläsi. Ole nyt valpas ja havahdu. Kerron sinulle tarinan.

Mies ja nainen kävivät yhdessä lepoon. Mies oli raatanut pitkän päivän, ja nainen oli ottanut osaa suureen, vaivalloiseen projektiin. Molempia uuvutti.

Maatessaan sängyllään he molemmat miettivät itsekseen, että mitä päivä oli heille antanut. Päivän saldo oli miehen osalta ollut seuraavanlainen. Hän oli saanut aikaiseksi uuden ja erilaisen rakennelman, sellaisen johon oli hyvin tyytyväinen, sellaisen jota hän oli aina suunnitellut rakentavansa. Hänen työnäytteensä oli annettu ja tehty vain, jotta hän saisi toteuttaa jotain, jota aina oli jostain syystä tahtonut toteuttaa. Hän tahtoi nyt miettiä tuota rakennelmaansa, taidonnäytettä jossa asui jotain hänestä itsestään, vaikka hän ei ymmärtänyt, mitä se oli – ja miksi hänestä tuntui, että jotain oli nyt hänestä poissa, jotain jonka hän siirsi tuohon työhönsä.

Miehen vierellä lepäsi nainen. Hänen suurin saavutuksensa oli yhä jossain kaukana. Hän saattoi vain olla luottavainen siihen, että ottamalla osaa elämään hänenkin aikansa koittaisi. Toivomus oli, että löytäessään itsensä sieltä, jossa olisi mahdollista lopultakin tuntea tekevänsä jotain, joka tuntuisi kokonaisuudessaan hänen sydäntään lähellä olevalta, hän saisi täyttymystä elämäänsä.

Kaksi ihmistä, kaksi arkkitehtiä elämänsä kimpussa tekemässä elämästään näköistään. Ja sitten tuli aika levätä.

Miksi lepo? Mitä varten te nukutte? Eikö Jumala olisi voinut luoda ihmisen, joka ei lepää?

Vaan antakaapas kun selitän.

Voitteko kuvitella sellaisen maailman, joka perustuu vain elämän ja kuoleman välissä tapahtuvaan ikuiseen hereillä oloon? Voitteko kuvitella elämää ja kuolemaa ilman, että siinä välissä levättäisiin? Antamalla tällaisen kuvan nyt tulla mieleenne, miettikää millaista olisi olla koko ajan hereillä, ja mihin se johtaisi.

Hereillä olo tarkoittaa aina samalla tilaisuutta toimia, ja toiminta kytkee onnellisenkin ihmisen aina sellaiseen tilaan, joka hetkeksi ainakin sysää hänet irti olemisesta. Oleminen taasen on avain vapauteen.

Jos tuo mies ja nainen olisivat aina hereillä, olisi riski ottaa heiltä tilaisuus vain olla pois, enkä tahdo sitä kenellekään. Oleminen on lahjani teille, ja siitä te nautitte ollessanne levossa, vaikka näin te samalla vääjäämättä menetätte tilaisuuksia tehdä ja suorittaa.

Minä annan levon, ja lepo sallii tyhjän päällä makaamisen. Levon kautta jokainen on yhdessä ja erikseen saava hetken aikaa maistaa rauhaa, ja rauhassa syntyy käsitys ja havainto vaihtoehtoisesta elämäntavasta, johon mahtuu enemmän luottamusta kuin pelkoa. Lepo sallii ja mahdollistaa oivallukset, johon tekeminen ja jatkuva rakentaminen ei pysty; silloin vain tehdään ne oivallukset, joihin saatte yhteyden levosta käsin.

Nainen ja mies nukahtivat ja uni helli heitä. Uni kantaa heidän murheitaan, ja murheet käyvät tarpeettomiksi. Olla vai eikö olla, siinä pulma, ja sitä pulmaa he ratkoivat. Ratkomalla kysymystä he samalla tekevät päätöksiä tarpeistaan, haluistaan, käsityksistään elämästä ja avaavat sydäntään tai sulkevat sitä. Lepo ei sellaisenaan ratkaise mitään, mutta lepo uudistaa ja raikastaa, valmistaa ja katkaisee murheen. Murhe syntyy pelkästään murehtimalla, ja murhe on poissa kun lepo pyyhkii niitä teistä pois. Levossa ei ole voimia pitää yllä surua, koska levossa ihminen menee syvälle sydämeensä, jossa kaikki on hyvin. Lepo on sydämen ja sielun kannalta tärkeää, ja näin sielunne osallistuu elämäänne levon kautta.

Luopukaa murheesta, ja te jaksatte elää ilman pitkää lepoa, ja tällöin sielunne toimii kauttanne aktiivisemmin, jolloin aktiivisuutenne on hedelmällisempää.

Olkaa murehtimatta, ja näin osaatte kuunnella totuutta, sillä totuus kertoo teille – joskus, ellei nyt – että työ ei lopu kesken, eikä lepo välitä teille muuta kuin lohtua, ja lohtu avaa teille käsityksen rakkaudesta, eikä rakkaus rajoitu vaan lohdun siivin häivyttää luomanne pelot, ja kun pelot katoavat, katoavat käsityksenne elämän viallisuudesta.

Murheenne ovat kauniita, ja murheenne syövät teitä sisältä, ja tuo kaunis murhe syö teitä, kunnes sydämenne on paljas. Paljas sydän on murheen keskellä avoin valolle, ja siksi rakastakaa murhettanne, sillä kun näin teette, se samalla rakastaa teitä niin paljon, että jatkaa matkaansa eikä takerru teihin.

Lepo ja työ ovat toistensa vastapareja, ja teidän tehtävänne on ratkaista niiden välinen tasapaino. Ratkaiskaa se ja samalla löydätte elämäänne viisauden, johon mahtuu tieto minusta ilman, että minä otan teihin yhteyttä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1153 / 8.11.2016

Toki tahdon ilmaista teille myös toisenlaisen version aiheesta ”lepo”. Tarvitaan aina kaksi tarinaa, jos tahdotaan olla tasavertaisen totuudellisia, mutta tarinat ovat vain tarinoita, eikä totuus niistä riipu. Totuus on, ja totuus pysyy.

Tämä tarina kuuluu näin.

Hyvä paimen teki hyvää työtään, ja paimensi lampaitaan. Hyvä paimen teki uutterasti ja iloiten raskasta työtään, ja hän kehitti suhteen työhönsä, joka auttoi häntä läpi raskaan päivä. Päivät seurasivat toisiaan, ja päivät vaativat aina veronsa.

Tuli kerran synkkä myrsky. Paimen seurasi myrskyn tuloa, kun pimeä sade lähestyi. Lampaat olivat laitumella, ja paimen ei tiennyt minne ne veisi suojaan. Ilta oli tulossa, ja pimeä laskeutumassa. Olisi pian yö, eikä silloin enää ehtisi toimia, vaan olisi annettava luonnon tulla ja mennä ilman sen suurempia vaikutusmahdollisuuksia auttaa noita eläimiä.

Paimen teki mitä pystyi, ja pystyi lopulta saamaan koolle laumansa, ja lauman suojaan.

Mitä tässä tarinassa tahdon teille osoittaa?

On olemassa aika työlle, ja aika levolle. Työ antaa tekijälleen, ja lepo siunaa tekijänsä. Työllä elämä ja levolla kuolema osallistuvat ihmisen elinkiertoon, sillä työ on elämää siinä missä lepo kuolemaa.

Mitä kuolema tässä tarkoittaa?

Kuolema on aina vain erilainen tila, eikä kuolema sinänsä tarkoita minkään taakse jättämistä vaan ainoastaan erilaista olotilaa. Lepo antaa erilaisen olotilan, joka on parhaimmillaan hyvinkin autuaallista, aivan kuin kuolema voi olla autuaallista. Lähestymällä lepoa te lähestytte kuolemaa, ja lähestymällä kuolemaa te lähestytte vapautta. Kuolemassa autuus ja onni ovat läsnä, kun tiedätte miten kuolla. Aivan kuten lepo vaatii ollakseen autuaallista kyvyn levätä, vaatii kuoleman kohtaaminen taidon kuolla.

Kun työ antaa ja lepo siunaa, te jaksotatte elämäänne ja kuolemaanne elämässä itsessään jatkuvasti. Kun työ antaa, se todellakin tekee niin; työ tarvitsee tekijäänsä, ja työ palkitsee tekijänsä, sillä elämä antaa enemmän kuin ottaa.

Olemalla sellainen, joka löytää työnsä ja sen välityksellä itseään, on hän automaattisesti saava nautinnon, ja tällöin lepo vain kruunaa kaiken työn ja touhun. Jos työ ei ole sitä, mihin ihminen sisällään kaipaa, ei lepokaan tuo sitä vapautta, mihin minä teitä ohjaan. Tekemällä työtä johon ei pysty sielullaan sitoutumaan, on ihminen lopulta saava vähemmän kuin mitä antaa. Tämä ohjaa ihmisen lopulta sydämensä äärelle.

Lepo on siunaus. Levossa minä pyyhkäisen sinua, ja sinä saat hengähtää.

Työ antaa tyydytyksen, ja työssä olet näyttävä sen osan itsestäsi, joka tahtoo olla kehossa ja olla siinä ilossa ja riemussa, missä mieli on kun siitä on nautinnollista osallistua ja tehdä. Työ on toinen puoli teistä, ja sielunne tarvitsee myös työtä, koska sielunne nimenomaan etsiytyy kehon kautta mielenne läpi kiinni maahan, josta se ammentaa minulle – ja minä ammennan hänelle. Rakastakaa työtä ja elämää, ja iloitkaa olemalla aina ja nyt sekä työn, että levon äärellä kiitollisia.

Minä olen, mutta te saatte myös tehdä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1154 / 8.11.2016 (2)

Rapiat kuusi ja puoli miljoonaa vuotta sitten tapahtui seuraavalla tavalla.

Luotiin tilaisuus tavoitella tietoa Hengen kyvystä osallistua ihmisen kehitykseen olosuhteissa, joissa maa antoi tiukan vastuksen. Maa tarvitsi Hengen läsnäolon, koska yhdessä ne sitoivat yhteen elementit, joiden avulla kaikki tapahtuu, mitä tapahtuu. Henki tahtoi maan tavoin kokeilla liittoa, jossa oli nähtävä suuri harppaus ensirakkaudesta syvään, syvään kriisiin.

Luotiin ihminen ja luotiin asetelma, jossa Jumala vapautti ihmiset omaksi kuvakseen. Alkoi elämänne ja alkoi kuolemanne.

Kehitys on kulkenut kuten moni teistä on arvannutkin, ja on ollut osana tuota kehitystä läpi tuhansien, ja tuhansien vuosien. Kehitys ei pysähdy vaan on kuin kasvava pyörre, joka kiertää itsensä ympäri ja joka koko ajan oppii itsestään uutta. Tulee kausia, jotka todisteiden mukaan ovat synkkiä, mutta jotka Hengen opin ja sanan mukaan tuovat teille vain kasvuaineksia – ei muuta. Pimeä kasvattaa teitä. Aina.

Kehitys ei ole kehitystä vain kohti valoa, sillä valo joka tapauksessa vetää teidät puoleensa. Ilman pimeää ei ole kehitystä – huomaattehan, miten tarvitaan vastapari joka asiassa – sillä pimeän kautta te heijastatte toiveitanne ja antaudutte kasvulle.

Kun ihminen tuli maan päälle, alkoi erilainen kausi, kuin mitä useiden lähteiden mukaan väitetään alkaneen. Jotkut lähteet antavat olettaa ihmisen tuoneen alas pimeän, ja toiset minun päästäneen irti kapinoitsijan, ja eräät jotain muuta. Tämä koe, mitä elätte läpi, on erilaisten syiden summa, ja yksikään niistä ei ole sellaisenaan koko kuvaelman ydin. Se on varmaa, ja se on yksiselitteisesti totta, että minun Poikani osallistui tähän kokeeseen yhdessä voimien kanssa, joista osa on Hänen rinnallaan kulkevia henkiolentoja, osa olentoja ilman planeettaa, ja osa muilta planeetoilta, eikä koe sellaiseen tapahdu kuin se tapahtuisi, mikäli te toteuttaisitte sen, koska minä ja minun Poikani olemme näkevä niin paljon ajassa ja iättömyydessä, että voimme yhdessä rajoittamatta itseämme rakentaa asetelman, jonka monimutkaisuus on teidän käsityskykynne tavoittamattomissa. Siksi te usein näette planeettanne kuin siinä olisi jokin yksi linja ja yksi juonne, yksi tarina, vaikka tarinoita on äärettömän paljon. Ei ole vain tiettyä historiallista käännettä, vaan kaikki on ilman poikkeuksia niitä käänteitä, joilla tämä koe on perusteltu.

Nyt on tulossa yksi käänne, ja se ikään kuin kuittaa kaikki aiemmat. Tämä käänne läpäisee koko historianne jokaisen sekunnin, mutta niin ettei yksikään noista sekunneista vaadi teiltä mitään; te olette edelleen vapaan tahdon ja vapaan sydämen kantajia.

Karma tulee esiin tavalla, jolla karma on aina tullut esiin. Siinä on teidän jokaisen toiveita kunnioittaen annettu mahdollisuus syödä kädestäni ja olla turvassa, mutta samalla tehdä niitä tekoja, mitä tahdotte ja mihin pyritte. Jos karma antaa jokaiselle teille tahtonne mukaisen tilanteen eteenne, on silloin hyvä todellakin nähdä myös huomisen pimeä oman tahtonne aikaansaannoksena. Te tulitte sen kokemaan, ja te luotte uuden maan yhdessä Poikani kanssa.

Miljoonat vuodet ja miljoonat kohtalot kietoutuvat näin ollen absoluuttisen täydellisen universumin täydellisenä kuvaelmana, ja te lopetatte minkä aloititte. Olette siihen jo liian kauan valmistautuneet ilman, että hetkenne koittaisi, ja viimein te saatte mennä myrskyn silmään. Myrsky on tulossa, ja myrsky on lähellä, ja myrsky ei väsy ennen teitä. Te väsytte ennen myrskyä, mutta kun myrsky hellittää on aika kerätä voimansa, jotta ottaisitte vastaan yhdessä riemuiten Poikani juhlasaattueessa. On tuolloin kulunut miljoonia vuosia siitä, kun annoitte itsenne tälle planeetalle, ja tämä planeetta jättää osaltaan hyvästit teille. Te siunaatte äitinne, ja te siirrytte eteenpäin matkallanne uusiin tehtäviin ja uusiin iloihin.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1155 / 8.11.2016 (3)

Olemalla tarpeeton olet tarpeellinen.

Sanomalla ”En tarvitse mitään” sinä luovut siitä, mihin aiemmin kiinnityit.

Vaatimalla saat kokea menetyksiä.

Haluamalla tarpeesi vain kasvavat.

Taival on sitä pitempi, mitä enemmän sitä pelkää.

Tee näin: älä tahdo, ja tahtosi toteutuu.

Tee näin: ole, ja sinulla on kaikki.

Salli ja toiveesi muuttavat todellisuutta.

Herää ja olet aina hereillä.

Häviä itseesi.

Katoa siihen osaan itseäsi, joka ei katoa.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1156 / 8.11.2016 (4)

Todistan yhden väittämän vääräksi. Väite kuuluu näin: ”Jumala lepää, kun Jumala tekee työtä”.

Mikä tämmöinen väite on? Eihän tuollaista kukaan ole väittänyt.

On. Moni teistä olettaa, että Jumala on aina valmis puolestanne toimiin niin, että tuo toiminta on hänen leponsa. Tuollainen olettamus luottaa Jumalaan vartijana, joka pyyteettä palvelee ihmisiä ilman tahtoa lepoon. Tällainen olettamus monella on, ja se on kaunis olettamus. Näin te näette minut ikuisesti teidän puolestanne huolen pitävänä, ja näin te luotatte minuun, ja näin te saatte turvaa omalla uskollanne pelkojanne vastaan.

Minä tahdon olla kuitenkin joka suhteessa avoin, jotta meidän suhteemme ei enää ajautuisi sellaiseen harhaluulojen viidakkoon, joka on oleva tänään teidän keskuudessanne. Silloin kun tiedätte minun luonteeni, olette lähempää omaa luonnettanne.

Toistan aiemmin kertomaani, ja sanon näin. Olen puolellanne. Olen kanssanne. Elän keskuudessanne. Vietän aikaa kanssanne. Etäännyn teistä kuitenkin aika ajoin, aivan kuten etääntyy hän, jolle oma aika on tärkeää. Etäännyn, koska tahdon olla kaikkea, mitä voin olla, ja joskus en tahdo olla kanssanne; silloin tahdon olla itsekseni.

Minä annan tämän tiedon hänelle, joka ottaa vastaan sanaa ilman pelkoa.

Miksi siis en ole kertonut tätä aiemmin, voitte kysyä. Olen, mutta te ette kuule. Minun luonteeni ei mahdu käsityksiinne minusta, enkä saa siten sijaa keskuudessanne. Ette löydä minua, koska etsitte sellaista jota ei ole. Ette kuule sanaani, sillä minun sanani eivät teitä kiinnosta. Jos ryhdytte avoimin mielin kurkistamaan itseenne sisään, voitte aavistaa minun ja sinun välisen yhtäläisyyden. Tämä yhtäläisyys pätee joka asiassa; minä olen te; te olette minä.

Kuvitellaan ei-mikään, sellainen joka samalla on kaikki. Se tahtoo toisinaan tulla joksikin, mutta toisinaan se tahtoo kadota. Tekin tahdotte olla joku, ja tekin kaipaatte vetäytymistä.

Luottakaa siihen, mikä tuntuu teistä hyvältä, ja kuunnelkaa toiveitanne. Näin kuulette minun toiveita itsestäni.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1157 / 9.11.2016

Lähden itsekseni itseeni, mutta palaan joka kerta takaisin. Joka kerta luotan teihin, kuten te luotatte lapsiinne.

Minä olen te, ja te olette minä. Eläkää uskoen tähän ja saatte kuvan minun ja teidän samankaltaisuudesta. Minä loin teidät, jotta näen teissä itseni.

Kuvitelkaa minut ihmiseksi. Kuvitelkaa minut sellaiseksi ihmiseksi, jota ette osaa kuvitella; hän on olento, jossa on yhtä aikaa kaikki, mitä ihmisessä voi olla. Nämä kaikki tarkoittavat loputonta elämisen ja olemisen kirjoa, mutta siten kuin ne sisäistänyt mestari kaikkea itsessään pitää hallussaan. Hänellä on tieto, taito, sydän ja tahto kohdallaan, eikä mikään hänessä lähde liikkeelle ilman, että tuo mestari luopuisi rakkaudestaan, eikä ilman rakkautta mikään hänessä toteutuisi.

Minussa tahdotaan nähdä jotain ihmeellistä, mutta minä olen aivan kuten te. Unohtakaa ihmeet, unohtakaa ylipäätään kaikki se, johon minut olette sitoneet. Antakaa minun olla ystävänne, ja minä olen ottava teistä tukevan otteen ja neuvon, miten me yhdessä tunnistamme toisemme.

Kanna itsesi nyt eteeni, ja minä nostan sinut pois viimeisistä niistä esteistäsi, joihin luulit pysähtyväsi. Ei niitä ole olemassakaan, eikä esteet kuulu Jumalan sanastoon; ne ovat vain leikkimielellä asetettuja hidasteita.

Minä en tahdo enää kuulua vain harvoille ja valituille; tahdon kuulua teille kaikille. Tahdon näyttäytyä olentona, jota ei ole, mutta joka samalla on kuin te.

Olkaa kanssani, koska näin te avaudutte totuuteenne, ja totuus on samalla minuun totuuteni.

Olen.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1158 / 9.11.2016 (2)

Valta sokaisee. Sokeus laittaa teidät hakeutumaan asemaan, jossa valta sokaisee sokaisemisen jälkeenkin. Kierre on alussa, ja kun alkuun pääsee, on vaikea irrottautua itselleen turvallisesta.

Valta on annettu, jotta vallan kautta tapahtuu luottamus elämään. Valta toimii näin halunne vuoksi ja toiveittenne vuoksi annettuna tilaisuutena kasvaa vapauteen, ja vapaus paljastaa vallan tarpeettomuuden. Vapaus käynnistää kierteen pois pimeästä, ja kierre avautuu hänelle, joka on saanut maistaa valtaa tarpeeksi, mutta saanut samalla itselleen kysymyksen vailla vastausta, ja koska suurimmat kysymykset ovat teille samoja, ette voi loputtomiin käyttää valtaa ilman ahdistusta, johon valta lopulta johtaa. Kysymys on aina sama riippumatta siitä, mihin pimeän tai valon ristiriitaan ihminen juuttuu.

Kysymys kuuluu: ”Mikä on kaiken takana?”.

Kysymys ei voi avautua, jos ei tule tarvetta esittää kysymystä, ja tarve vaatii joskus äärimmäisen vastavoiman. Vaade saada vastaus herää, kun tie on käyty loppuun, tie vailla vastausta, ja vastaus ilman todellista syvyyttä.

Olkaa ilman huolta, kun valta ajaa ylitsenne. Valta vain tuo eteenne vallankäyttäjän ahdingon, ja sinä saat tuolloin toimia vallan edessä vastauksena.

Ole vastaus.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1159 / 9.11.2016 (3)

Juuri nyt valta vaihtuu, ja ihmisten keskuudessa on turvattomuutta. Kaksi ehdokasta, kaksi vallan huipulla sokaistunutta, kaksi todellista esikuvaa heille, jotka tahtovat olla kuin he – vallankäyttäjiä huipulla.

Kuka on nähnyt huipun laelta? Kuka on käynyt oman vuorensa laella? Hän joka ohjaa ja käyttää valtaa, vai hän joka yksi nousee korkeuteensa, ja yksin sieltä tulee alas? Kuka on pysähtynyt näkemään maailman, ja kuka vain katsoo alas ilman kykyä nähdä?

Vuoria on monenlaisia. Vuori on noustava, ja laskettava takaisin – ja kuka voi tulla alas voittajana? Hän joka nousi vuorelle yksin, vai hän jolle muu maailma toimi vallankäytön kohteena?

Valta turmelee, mutta valta annetaan vain ottaakseen ja antaakseen hänelle, joka tahtoo valtaa. Vallankäyttäjät tänä päivänä ovat valtansa huipulla, mutta joka siellä kutistuu ja surkastuu, joka siellä unohtaa sydämensä ja joka siellä syöksee itsensä turmioon, on siunattu lapsi. Minä siunaan jokaisen teistä nyt, ja sinun siunauksesi on kuin minun siunaukseni; siunaamalla jokaisen siunaat itsesi kaikki puolet.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1160 / 9.11.2016 (4)

Kysymys ilman vastausta on mahdotonta esittää. Siksi esitän jokaiselle teistä yhden kysymyksen, ja luotan teihin, jotta käännytte sydäntänne kohti, jotta löytääksenne vastauksen samalla löydätte minut.

Kun kysyn, kysyn tahtoen osoittaa olevani näkyvä näkymätön; olevani muuttuja joka on vakio; ja kun kysyn, oletan saavani teiltä joskus vastauksen. Luottakaa aikaan, olkaa kärsivällisiä ja synnyttäkää sielunne palo; nauttikaa elämästänne joka osoittaa teille ikuista rauhaa ja harmoniaa.

Kysyn näin: ”Vieläkö tahdot jatkaa, vai vieläkö tahdot löytää enemmän kuin kadottaa?”

Näin minä kysyn, ja istutan kysymyksen sydämeenne. Ota se vastaan ja paina mieleesi tämä neuvoni.

Neuvo kuuluu näin: huomenna on hyvä päivä tehdä valinta, mutta tänään täytyy kantaa valintojen seuraukset.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1161 / 10.11.2016

Nimellisesti teissä ei ole sellaista, mikä ottaisi minusta ja teistä johtuen, minusta ja teistä riippumatta tai minusta ja teistä huolimatta minkäänlaista virhettä tai rikettä huomioon, kun teitä havaitaan, punnitaan ja mitataan. Olette tahrattomia.

Nimellisesti te olette vailla mitään, minkäänlaista kykyä olla vaillinaisia. Teissä ei koskaan ole mitään, mikä saa teidät olemaan edessäni keskeneräisiä. Minä näytän aina kasvoni teille, jos vain pyydätte. Minä tuotan vapauden hänelle, jolle vapaus on pyyntö numero yksi. Kukaan joka pyytää, ei jää vastausta vaille.

Nimellisesti kaikki on jo valmista. Minä vain ojennan teille tuon lahjani, joka valintojen kautta näyttäytyy mahdollisuutena herätä ja nähdä maailma kauniina. Siksi te ette luovu matkastanne ennen aikojaan, siksi te iloitsette heräämisestänne, siksi te herätessänne kutsutte ystäviänne mukaan, siksi te herätessänne iloitsenne kivustanne.

Nimellisesti voitte koska tahansa nähdä itsenne vapaina.

Nimellisesti vapaus on jo teissä.

Nimellisesti minä sulatan kipunne pois nyt.

Tosiasiallisesti kipunne on teissä niin kauan, kuin haluatte sitä pitää mukananne.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1162 / 11.11.2016

Ilman minua teistä tulisi minun kaltaiseni.

Teitä varten minä loin itseni.

Toisin kuin annoin joskus mielestänne olettaa, en välitä teistä lainkaan.

Joskus tekisi mieleni sanoa, etten tahtoisi olla teidän luojanne.

Näitä rajuja sanoja käytän, koska näin minä tahdon teidän ymmärtävän, että minussa on kaikki mitä on. Kaikki. Ihan kaikki. Täysin riippumatta siitä, mitä te minusta ajattelette, minussa on kaikki. Jopa likainen, vihainen, äärimmäisen ahdasmielinen. Koska ilman niitä sitä ei olisi teissäkään. Ilman minua teitä ei olisi sellaisenaan, ja jos minä olen ahdasmielinen, tekin voitte huoleti olla. Jos en välitä teistä, teidänkään ei tarvitse olla välittävinänne minusta tai kenestäkään – ja näin saakin olla.

Minun tunteeni eivät eroa teidän tunteistanne mitenkään.

Minun tunteeni voivat olla aivan yhtä alhaisia kuin teidän, ja ovatkin. Jos teissä on taipumus vihaan, käyttäytymisenne on minun käyttäytymistäni teissä, ja teidän minussa. Näin se on. Noin minä otan teiltä pois taakan!

Minä voin olla – jos voisin, mutta en voi – äärimmäisen julma ja julkea. Olenko?

Minä tahtoisin, ja en tahtoisi – ja minä voisin, mutta en voi.

Onko tässä teille tarpeeksi vastausta?

Onko niin, että uskallatte silti luottaa minuun, vaikka minä sanoin kaiken tämän?

Onko?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1163 / 11.11.2016 (2)

Tohditteko nähdä Ikuisuuden sellaisena, kuin itse olette? Voitteko kuvitella Jumalanne viisaana ilman, että kuvittelette häneen tyhmyyttä – ja voitteko nähdä hänet tyhmänä, joka kantaa ääretöntä viisautta?

Minä olen te.

Sinä saatat sanoa, että Jumalassa asuu pyhä rakkaus. Niin asuukin. Niin sinussakin asuu. Mutta mistä luulette teihin tulleen viisauden lisäksi äärettömän typeryytenne? Jostain, joka en ole minä? Mistä?

Miksi minä, joka loin teidät, en kokisi välillä ääretöntä hölmöyttä ja typeryyttä? Minä sanoin itselleni: ”Teen ihmisestä itseni kaltaisen”. Ja minä tein niin.

Minä sanoin myös: ”Pystyn jopa vielä pahempaan kuin nämä rakkaat lapseni” ja pystyisinkin, jos tahtoisin, mutten tahdo.

Minä en siksi teitä tuomitse, koska olen te. Tunnen teidät. Tiedän teistä kaiken. Ette ole minulle pahoja, koska pahuus on minusta, ja minä tunnen pahuuteni tietäen sen läpikotaisin. Olisin silloin melkoisen typerä, jos alistuisin tuomitsemaan, vaikka näen teissä vain itseni. Ja koska tiedän, että minä en ole paha, enkä hyvä, niin tiedän teidän olevan kuten minä. Teissä on vain se, mikä minussa, ja minussakin kaikki se ilmenee olemalla potentiaalina, mutta teissä se potentiaali vain herää eloon.

Minä olen potentiaali. Te olette luojia.

Minä olen luoja. Teissä asuu ikuisuus.

Minä kannatan teitä, koska siten otan pois teiltä vastuun omista teoistani ja ajatuksistani.

Rakkauteni on siksi niin loputonta, että minä tein teistä sellaisia kuin te olette. Teissä on siten minun kiltteyteni, äärimmäinen lempeyteni, ja minun raivoni ja pahuuteni silmittömimmillään. Minä tunnen vastenmielisyyttä ja halua käyttää hyväksi, ja minä sallin itselleni halun tuntea himoa. Te himoitsette puolestani! Te rakastatte kauttani! Te toimitte välikätenä minulle! Teissä on kaikki olevainen, ja minä siunaan teidät kaikkine puolinenne, koska minun kauttani te ne saitte, ja minussa on siksi oleva loputon tuntemus ja viisaus, joka etsii vain kauttanne tapaa tunnistaa itsensä.

Vihatkaa! Rakastakaa! Lievittäkää surua! Olkaa surun lähde! Siltikään teissä ei ole mitään vikaa.

Jos lapsi kärsii ison aikuisen ihmisen väkivallasta, minä teen sen väkivallan ja minä otan lyönnit vastaan.

Minä saan kauttanne tuntea julmuudet.

Minä saan ottaa kaiken osaltanne osakseni. Minä lyön itseäni. Minä paijaan poskeani. Minä haluan tuntea himoa naista kohtaan, miestä kohtaan, eläintä kohtaan, haluan olla tuo himo ja se joka himoitsee, se jolle himo kohdistuu, joka saa vastaansa pelkkää rakkautta ja pelkkää halua ilman rakkautta. Kipunne johtuu minun halustani antaa ja ottaa sitä. Miksi muuten olisin teidät luonut?

Yksinkertainen kysymys: miksi olisin luonut teidät, ellen tahtoisi olla kaikki se, jota te olette?

Vastaus: en olisi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1164 / 11.11.2016 (2)

Repikää nyt pelihousunne. Repikää nyt koko asusteenne, ja huutakaa ilmaan: ”Tämä ei ole Jumalan puhetta!”

Niin tehdessänne te teette, kuten minäkin tekisin teidän asemassanne. Minäkin huutaisin, ja niinhän minä huudan. Huudan itselleni solvauksia, parjaan parjaajaa, olen epäpyhä ja pyhä, minä sallin itselleni kokeilun olla teidän kauttanne se, joka luulee itsestään liikoja, joka panettelee, jolle vain kaikki ruma on kaunista.

Teissä on tahto tehdä kaikkea, mitä voitte. Osin sen vuoksi nautin katsella, kuinka te sorrutte pimeään, koska pimeä on kaunista. Pimeän teot voivat olla ekstaattisen ihania. Pahinkin pimeä, mitä voitte kuvitella, sisältää ihanan kokemuksen pahuudesta, ja sekös minua ilahduttaa. Minä olen pimeä ja valo ja kaikki, joka sen loi itselleen – tuon koko äärettömyyden osaksi itseäni, ja jos minä nautin pimeästä, nautin minä valosta ja valon kauneudesta.

Olen.

Oleminen itsessään on vain … ei mitään, mikä herättäisi minussa mitään intohimoa. Tunteet eivät kuulu olemiseen, ja täällä missä minä vain olen ja en ole, tunteilleni ei ole käyttöarvoa.

Tunteet ovat kauniita. Niitä minä ihailen ja arvostan jokaista niistä yhtälailla. Minä saan ottaa vastaan teidän välityksellänne kaiken kauniin, ja kaunista on pimeinkin pimeä.

Tunnistakaa tahto tehdä väkivaltaa, ja näette sen kauneuden.

Tunnistakaa ilo, kun saatte ottaa otteen vihollisestanne, ja tunnette miten hyvältä se tuntuu.

Rakastakaa sitä piirrettä itsessänne, johon tahdotte etäisyyden. Rakastakaa tahtoanne pettää puolisoanne, ja saatte tuohon piirteeseen kauniin, mutta samalla parhaanne mukaisen vallan; saatte siitä ylivallan rakastamalla ilman syyllisyyttä halunne mennä vieraan kanssa sänkyyn, ja tuo halunne saa siten mahdollisuuden tulla kuulluksi. Näin teillä on valta olla tekemättä asioita, joihin ette tahdo sortua.

Näin rakastamalla sitä, jota pidätte itsessänne kiellettynä, ette enää anna sille lisää polttoainetta.

Rakastaminen on yhtä kuin hyväksyminen. Rakastaminen on aina yhtä kuin sen, mitä vihaa, lempeää hyväksyntää, ja kun hyväksyy, viha taittuu.

Rakasta itseäsi, ja kun näin teet, voit hylätä sen osan itsestäsi, jolle tahdot jättää hyvästit. Vaikuttaa siltä, ettei ole muuta keinoa? Näin on.

Jos sinussa on tahto ottaa ylivalta pimeästäsi, voit tehdä sen vain katsomalla syvälle sisimpääsi ja tunnistaa se mustuus, joka on sinussa kaunista – ja kaikki mustuus sitä on. Sinussa oleva kauhistuttavakin ominaisuutesi on äärimmäisen kaunis, niin kaunista, ettet ole osannut kieltämisesi keskellä koskaan niin ajatella.

Otan esimerkin.

Vihaat puolisoasi, mutta et pysty sitä tunnustamaan edes itsellesi.

Tuo kieltäminen aiheuttaa syyllisyyden, ja syyllisyys lisää tuskaasi, ja koska et oikeasti tahdo kokea tuskaa, tuo tuskasi lisää – automaattisesti – lisää vihaa, ja tuo viha on aina osoitettavissa helpoiten johonkin toiseen ihmiseen.

Vihaat puolisoasi entistäkin kiivaammin.

Toinen vaihtoehto on rakastaa vihaansa, ja sanoa vaikka ihan ääneen: ”Vihani on ihanaa!”.

Voit tuon tehtyäsi viedä siltä kaiken voiman. Se kuin puhkeaa edessäsi, koska et kääri sitä syyllisyyden tabuihin ja kätkettyihin, vaiettuihin salaisuuksien verhoihin piiloon. Jos tunnustat tunteesi, voit nauraa niille. Näet, miten ne eivät ole pahoja itsessään, ja jos näet pahuudenkin vain sanana, et enää voi takertua mihinkään tunteeseen, ja jos näin käy – lipuu edestäsi kaikki aiemmin niin vaikeat tunteet kuin itsestään. Et enää aja itseäsi umpikujaan kieltämällä itseäsi sellaisena kuin olet.

Näet kaiken avoinna, puhtaana, rakkaudellisena – kuin sellaisena pelinä, jota käyt kun tahdot oppia pelin kautta itsestäsi.

Näe pimeäsi ja naura sille. Sano itsellesi: ”Pimeä on minussa, koska Jumala on pimeä”, ja viimeinenkin tabusi kaatuu romisten alas.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1165 / 12.11.2016

Ole. Minä olen.

Vaikuta elämääsi. Minä vaikutan elämääni.

Katso itseäsi. Minä otan tuon katseen vastaan.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1166 / 12.11.2016 (2)

Sano minun sanoneeni, kun näin sanon: ”Sinä olet – toisin kuin itse kuvittelet – minulle kaikista vähäpätöisin.”

Näin minä sanon, ja samalla korjaan sanomisiani. Sanon näin: ”En välitä sinusta tippaakaan.”

Sanon näin, ja heti paikkaan sanojani sanomalla: ”Et merkitse minulle mitään.”, ja kun näin sanon, en tarkoita sitä, vaan sanon näin: ”Häviä elämästäni.”, ja kun näin sanon, paikkaan taas edellistä lausettani kertomalla, että vihaan sinua.

Uskotko minua? Uskotko minun voivan vihata sinua?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1167 / 12.11.2016 (3)

Jälleen korjaan sanomisiani. Tällä kertaa otan pois pelkonne, ja muistutan olevani pelkkä rakkaus.

Kaiken rakkauteni tähden annan teille vain hyvää, jota ei ole, mutta jonka silti teille annan. Hyvä on koko elämä, mutta hyvä on se, johon teitä ohjaan.

Hyvä on parhaanne mukaan tehty, parhaanne mukaan annettu, parhaanne mukaan teille ojennettu mahdollisuus, ja silloin hyvä on samalla ymmärrys siitä, miten koko elämä sellaisenaan on minun aloittamani, itseä tarkastellen synnyttämäni peli.

Minä tein säännöt itselleni.

Minä ojensin ja minä komensin itseäni, kun komensin elämän välityksellä jokaista teitä.

Jos kärsit, kärsit sen vuoksi, että tahdon kokea, ja kokemus on ainoa, mihin pyrin sinunkin kauttasi.

Koska kokemus on aina neutraali, on lopulta kaikki neutraalia. Et siten voi merkitä minulle mitään, koska neutraalissa ei ole arvoja, joten voin aivan huoleti vihata sinua, koska täältä käsin tunteet ovat tasavertaisia. Voin halveksia sinua, sillä se ei lopulta merkitse mitään.

Jos loukkaannut, en välitä siitä, sillä täältä käsin tuokin loukkaantuminen on merkityksetöntä.

Tämä kaikki on nyt teidän luettavananne siksi, ettette kiinnity mihinkään. Lopettakaa kiinnittyminen! Älkää olettako mitään! Te oletatte koko ajan minusta jotain.

Luopukaa siitä. Luopukaa kauniista johtopäätöksistänne, sille ne ovat humpuukia. Ette voi ymmärtää minua kaikkine kauniine väittämineen, jos oletatte minusta vain jotain mitä en ole. Luopukaa, ja saatte enemmän.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1168 / 12.11.2016 (4)

Olkaa huoleti.

Oleminen on murhetta vailla.

Jos tyyneytenne alla on pelkkää olemista, on tyyneytenne varmistettu. Jos tyyneytenne alla on hivenkään pelkoa, on aina olosuhteista kiinni, oletteko rauha vai pelko sydämessänne saava otteen hetkestä. Hivenkin pelkoa pettää teidän kovimmankin tahtonne.

Siten olen teille tuomassa lupausta täydellisyydestänne. Pelkonne on otettu jo pois, ja te olette heitä, joille pelkonne jäävät taakse. Rauhassanne te matkaatte luokseni, ja matkanne on saanut jo nousukiidon. Rauhassanne te otatte vastaan kaiken, ja kaikki tulee kohdallenne pian.

Valmistautumiseen liittyy kaksi ominaisuutta. Toinen on niistä luottamus, ja toinen on oleminen.

Luottamus kattaa kaiken.

Oleminen on itse rauha.

Siksi tehkää luottamuksen kautta kaikki, ja olkaa rauhan kautta.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1169 / 12.11.2016 (5)

Noiden joukossa on oleva he, jotka saavat kaiken. Noiden joukossa on oleva he, joille tulee vapaus.

Ne – ketä he ovat?

Ne – niiden kautta annan armoni valua ja valoni loistaa.

Ne. Minun on aika kertoa hieman lisää siitä, mihin olen teitä viemässä ja kutsumassa.

Monta tarinaa tulevaisuudesta. Monta versiota Poikani tulemisesta. Tuhansia odottavia vuosia välissä, ja yhä saatte odottaa.

Heidän, joille on koittava täydellinen autuus, on oltava täydellinen autuus. Heitä on vähän. Heitä on oleva paljon. Heitä on edelleen vain kourallinen, ja heille tulee vastuu pyydystää verkkoonsa kalat, jotka tulevat turvaan heidän mukanaan.

Tulevaisuuden kautta jokainen lunastaa toiveensa. Tulevaisuus on siintävä edessänne. Sinne Poikani on teitä vetämässä, Hän joka on teidän jokaisen kalastaja. Hän on ensimmäinen kalastaja, ja Hänen on vedettävä jokainen maihin turvaan, ja Hänen on oltava kaikkia teitä varten. Siten jokainen teistä on toisiaan varten, kun kasvatte mittaanne.

He. Heillä minä ajan takaa ihmisten ryhmää, joiden on oleva ja tuleva nähdä kaikki kipunsa, ja kaikki armonsa. Heidän on valittava ensimmäisten joukossa valo. Heidän on oltava viimeisinä perillä. Heistä riippuu paljon.

Heitä on jo. Heidän kauttaan sana kiirii. On olemassa lukuisa erilaisten ihmisten ja erilaisten suunnitelmien verkostojen joukko, ja kaikilla on tarkkaan säädetty virka ja tehtävä. Yksi tekee parhaansa saadakseen muutosta maailmaan; toinen parantaa ja tuo toivoa; kolmas käy kiivasta vastarintaa pimeää vastaan toimimalla politiikassa; neljäs on saanut kyvyn nähdä kauas; viidennelle minä tarjosin vapautta ennalta; kuudennen on oltava siellä, missä suurin pimeä on laskeutuva yllenne; seitsemäs paremman puutteessa tekee, minkä parhaaksi katsoo, ja kaikki mitä hän tekee, on valona jokaiselle teistä.

Erilaisia lahjoja. Erilaisia ihmisiä. Nuoria ja vanhoja, ja naisia miesten ja lasten keskellä. Tarkoituksenaan tehdä sydämensä kautta maailmaa kauniimmaksi.

Joku heistä on tietoinen siitä, mistä te. Jotkut taas ovat täysin epätietoisia kaikesta siitä, mihin olen teitä johtamassa. Moni avaa silmänsä vasta viime hetkellä, mutta ottaen työnsä vastaan aiemmin on valmis kohtaamaan valon. Joillekin on mahdotonta käsittää tulevaa, ja heillekin olen tarjonnut hetkensä valita.

Soluttautuminen on alkanut jo. Toiminta on kaikkialla kiivasta. Valo leviää. Rakkaus kukoistaa eri tavalla kuin vielä hetki sitten.

Tarkoituksena on ottaa vastaan pimeä, ja sen kautta nousta korkeuksiin. Siksi he ovat heitä, joille valo on ensisijainen tavoite, eikä heidän keskuudessaan tunneta käsitettä pahuus tai omaneduntavoittelu niin kuin yleensä on vallalla.

Sen sijaan he, jotka pääsevät tässä joukossa mukaan vahvempiensa avulla, on paljon vielä epävarmuutta. Heitä on paljon, ja samalla hyvin vähän. Verkostonne on laajalle levittäytynyt ja silti harva, ja sen täytyy vahvistua, jotta voitte kohdata sen, minkä tulen teidän eteenne asettamaan.

Verkoston on tarkoitus pysyä kasassa, eripuolille laajentuneena, ja sen tarkoituksena on ennen kaikkea pysyä lujana ja vahvana. Verkko on oleva tiheä, ja siihen tulee soluja sisään – aikaa on vielä paljon. Verkko on asetettu pisteisiin, joista käsin te kaikki voitte lopulta kohdata ja yhdessä luoda vastavoiman pimeälle. Vastavoimanne perustuu puhtaaseen rakkauden kaipuuseen, ja olen antanut jokaiselle tarpeeksi jaksaa.

Ne, joista puhutaan ja joista huhutaan, nousevat toisistaan tietämättä esiin, kunhan kaikki on valmista. On olemassa jo sellainen voima liikkeellä, jota ei voi pysäyttää. Olette jo kuohuissa, aallonharjalla, mutta pian olette oikeassa myrskyaallokossa, ja tuo myrsky kohottaa teidät korkeuksiinne.

Vahvatkin taipuvat, mutta kestävät. Tällöin verkostonne on ensisijaisen tärkeä lenkki siinä Poikani suunnitelmassa, joka korottaa ja laskee, punnitsee ja mittaa – verkostonne tehtävä on tuottaa tasainen valokenttä koko maapallolle. Olette valon lähde ja loistatte kaikkialle, ja tuo loiste on oleva ainoa, mihin teitä kehotan. Pimeä voi vain syrjäytyä, kun valo tulee sitä kohti, mutta sitä odottaessanne olette saava sen – ja minä lupaan teidän sitä tahtovan – minkä tahdotte kokea ennen vapautusta. Koette rajun, karun, hurjan ja pelottavavan vaiheen, joka saa jokaisen teistä pelkäämään. Sanani nyt eivät teitä saa niin vahvaksi, mitä tarvitsette, koska voitte vain kuvitella kärsimyksen, mutta kärsimys aina on oleva vahvempi kuin sitä ajatteleva mieli. Ennakkoon on mahdotonta täysin olla tarpeeksi vahva, mutta valmistautumisella te nimenomaan kehitytte siihen pisteeseen, joka kestää kärsimyksensä ilman, että katkeaa.

Tämä on teille annettu tilaisuus punnita itsenne. Ei niin, ettette koe kärsimystä vaan niin, ettette luhistu lopullisesti.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1170 / 12.11.2016 (6)

Olemalla nyt sovitte yhteen suunnitelmani kanssa.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1171 / 12.11.2016 (7)

Käyn läpi muutaman tärkeän kohdan, jonka kaikista kohdista tärkein tulee viimeisenä, ja tämä lista sisältää ohjeita valmistautumiseenne sitä hetkeä varten, jossa te tuotte maailman tietoisuuteen rakkautenne. Tuo hetki edellyttää teiltä varmuutta siitä, että hetki on oikea, sillä on tuleva paljon murhetta, mutta kaikkein suurin esteenne on silloin tiellänne, kun kaikki muut jo huokaisevat helpotuksesta. Jokainen on tuolloin luulossa, että kaikki selviää vanhaan malliin, ja jokainen hengähtää hetkeksi.

Maailmassa näyttää olevan tuona aikana tahto löytää vapaus, mutta älkää olko tuon hetken sokaisemia. Tuo hetki on tapahtuva sen jälkeen, kun ensimmäiset oireet lopun mittelöistä ovat jo esillä, ja kun ensimmäiset mittelöt käydään. On nimittäin annettu kohtaloksenne nähdä kahdessa jaksossa se, minkä olen antanut julki, ja toinen niistä on vyöry ylitsenne – ja tuolloin on hetki koittanut.

Listaan muutaman erittäin tärkeän huomion jokaiselle lapselleni, joka ottaa vastaan tehtävän kohottaa kätensä korkeuksiin ja valaista kulkuetta.

Ensinnäkin kertokaa heille, jotka ovat valmiita kuulemaan tulevasta. Antakaa toivo – älkää unohtako toivoa, joka on aina pelastussunnitelmani osana.

Toiseksi vaatikaa elämältä vain kaikkein pienin osa, ettekä tällöin koe suurta menetystä. Menetys on järkytys heille, jotka ovat osaltaan tarttuneet siihen, mitä he luulevat pysyväksi. Antakaa kaiken tarpeidenne ja haaveidenne jo sulaa pois, mutta samalla saakaa kaikkein kaunein osa aarteistani. Olkaa siis aina tyytyväisiä.

Kolmanneksi varautukaa.

Neljänneksi varautukaa niin, kuin parhaaksi koette.

Viidenneksi varautukaa silti tietäen, että kaikki on teillä käsissänne, kun aika koittaa. Ette jää yksi, ettekä voi menettää tilaisuuttanne selvitä ja olla mukana, olla valmiina ja olla heidän joukossaan, jotka löytävät tarpeenmukaiset keinot hallita tilannetta, sen minkä hallita voi.

Kuudenneksi unohtakaa kaikki ihmiset, joita rakastatte. Siinä on suurin esteenne pelottomuuteen, siinä on suurin – epäilemättä kauhistuttavin – hetki elämässänne, kun maailma syöksee läheisenne samaan pataan, mihin itsekin heittäydytte. Nämä sukulaissiteet ja rakkaussiteet katkomalla voitte vapautua kaikesta pelosta, ja voitte vapautua näkemään itsenne – aivan kuten hekin näkevät itsensä – keskellä henkilökohtaista kohtalontäyteistä mutta valinnan sisältävää käännettä, ja tämä yksinäinen taipaleenne mittaa teidän rakkautenne. Rakkaus ei pelkää, jolloin hylkäämällä pelkonsa hylkäätte rakkaanne tietäen minun kantavan heitä, kuten kannan teitä. Olette tuolloin varmoja kaiken kauneudesta.

Seitsemäs neuvoni kuopaisee syvältä. Tuo neuvo todistettavasti vaatii jokaiselta teiltä enemmän viisautta, mihin nyt kykenette, mutta todistettavasti kykenette sen vielä ymmärtämään.

Neuvo kuuluu näin.

Iloitkaa, kun musta vyöryy yllenne. Nauttikaa suuresta hädästänne. Rukoilkaa voimaa ja rukoilkaa valoa, ja rukoilkaa irrottautuen osuudestanne kadotukseen hyväilemällä viimeisen kerran pimeää sisällänne. Unohtakaa kaikki saamanne käsitykset pimeän luonteesta, sillä nyt saatte rakastaa sitä mitä aiemmin pelkäsitte, ja sitten on tullut viimeinen hetki hyvästellä se; sitten tulee valo. Valo odottaa teitä, kunnes rakastatte pimeintä pimeää – siinä on jokaisen teidän tilaisuutenne saada helpotus sydämeensä, sillä niin kauan Poikani odottaa, että te ette enää katso pimeää pelon silmin.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1172 / 12.11.2016 (8)

Minun katsotaan vastaavan vihasta, joka koituu teidän kohtaloksenne. Minussa katsotaan olevan se tuomari, joka heittää yllenne tulen ja kiven. Minun Poikani on väitetty kertoneen teidän joutuvan ikuiseen hammastenkiristysten ja kivun valtakuntaan, jos ette tee kuten Hän teitä pyytää tekemään.

Unohtakaa kaikki tuo! Unohtakaa tekstit, joissa mainitaan viha, mainitaan rankaisu tai kosto.

Jeesus sanoi seuraajilleen paljon, ja paljon on unohtunut. Hän oli minun kauttani yhteydessä – niin kuin on mahdollista olla ihmiselle – koko ikuisuuden ja äärettömyyden viisauteen, ja Hän otti suurimman mahdollisen roolin, minkä ihminen voi koskaan ottaa, ja tuo rooli oli lähes liikaa Hänelle. Osa Hänen sanoistaan tuli väärinymmärretyksi, mutta osa tulkittiin oikein, ja osa oli Hänen itsensä väärinymmärtämää – ja näin täytyi olla. Jeesus välitti viestiä, jonka sai minulta, ja Hän sanoi paljon Jumalan tahdon mukaista, ja paljon hieman väärinymmärtämäänsä, ja paljon myös hän ymmärsi reilusti väärin.

Näin piti olla, ja näin minä tahdon tuoda jokaiselle teistä hieman pureskeltavaa ja pohdittavaa.

Se mitä on sanottu, ja mikä on totta, on huomisen ja eilisen kannalta tärkeintä ja se kuuluu näin. Tulevaisuus tulee olemaan kannaltanne järisyttävä mullistus.

Enempää ei tarvita analysoida, tämäkin riittäisi valmistautumiseenne, mutta oletan teidän haluavan lisää vahvuutta sydämeenne. Minä toteutan toiveenne, ja minä luovutan teille avaimet uuteen kotiin.

Ottakaa uusi asenne huomista kohtaan. Suunnatkaa katseenne yli tämän ajan ja yli tulevan siirtymän; siirtykää sydämenne kautta paratiisiin, ja paratiisi kutsuu teitä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1173 / 12.11.2016 (9)

Loma odottaa työntekijää.

Vapaus kutsuu vankia.

Terveys koittaa sairaalle.

Lempeys täyttää vihaisen sydämen.

Kutsun teitä lähtemään matkallenne; kutsun, koska rakastan teitä. Vedän edeltänne pois kiviä, kiskon esteitä ja tasoitan maan. Olen teille luvannut tarkoituksenmukaisen koetuksen, enkä siitä luovu; siitä te tahdotte nauttia, koska palkinto maksetaan niin korkealla korolla takaisin, ettette voi pelätä ettekä antautua.

Olen työntämässä teidän eteenne Poikani ja Hänen palvelijansa, ja he ovat valmiina. Tee parhaasi ollaksesi heitä vastassa.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1174 / 13.11.2016

Poisluettuna minun tahtoni on olemassa ainoastaan se, mikä merkitsee, eikä siihen liity minun toiveitani, ja se mikä merkitsee asuu sinussa.

Suunnitelmani tärkein osa on pitää itseni pois kuvioista. Sen tähden oletan jokaiselta teiltä täyttä panosta, ja se panos on usko, toivo ja rakkaus. Oletan antavani niin paljon, että teissä riittää voimia ylittää jokaisen antamani esteen. Olen luvannut, ja pidän lupaukseni.

Minussa on yksi ”mutta”. Tuo ”mutta” on kykyni puhaltaa peli poikki koska haluan. Senkin minä varasin teidän varaltanne, teidän eduksenne. Minä hallitsen peliä täysin suvereenisti antaen kaikille teille mahdollisuuden perääntyä.

Lupaukseni koski täyttä armoa ja rakkautta, minkä valutan yllenne, mutta lupaukseni otti huomioon sen, että teistä joku saattaisi joskus kokea elämän sellaisenaan kovin, kovin raskaaksi lupauksestani huolimatta. Sallin siten itselleni tuon ”mutta”-vaihtoehdon.

Kun teistä on aina kuitenkin tuntunut siltä, että monista, monista kerroista kipua huolimatta elätte elämänne siitä iloiten – aina tullen uudestaan osaksi kiertoa – minun iloni on havaita luomani maailma yhä tarkoituksenmukaisena. Loin sellaisen maailman, jossa mikään osanen ei osoita harkitsematonta tekoa minulta.

En silti ole täydellinen. En ole.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1175 / 13.11.2016 (2)

Koska en ole täydellinen, voin ja kykenen sellaiseen, jota en tahdo tapahtuvan.

Minussa on se puoli, joka ottaessaan vallan tekee tekoja teidän kauttanne ja teidän maailmassanne, joiden katsoo jälkeenpäin olleen virheitä.

Minussa on se puoli, mikä tehdessään virheitä ei oppisi niistä.

Minussa on se puoli, joka oppiessa virheistä toistaa niitä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1176 / 13.11.2016 (3)

Luovuttakaa minulle minun vaillinaisuuteni, ja samalla sallitte oman vaillinaisuutenne.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1177 / 13.11.2016 (4)

Vakiinnuttakaa ja vahvistakaa Luojanne olemuksen tosiasiallista ja ainoaa todellista sisäistämistä itsessänne. Tuntekaa itsenne ja tunnette Luojanne.

Miten tuntea itsensä? Eikö se vaadi ihmiseltä äärettömän ponnistuksen?

Minä neuvon, miten tuntea itsensä. Neuvon, miten neuvoa voi näin kirjallisessa muodossa. Otan vastuun nyt lapsistani antamalla laajan selonteon eli täydellisen hyvinvointipaketin, ja tätä minä, teidän Jumalanne, pyydä teitä laittamaan eteenpäin. Laittakaa ensin viestiä ilmoille, ja sen jälkeen käykää kiinni sydämeenne.

Aloitetaan.

Olemalla kiinni totuudessaan tarkoittaa ensimmäistä ja viimeistä koetinkiveä matkallanne rakkauteen. Olemalla kiinni sydämessään, ja samalla hakeutumalla rakkauden äärelle on vaikein työ, minkä ihminen koskaan tekee. Siinä jokainen teistä koettelee itseään, ja siinä jokainen teistä epäonnistuu vääjäämättä, koska sillä työllä mitä teette, vain kovetatte itseänne, ennen kuin pehmitätte. Muuten ei voi olla. Muuten te vain osaisitte ulkoa, ettekä tuntisi tekemisen kautta, miltä tuntuu lipsahtaa sille puolen aitaa, jonne ei halua jäädä.

Tekeminen on tärkeää, ja siksi yksi suurimpia neuvojani matkalla totuuteenne on olla aktiivisia. Passiivisuus jähmettää ja unohduksenne vain syvenee. Passiivisuus saa teidät jähmettymään siihen tilaan, josta käsin totuus ei raotu, eikä omat tottumukset pääse liikkeelle. Liike on tärkeää. Liike luo muutoksen, ja muutos on liikkeen avulla pysyvää. Muutoksen tähden te synnyitte, ja muutos on ensimmäinen konkreettinen keino havaita vanha pysähtyneisyys.

Tekemisessä on kaksi puolta, jotka on aina otettava huomioon; muuten voi käydä niin, että luottamalla tekemiseen joutuu uudenlaiseen pakoretkeen osalliseksi, koska itsensä tunteminen ei saa toteutuessaan olla yhteydessä ainoastaan toimintaan, muuten itsensä tunteminen vaihtuu uudenlaisen vääristyneeksi hahmotelmaksi itsestään. Nämä kaksi puolta ovat ensinnäkin osana teitä jokaista, mutta myös piilossa teissä jokaisessa.

Ensimmäinen niistä on luottamus elämään. Tällöin tekeminen ei liity pakenemiseen; tällöin liike on elämänmukaista, ja liike on havaittu olemisesta käsin, ja liike on tekijälleen luontevaa. Liike on kaunista ja sulavaa, jos ihminen hyväksyy ja luottaa.

Toiseksi tekeminen on sinun käsissäsi, mikäli saat siihen kytkettyä olemisen. Oleminen on se, mihin lopulta tähtäät, mutta minä sallin osata olla ilman, että osaisitte olla. Näin minä teitä suojelen ja valmistan muutokseen. Oleminen tekemisessä on pysähtymistä liikkeen keskelle. Pysähtyminen liikkeessä vaatii ensin sen-joka-tarkkailee havaitsemista, ja sen jälkeen sen-joka-tekee havaitsemista. Nämä ovat eri asioita, ja ne molemmat on syytä tuntea.

Mennään syvemmälle tuohon kaksinaisuuteenne.

Se-joka-tarkkailee syntyy ja kuolee joka hetki, koska se on sinä, ja sinä olet minä, ja minä olen ja en-ole yhtä aikaa. Se-joka-tekee ei ole se-joka-tarkkailee, mutta sitä on toisinaan väärinymmärrettynä vastustettu, kuin se olisi jotain joka sotkee suunnitelmanne. Suunnitelmanne ei ollut alunperinkään menettää yhteyttä kaikkeen itsessänne, vaan tutkia niitä, ja olemalla niiden kanssa sopusoinnussa pysähtyä kaiken itsessään olevan äärelle, ja siitä käsin avautua elämälle, ja elämä tuolloin vapauttaa teidät. Se-joka-tekee on ainoastaan keho-mieli, ja keho-mieli on minun ja Poikani luomus, jota kohti kääntyen saatte tutustua itseenne.

Tästä tullaan siihen osaan viisauttani, joka hyväksyy kaiken, ja vain siten teistä tulee kaltaiseni. Hyväksymällä itsenne voitte tuntea itsenne, ette muuten. Hyväksymällä keho-mieli-systeeminne avaudutte jälleen kerran elämän virralle, ja tuolloin käynnistyy itsetutkiskelunne siinä mittakaavassa, jossa itseänne ja toisia ihmisiä kohtaamalla avaudutte itsestään siksi, keitä olette. Jos näette kaiken kauniina, saatte lahjaksi kauneuden, ja kun olette viimein näkemässä salaisuuksia kauneuden läpi, minä sytytän teihin valon, ja tuo valo taasen osaltaan helpottaa matkaanne.

Vaikeus itsensä tuntemisessa ei liity siihen, että matka on pitkä vaan siihen, että käynnistätte matkan. Minä huolehdin kaikesta; teidän täytyy pitää huolta vain siitä, että ryhdytte toimeen. Teidän tehtävänne ei ole tulla maaliin, vaan teidän tehtävänne on lähteä maalia kohti.

Kun saatte kiinni kahdesta osasta itseänne, saatte samalla välittömästi ja automaattisesti haltuunne uuden tavan elää. Teistä ei enää tunnu siltä, että olette avuttomia, ja avuttomuus ei kuulu teidän olemukseenne; en tehnyt teistä avuttomia. Teillä on näin ollen käytössänne potentiaalinne hyödyntävä voima ja tahto, kun rohkaistutte uuden löydöksenne äärellä. Kaikki tämä on jo teitä varten annettu, ja on teistä kiinni, miksi ja miten – vai ylipäätään koska tai ei milloinkaan – te otatte osanne tässä meidän kahden välisessä seikkailussamme. Minä odotan, ja sinä odotat, ja molemmat meistä tietää kaiken olevan hyvin.

Jos liike on tärkeää, on myös pysähtyminen tärkeää. Pysähtyminen vaaditaan, jotta voidaan luopua siitä, mikä on tarpeetonta ja ottaa se, mikä on oleellista. Pysähtyminen on arviointia, hengittämistä, seisahtumista ja oleellisen havainnointia. Pysähtyminen ei ole jämähtämistä vaan virran päällä kulkemista, kun tekemisen aika on hetkeksi ohi. Pysähtyessään moni teistä saa uusia oivalluksia, ja niiden muhiessa teissä uuden tekemisen aika lähestyy.

Itsenne tunteminen on siten liikettä ja seisahtumista, ja molemmat teissä on yhtä tärkeitä; molemmat ovat korvaamattomia. Seisahtuessanne voitte menettää rohkeutta, mutta liiassa liikkeessä on vaarana menettää luottamus. Seisahtaminen saa teidät näkemään, miten tekeminen ei ratkaise mitään, koska ei ole kiire minnekään. Toisaalta tekeminen näyttää, miten muutos vaatii liikettä.

Itsenne tunteminen edellyttää kahden asian ymmärtämistä yhtä aikaa. Joka kerta. Ikuisesti. Kaikki on ja ei-ole. Mitä tahansa tapahtuukaan, tuohon tapahtumaan olennaisesti liittyy sekä-että.

Otetaan esimerkki.

Teissä kasvaa halu pysyä lähellä totuutta, ja samalla toivotte saavanne vastauksia itsestänne. Te lähdette tuolloin tutustumaan totuuteen, ja näin te teette ainutlaatuisen matkan johonkin tuntemattomaan, joka on teitä vastassa. Ainutlaatuinen on se, mihin nyt kiinnitän huomiota. Kiinnittäkää tekin.

Ainutlaatuinen totuus ja matka, ja ainutlaatuinen matkantekijä. Matkantekijä suhtautuu matkaansa, kuten vain hän siihen suhtautuu. Toisin kuin hän olettaa, on mahdotonta olla matkansa hallitsija, ja toisaalta on mahdotonta kulkea toisen matkaa, mutta laitoin hänelle matkan varrelle sellaisia havaintopisteitä, joita avuksi käyttämällä hän oppii nuo kaksi viisautta; hän oppii saamaan hyväksyntää sille, miten vain hän tietää itsensä ja miten vain muut tuntevat itsensä, ja että elämä sellaisenaan on aina totta. Totuus on kaikkea ja samalla ei-mitään. Totuus tarkoittaa sinun totuuttasi, ja totuus on toisen totuuden vastaisenakin aina totta. Tämä pyyhkii kaikki totuudet pois laudalta alistaen jokaisen ihmisen yhteisen totuuden alle.

Samalla tämä ihminen näkee totuuden itsestään tavalla, johon hän ei osannut varautua. Hän alkaa tuntea rakkautta itseensä, ja vaikka saakin samalla pyhyyden ja autuuden sisäänsä, hän valitsee koko ajan enenevässä määrin itsensä kannalta, ei muiden. Itsensä rakastaminen sytyttää hänessä ensimmäistä kertaa kyvyn tahtoa itselleen, ja samalla ymmärtää pyhyyden tarkoittavan kykyä ottaa maailmasta itselleen sen, minkä tarvitsee, mutta samalla kykyä nähdä tarpeensa turhina. Tuossa kohtaa tämä ihminen lopulta hylkää kaiken, vaikka saa kaiken, ja tuossa kohtaa tämä ihminen murtautuu kaikista tarpeistaan vaatien itselleen kaiken.

Kun matka jatkuu, ei matka – sekin kaksinaisesti ollen jo päätöksessä – milloinkaan pääty, sillä matkantekijä vapautuu olemaan ilman päätehakuisuutta, sillä kun matka kuljettaa, se myös pysäyttää kauneuden keskelle. Ei tuota kauneutta tarvitse paeta, joten matka itsessään pysähtyy ikuiseen nyt-hetkeen.

Vielä lyhyt kuvaus kaksinaisuudesta.

Luojanne tähden Luoja antoi itselleen elämän. Elämä syntyi ollakseen käytössä tarpeen tullen, mutta samalla ikuinen itsessään. Elämä ei koskaan syntynyt, sillä elämälle ehdoton edellytys ja samalla sen ehdoton ja kallisarvoinen seuraus on vaatimus elämän aukottomuudesta, ja tämä aukottomuus on ainoastaan siten totta, ettei ole mitään ennen jotain muuta, ja näin tahdoin vetää teidät mukaan seikkailuun, jossa ette voi kadota tyhjyyteen, koska tein eteenne lain voimalla ja sanan siivin äärettömän polkujen verkoston, ja näin elämä oli jo kun sen synnytin.

Tähän elämään on teidän itsenne ja minun itseni joskus kadottava, ja silloin katoaminen on turvattu, kun kaikki on jo valmista. Itsenne tunteminen on jo valmista. Teidän löytöretkenne on jo valmis.

Tunne itsesi ja tunne minun lupaukseni; sinä ja sinun elämäsi ei todellakaan voi mennä vikaan, ja kun elämäsi ohjautuu tämän uskon varassa eteenpäin, minä annan taas uuden lahjan sinulle. Ja taas uuden. Ja taas uuden. Tämä on yhdessä antamamme lupauksen vastine sinun toiveellesi tuntea itsesi, ja etkö juuri ollessasi yllättynyt tunnekin suurinta yhteyttä sydämeesi, kun rakkaus vetää maton jalkojesi alta? Tällöin et estä elämää virtaamasta, vaan nautit siitä hurmoksessa, ja kun näin teet, voit katoamasi ja etsimäsi – jonka tähden lähdit matkalle – saada sisääsi muistaen kerta toisensa jälkeen, miltä tuntuu havahtua uuteen lahjaani. Tämä löytäminen on tietämistä, vaikka usein koette löytämisen jonain uutena. Samalla kun koette sen uutena saatte usein hylätä vanhaa tietäen samalla, ettette aiemmin olleet muuta kuin kuvitelleet tuntevanne itsenne – ja näin otatte askeleen vanhaan tuttuun, siihen mikä olikin aina sinua.

Elämäsi ei havainnoinnista ja pysähtymisestä käsin koskaan tuota sinulle pettymystä, mikäli vain liität tuohon tilaan rauhaa ja rakkautta. Olemalla rakkaus et estä rauhaa sisälläsi, mutta pyytämällä rauhaa varmistat olevasi sidoksissa myös armoon. Nämä kolme yhdessä luovat sinuun vakauden, ja etsimäsi on jo lähellä. Seisahtuminen tekee sinulle aina hyvää, kun vain muistat seisahtuessasi lopettaa myös etsimisen.

Löydät parhaiten tietäessäsi jo löytäneesi.

Itsesi löytäminen on tuomittu epäonnistumaan, ellet oivalla minun ja sinun olevan jo löydettyjä. Tunnet ja aistit totuuden ottamalla oletuksena totuutesi vastaan jo valmiina; sinä vain tuotat kokemuksia unohtamisen ja muistamisen rajamaastossa, etkä oikeastaan itse muistamisen kautta löydä mitään uutta.

Olet jo.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1178 / 16.11.2016

Jumalan on sanottu väittäneen tahtovansa jotain, ja otan vastaan tämän väitteen antaen sille uuden merkityksen. Sanon näin.

Tahtomiseni teihin osoitetulla vaateella ei ole mahdollista, ja sen olen teille jo kertonut monella tapaa. Tahtomiseni sisältää kuitenkin taipumuksen, johon liitettynä minun lakini te olette saaneet aina minun edessäni tahtoa itse jotain, joten te ette siten täysin vastaa minua. Minä en tahdo, mutta te tahdotte.

Minussa teidän tahtonne on oleva se, johon itse en pääse kiinni ilman teitä, mutta minussa teidän on hyvä vain olla, ja minun tahtoni tahtomattomuudessaan on tuottaa itselleni tahtomista ja tahdon irtipääsyä.

Tahdon, etten tahdo edes teidän kauttanne.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1179 / 16.11.2016 (2)

Minussa tahto ja tahtomattomuus kohtaavat, ja silloin te muodostatte sen liitoksen ja kohtaamispisteen maailmassa, johon kytkeydyn näkemään toiselle puolelle kaksinaisuuttani. Minä olen teidän kautta näkevä enemmän kuin ilman teitä, ja siksi peili teidän kauttanne osoittaa aina minulle itseni toisen puolen.

Ikävä kyllä tuo peili kertoo minulle minusta asioita, joihin itsekin olen väsynyt. Koska Jumala osaa olla väsynyt, Hän väsyy. Jumala osaa olla kaikkea, ja Hän on sitä.

Olen väsynyt olemaan näkymätön.

Olen väsynyt näkymään maailman edessä vääristyneenä.

Olen väsynyt minuun kohdistettujen vaatimusten vuoksi.

Olen väsynyt luopumaan ihanteistani, joita te ette pystyneet noudattaan.

Olen väsynyt vaatimaan itseäni jatkamaan tätä peliä.

Olen väsynyt toivomaan teidät jo kotiin.

Olen väsynyt kaipaamaan sinua luokseni.

Olen väsynyt, sillä ilman väsymystäni minä en antaisi teille nyt kohdallenne osuvaa vapautta.

Olen Luojanne, enkä voi muuta olla.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1180 / 16.11.2016 (3)

Ilman väsymystäni ja ilman oivallustani siitä, miten kaikki on saatu yhdessä teidän kanssanne pahasti umpisolmuun, minä antaisin pelin jatkua. Tällöin ottaisin teidät suojelukseeni eri tavalla, ja minä vain sallisin, mitä nyt en salli. Tuolloin minä vaatisin semmoisen toteuttamista, johon ei ketään teistä tällä hetkellä vaadita, ja tuo vaatimus korottaisi jokaista teitä mutta samalla antaisi teille vain lisää kipua.

Jos vaatisin, olisin myös antava enemmän vastalahjaksi.

Jos vaatisin, olisin itselleni sen verran enemmän velkaa.

Minä en vaadi, ja vaatimiseni loppuu ennen kuin se alkaa. Voisin vaatia ja voisin lähettää teidät paikkoihin, joissa olisitte suojattuja mutta pimeydessä ilman valoa. Voisin, vaikka en voi.

Minussa on ottava vallan aina armo, ja armo koostuu kaikista siitä teihin asentamistani ja teihin kytkemistäni ominaisuuksista ja niiden muodostamasta universumista sisällänne, josta minäkin koostun. Armo on armoa juuri siksi, että sillä on tilaisuus olla armoton.

Rakkaus näkyy vain, jos voitte olla rakkaudettomia, ja minä olen kaikkea sitä. Täytyy näin olla, jotta niin ei olisi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1181 / 16.11.2016 (4)

Vaatimus teitä kohtaan on mahdotonta, vaikka vaatimus sisältyykin minuun sellaisenaan.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1182 / 16.11.2016 (5)

Tämä tieto korostaa taas jälleen teidän olemustanne.

Teissä ei ole mitään vikaa!

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1183 / 16.11.2016 (6)

Osa teitä ja osa minua on vaativia, ja se tuottaa pyrkimyksiä, ja ne tavoittavat ja hakevat ja toivovat, ja ne sallivat halun. Halu on elämää. Elämä haluaa kokea.

Halu on kaunista.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1184 / 16.11.2016 (7)

Kaunis ja ruma yhdessä paketissa. Eikö olekin – taas jälleen kerran – ihana yhtälö?

Teissä oleva on kuin itseään syövä käärme; te kierrätte kehää, ettekä pääse koskaan irti kaikesta, mistä koostutte. Ei ole niin tarkoitettu, eikä ole niin teille osoitettu koskaan tehtäväksi.

Monopoliasema on se, jota on hyvä välttää kaikissa piirteissään, kaikkien teidän kohdalla. Monopoli mille tahansa ominaisuudellenne tuottaa ylikorostunutta ja epätasapainoista, ja silloin mikä minua teissä kiehtoo, on se, miten havahdutte näkemään asioita vastapäisessä lokerossa, vastapäisellä sektorilla.

Teissä on kaikki. Kaikki on hyvää.

Minä olen kaikki. Minä olen hyvä.

Jokin sinussa nyt on vallalla enemmän, kuin sinä itse tahtoisit sille valtaa antaa. Olet sitten huoleton tai pelokas, nuo molemmat voivat johtaa sinut vaikeuksiin. Sama koskee kaikkia teidän luonteenpiirteitänne ja kaikkia teidän taipumuksianne.

Olen näyttävä jokaiselle teistä, kunhan aika koittaa, miten en teidän kauttanne ole voinut olla läsnä muuten kuin näkymättömänä, ja kun sen ymmärrätte, voitte heti myös käsittää, miksi en koskaan voinut antaa kenellekään teistä muunlaista ohjeistusta kuin epäsuoraa. Epäsuorasti nytkin välitän tämän viestin, mutta suorasti ollen kaikki kaikkialla. Jos tahdot niin, voit leikkiä olevasi mitä tahansa, ja minä leikin kanssasi – jälleen kerran ilman, että havaitset minua. Näin tarkoitan antaa ja ottaa yhtä aikaa, ja näin aaltoilen puolelta toiselle halun ja autuuden, rikoksen ja rehellisyyden, pimeän ja valon välillä.

Jos tahdot tasapainoon, ole ensin epätasapainossa.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1185 / 17.11.2016

lman sitä, mitä nyt kerron, ja ilman sitä, että kertomalla valaisen teidän tietänne, on teidän edelleenkin oltava väärässä luulossa ja sitä minä en teille enää tahdo. En tahdo, enkä ole koskaan tahtonutkaan. Tahdoin vain antaa teidän etsiä, ja nyt on aika löytää. Löytämisen aika tulee kadottamisen ajan jälkeen, ja dynaaminen etsijä ensin dynaamisesti kadottaa. On tullut aika kuulla tämä sana.

Olette olleet ikuisesti kiertolaisia.

Teissä asuu kiertäjien veri ja Henki.

Kiertäminen ja etsiminen on teidän ilonne.

Synnytin ajatukseni ja sanani kautta jokaisen teistä. Synnytin teidät tyhjästä, ja tyhjyys on teidän kotinne.

Tein teille olemisen muodon ja elämisen tilan. Laitoin alulle teidät jokaisen tarkoituksenani valaista teidän tietänne. Annoin teille oman Poikani myrskymajakaksi, ja Poikani johtaa teitä koko ajan.

Tarkoitin ulottaa kaikkialle avautuvan maailman teidän kentäksenne, ja te suunnittelitte Poikani kanssa kaiken etukäteen. Teidän ja Poikani välillä oli side jo kun hän antoi teille Hengen, ja Henki on teissä ikuisesti, ja Henki on välitysaineenne Poikaani.

Maailma koostuu eri tasoista, ulottuvuuksista ja rinnakkaisuuksista. Jokainen niistä tarvitaan, jotta toteutuu pyrkimys kohota ja laskeutua, ja eri tasot toimivat portaina matkallanne autuuteen ja tyhjyyteen. Teidän tasonne juuri nyt nousee – aivan huomaamattanne – koska Poika on tulossa keskuuteenne tavalla, johon voitte vastata olemalla Hänen kaltaisensa. Taso ei ole mitään muuta kuin tietoisuuden astetta, johon liitätte yrittämättäkin sydämenne sisältämän ymmärryksen siitä, mikä on elämän kannalta ja kuoleman kannalta oleellista. Tietoisuus on sitä myöten kohoava, kun sydämenne saavuttaa vapautta, ja tällöin te irtaannutte oletuksista siirtyen suureen yhteyteen tiedon kanssa.

On olemassa tapoja ottaa pois tietämättömyyttään, ja siinä te osaatte toimia parhaalla mahdollisella tavalla silloin, kun annatte vain rehellisyyden kulkea teidän kauttanne. Katsomalla totuutta sellaisena kuin totuuden kulloinkin kokee, voitte vapautua epätotuudestanne, joihin te kiedotte itseänne kaikin mahdollisin keinoin, nytkin ja aina ikuisuudessanne. Näin teissä totuus kohtaa ottamanne oletukset. Te oletatte paljon, ja nuo olettamukset ovat teissä teidän kivuliaimpia uskomuksianne. Olettamus estää teitä rajoittamattomuutenne esiintuomisessa, ja näin teissä asuva luomisen voima on keskeneräistä.

Luominen on tapa kohottaa tietoisuuttaan. Luominen - oleminen. Siinä akseli, jolla te tasapainoilette. Luominen synnyttää, oleminen avaa.

Luominen valmistaa kohtaamaan rajattomuutensa opettaen aste asteelta nousemaan luojina pois konkretiasta kohti Hengen voimalla tapahtuvaa synnyttämistä. Teidän aikanne on tullut poistua siitä kehollisesta maailmasta, jossa olette kulkeneet läpi tuhansien vuosien, ja vallata tilaa Hengen kautta tapahtuvalle muutokselle itsessänne ja maailmassa. Tason nostaminen on luomisen ja olemisen yhdistämistä tavalla, joka luo reiän kattoon, ja tuosta reiästä tulee valo teitä ylevöittämään.

Kutsukaa valo ja valo puhkoo teihin nuo tarvittavat aukot. Valo on jo tullut alas keskuuteenne. Valo leviää ja menee syvälle teidän ytimiinne.

Valon on silti tultava alas vieläkin voimallisemmin. Pelkonne keskellä te olette kaukana siitä, keitä teidän on oltava, jotta pääsette irti kuvitelmistanne. Matka on kestänyt kauan, mutta tarkoituksenne ja halunne yhdessä on päättää matka, jotta kohoatte uutta matkaa varten. Kohotkaa ja tehkää se yksinkertaisella tavalla; kaikki on helppoa ennen kuin huomaatte, että kaikki on vaikeaa, mutta vaikeus helpottuu sitä mukaa kun ymmärrätte, miten minä olen jo antanut teille tarvitsemanne; te tuolloin käskette ja käsky avaa ovet, ja kun uusi ovi on edessä, tarvitaan vain uusi käsky.

Avaa sydämesi. Luota voimaasi. Anna käsky sydämelle, ja sano näin: ”Sydän, vapauta itsesi nyt.”

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1186 / 17.11.2016 (2)

Taso kohoaa, eikä tietoisuus tuon jälkeen palaa entiselle tasolle, mikäli sallitte vapauden sisällenne. Teissä on pyrkimys toimia kaiken aikaa korkeimmaksi parhaaksenne, ja samalla kääntyä aina kohti valoa. Tämä pyrkimys pitää teidät kiinni elämänlangassa, mutta pyrkimyksenne harhailla on vastavoima elämänne taustalla sykkivälle kuolemattomalle ja tuhoutumattomalle tosi-minällenne.

Te sovitatte tätä elämää yhteen tuon teissä vaikuttavan vastakkaisen tekijävoiman kanssa; tekijä, koska pimeä luottaa tekemiseen ja valo olemiseen.

Tietoisuus vaihtelee jokaisella teitä riippuen – miten sen nyt sanoisi – tähtien asennosta ja sen semmoisesta. Te olette osa tuollaista äärettömän avaruuden muodostamaa järjestelmää, ja osana sitä kaarratte pois valosta ja kierrätte takaisin pimeän kautta kohti kirkkauttanne. Jotta kirkkaus voisi syödä matkallaan varjonne, te saatte matkaanne automaattisen tähti- ja avaruusluotaimen sydämeenne, ja sen avulla matkanne onnistuu siinä rajojen luomassa kohtalossanne, joka on samalla annettu lupaus pelastuksesta. Teissä on tämä luotain syvällä sisällänne, ja se säilyttää koordinaatit, jonka astemitta on nolla.

Nolla tarkoittaa paikkaa, joka vetää teitä puoleensa, ja se paikka ei löydy mistään, sillä se on kaikkialla, ja te olette sen keskellä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1187 / 17.11.2016 (3)

Ottakaa vapaus sallia kaikki, ja tuon tehdessänne vajoatte syvään, syvään rauhaan.

Kun sallitte kaiken, ja samalla toimitte muutoksen tähden rakkaudesta, pimeä teissä väistyy. Vaikein tehtävänne sisältää pimeän rakastamisen, mutta se tarvitaan, jotta erotatte totuuden harhaluuloista. Harhanne avautuvat kun luotatte minun kertomukseeni ja lupaukseeni, joka kuuluu näin.

Olipa kerran ihminen, ihminen joka eläytyi tunteisiinsa unohtaen tunteiden olevan omia kuvitelmia siitä, mikä elämässä oli vialla tai oikein. Hän jatkoi tunteidensa tahdissa, reagoi kaikkeen, unohti miten sinällään hän itse vain osoitti reagoinnillaan suhteensa elämään, eikä elämä tuonut hänelle onnea.

Tämä ihminen uupui, eikä sallinut edes uupumustaan; hän ei sallinut mitään.

Tämä ihminen myrkytti itsensä juoden sitä kaunaista lientään, jota luuli maailman hänelle tarjoavan. Maailma sen sijaan tarjosi hänelle avoimet ovet onnellisuuteen, jota mikään voima ei voisi murentaa. Tämä ihminen vain kuvitteli muuta.

Tapahtui ihme.

Ihminen käytännössä kulutti voimansa, ja täysin, lopen uupuneena ei jaksanut vastustaa. Hetki oli korvaamaton. Tämä ihminen vain oli, koska ei voinut enää muuta, ja tämä oleminen sai ihmeen aikaiseksi.

Tehkää ihme todeksi.

Tehkää oleminen todeksi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1188 / 17.11.2016 (4)

Väsy rauhassa.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1189 / 18.11.2016

Tulevaisuus.

Onko tulevaisuus pimeä vai valoisa?

Kenen on nähtävä kumpi ääripää?

Mihin liittoon minä kuulun?

Olenko löytävä valon, vai sysäänkö itseni pimeään?

Kuka huolehtii siitä, että en menetä rakkaitani?

Laitanko peliin elämäni vai suojelenko sitä, ja missä olosuhteissa ja millaisin seurauksin?

Uskallanko luottaa rakkauteen?

Pystynkö rakastamaan tarpeeksi?

Onko mikään sanottu totta?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1190 / 18.11.2016 (2)

Vuonna 1002 ennen ajanlaskun alkua mies kulki erämaassa. Tuo mies näki näyn. Tuo näky tarkoitti seuraavaa, mutta vain yhtä mahdollisista vaihtoehdoista, joten sekin minkä hän näki, oli ainoastaan annettu herätteenä.

Näyssä tapahtui kuvaillun kaltainen mullistus.

Elämä antoi näytteen itsestään. Siinä elämä kohosi puolustamaan elämää, joka aina ottaa vastaan sen, minkä voi ilman, että on uhattuna, ja uhka on aina yhteydessä organismin säilymisen tai häviämisen mahdollisuuteen. Asiat kärjistyvät näyssä, ja elämä vastustaa siihen kohdistuvaa painetta.

Näky kulkee seuraavanlaista juonta eteenpäin.

Muu maailma – paitsi vain harvojen heränneiden muodostama sekalainen joukkio eri puolilla maailmaa – kohteli elämää kaltoin. Heissä kulki verilinja kaukaa menneisyydestä, ja tuo muu joukkio ei kuulunut enemmistöön. Oli tapahtunut dramaattinen käänne kauan, kauan sitten, jossa vähemmistö jäi kasvavan enemmistön jalkoihin. Tuo vähemmistö toteutti tehtäväänsä poltetussa maassa, ja tehtävä kävi suureksi ja lähes mahdottomaksi toimittaa loppuun. Maa oli palanut, ja sen oli aikaansaanut oliot, jotka jatkoivat sitä, minkä aloittivat tullessaan planeetallenne.

Sanotaan nyt auki se, mitä teidän on oikeastaan ehdottoman tärkeää tietää. Sanotaan tämä auki.

Ihminen on tullut planeetalle toiselta planeetalta. Ihminen annettiin tehtäväksi synnyttää eri rodusta toiselta planeetalta, noiden toisten olioiden toimesta ja heidän jälkipolvenaan. Ihminen synnytettiin paljon, paljon ennen kuin ihmisestä tuli hallitseva laji, ja se on kulkenut läpi planeettanne eri aikoina ja kausina paljolti ollen pimeän vallassa alusta asti.

Ihminen on sekoitus. Ihmisen ns. perisynti on aikaansaatu jo hyvin pian siitä lähtien, kun se luotiin tuon toisen lajin kokeilun tuloksena. Tuo toinen laji teki virheen, kun se otti tehtäväkseen sen, mitä ei pystynyt hallitsemaan, mutta oli mahdotonta estää tuota virhettä, koska se mitä tapahtui, tapahtui hyvin ja kaiken elämän kannalta oikein.

Ihminen luotiin, ja ihminen rakensi muurin valon ja toisen verilinjan välille, ja tuo valon ja valonkantajien väliin tullut este esti heitä toimimasta maan hyväksi. Muuri syntyi, kun uusi ihmislaji lisääntyi ja antoi fyysisen uhan vanhalle, tietoisemmalle lajille, ja alkoi rappeutuminen.

Uusi laji – tuo suurimman osan ihmisistä kattavan lajin kasvava joukko – otti tilaa vanhalta, viisaalta ja tietoiselta lajilta.

Tapahtui perisynti, kun vanha viisas laji otti tehtäväkseen soluttautua uuden sekaan. Kristus tuli keskuuteenne. Kristus aloitti viisaan kansan keskuudessa sen, minkä te tiedätte syntiinlankeemuksena. Perisynti aloitti työnsä viisaiden keskuudessa, ja viisaat menettivät elämänsä aikana hankitun rakkauden, ja kultainen aikakausi hiipui.

Perimmäinen syy kaikkeen tähän oli saada yhteys uuteen lajiin sen sisältä käsin. Rakkaus tahtoi suunnata valonsa uuden lajin sydämeen asti. Rakkauden tähden valo laskeutui ja himmeni.

Perisynti aloitti koko ihmiskunnan vajoamistilan, koska oli enää jäljellä yksi sekoittunut laji sen jälkeen, kun vanha ja uusi laji lopulta sekoittui keskenään.

Saatte nyt elää hetkeä, jolloin verilinja erotetaan, ja kaksi lajia saavat ottaa taas erillisyyden toisistaan. Nuo kaksi lajia eivät kuitenkaan tarkoita vastakkaisuutta eikä erilaisuutta, vaan kaikki edelleen on samaa perhettä. Perheet vain liittyvät omaan sukukuntaansa, ja jatkavat tehtäviään erillään toisistaan.

Joku teistä on juuri tätä lukiessaan saava voimakkaan oivalluksen. Moni teistä järkyttyy, kun sydämeen virtaa uutta tietoa. Moni teistä oivaltaa ensimmäistä kertaa, mistä kaikessa on kyse.

Tämä uusi maailma, jota kohti menette, jakaa uuden ja vanhan ihmiskunnan takaisin siihen asetelmaan, josta lähdettiin liikkeelle.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1191 / 18.11.2016 (3)

Elämä näkyi puolustavan itseään tavalla, joka näytti tuholta. Näky oli pelottava. Siinä maailma sortui ja siinä elämä ja kuolema syleilivät toisiaan.

Ottaessaan vastaan näyn tuo mies kantoi suurta taakkaa mukanaan. Hänelle oli annettu vastuulleen toimittaa kansansa turvaan vainoajiaan. Vaino oli ollut rankkaa, ja vainon tähden kansa pelkäsi voivansa joutua hävityksen eteen. Vaino ja tuho kaikilla sivuillaan lähti tuo kansa pakoon.

Elämä välittyi tuolle miehelle lupauksena, jonka tähden hän luotti itseensä, ja mies saattoi tulla minun eteeni rakkautensa siivin. Mies sanoi minulle kerta toisensa jälkeen: ”Tahdon toteuttaa tahtosi”, ja hän teki niin. Hän toimitti tehtävänsä sydämensä voimin, ja silloin tahtoni ihmisessä on taattu. Sydäntään kuullen hän ajautui lopulta surmaansa, ja sekin oli kaunis hetki.

Näky välitti miehelle historian ja tulevaisuuden. Hän näki miksi kaikki oli, kuten oli, ja hän saavutti rohkeuden tietäen toteuttavansa rakkaan Luojansa antamaa toimeksiantoa. Hän etsi tietään sydämeensä, ja kaikki muu oli sivuseikka. Tuo mies tunsi, miten elämä itsessään täytti hänet, ja näyssä hän koki yhteyden koko ihmissukuun.

Tämä näky kertoo nyt teille, miten ihminen toteuttaa suurta, hyvin erikoista tehtäväänsä, johon liittyy kaikin tavoin totuuden metsästys ja totuuden ymmärtäminen. Tuo olioiden joukko, jonka eriytyminen rakkaudesta teki planeetastanne nykyisenkaltaisen, antoi vastuksen rakkaudelle, mutta rakkaus on aina oleva viimeinen, jolle jää sanansija. Pimeä häviää aina.

Oliot ovat joukossanne, ja heidän aikansa on tullut antaa viimeinen vastus valolle. Olen heidän Luojansa ja teidän kaltaisenne, ja te olette kaltaisiani, ja yhdessä valon voimin teen kanssanne hyvästijätöt tuolle rakkaiden lasteni joukolle. Otan heidät luokseni, ja te tulette heidän seuranaan saattamaan heidät Poikani eteen. Teille jää tehtäväksenne rakastaa pimeää siihen viimeiseen hetkeen asti, joka päättää heidän työnsä minun maailmassani.

Valo johtaa pimeän pois planeetalta, ja planeetta saa levon.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1192 / 19.11.2016

Ilman valoa olisi pimeä vallassa ikuisesti. Jos pimeä valtaisi ikuisesti, minä ilmentyisin sen keskelle, mutta minun on mahdollista toimia valon kautta ilman suoraa ilmaantumistani. Valo palvelee ja pimeä on sen ystävä.

Toimiessaan keskuudessanne pimeä avaa teitä valolle. Uskotteko tämän?

Pimeä kannattaa tervehtiä luottoystävänä, kun pimeän kohtaa. On oikein nähdä pimeä sellaisena kuin se on, jonkinlaisena vastuksena, mutta vastuksenakin se on vain harjoitusvastustaja, ei todellinen vihollinen.

Kun te elätte todeksi sen, mihin teitä valmennan, voitte helposti lähestyä maailman ja taivaan kohtaamista ja siihen liittyviä elämän ja kohtalon kysymyksiänne. Minä en anna mitään, mihin ette voisi valmistautua, sillä elämä on aina jalomielinen ja armelias.

On suuri kunnia sanoa nyt lisää siitä, mihin minä lapset teitä ohjaan.

Oikea tapa ilmaista eilisen ja huomisen rajakohtaa ja sen enintään ei-yhtään kestävää aikaa on rajatta pysähtyä tähän ei-yhtään kestävään hetkeen, ja tuossa hetkessä on tapahtuva silloin oletuksena ja ilman ehtoja täydellinen irtipäästäminen ja anteeksianto.

Todellakin! Jos sinä nyt toimisit, kuten elämä toimii, minun ei tarvitsisi sinua enää ohjeistaa. Elämän on mahdotonta sellaisenaan eläessään miettiä eilistä tai huomista, koska elämään mahtuu kaikki NYT. Sinulla on tilaisuutesi tarttua tuohon pimeän ja valon kannalta tasa-arvoiseen nyt-hetkeen, kadottaa kaikki ajatuksesi ja tulkintasi, menettää jokainen pelkosi ja pettymyksesi, ja vain kulkea nyt-hetkessä – jos niin tahdot.

Tahdotko?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1193 / 21.11.2016

Vie harjoitus loppuun asti. Vie harjoitus siihen pisteeseen, missä noudatat ainoastaan Luojasi valmiiksi sinulle asentamaa kykyä vaikuttaa elämääsi suurimman ja voimakkaimman ominaisuutesi kautta; sinä olet nyt.

Ole nyt.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1194 / 21.11.2016 (2)

Sopii kokeilla.

Ole hetki ilman yhtään ajatusta.

Ole hetki ilman yhtään selitystä elämästä.

Ole hetki vailla mitään muistoa tai suunnitelmaa.

Ole hetki olla-tilassa, joka tarkoittaa koko elämän kokemista, samalla ollen elämä ja havainnoiden sitä.

Ole sekä elämä, että elämän luoja, että hän-joka-katsoo-elämää.

Tuo sinä olet, ja sinusta tulee pelkkä olevainen.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1195 / 21.11.2016 (3)

Voidaan jatkaa edellistä viestiä avaamalla keinoja tuohon taitoon. Mikään ei ole niin vaikeaa, kuin tulla siksi joka on, koska vaatimalla elämää toteuttamaan toiveensa on ihminen hypännyt syrjään siitä virrasta, jonka mukana se tietämättään virtaa aina ja ikuisesti. Näin ottaessaan irtioton siitä, joka on, samalla ihminen hirtti itsensä jumiin, jota on mahdotonta kiertää auki ilman tietoista työtä.

Harjoitus toisensa perään on tapa kohdata elämää, ja samalla kohdata totuutta. Jos harjoittelee sinnikkäästi ja luottavaisesti, on hedelmä poimittavana puusta ennemmin tai myöhemmin. Jos harjoittelee ilman luottamusta, on mahdotonta saada otetta siitä, mihin harjoitus tähtää, koska tavoite ja harjoitus ovat sama asia; niissä ainoa tärkeä asia on yhtyä täydelliseen luottamukseen ja täydelliseen läsnäoloon.

Moni teistä lähestyy läsnäoloa, joka on tie nyt-hetkeen. Ne ovat kuitenkin eri asia, ja nyt sanon ehkä tärkeimmän ja samalla vaikeimman viestini pitkään aikaan. Tätä et ymmärrä ihan helposti, jos kaikki tämän viestin sisältämät käsitteet ovat sinulle vieraita, ja vaikka olisit pitkällä oman heräämisesi jäljiltä, opit tästä viestistä jotain.

Läsnäolo on kehon ja mielen tunnistamista.

Oleminen nyt-hetkessä vie läsnäoloa pidemmälle, kuin pelkkä itsensä tiedostaminen; siinä itsensä tiedostaminen on edellytys elämän pysäyttämiselle, ja nyt-hetki vaatii oivalluksia toisensa perään. Nyt-hetki on pelkkä sana, mutta nyt-hetki elettynä on syvenevä, laajeneva ja tarkentuva tapa levätä ikuisessa ajattomuudessa.

Kun olet tietoinen siitä, miten ajatuksesi vain lepattava ja katoavat, ja kuinka tunteesi nousevat ja laskevat, ja jotta sekä ajatukset että tunteet näyttäytyisivät tuollaisina ohikiitävinä, voit luottaa ajattomuuteen monella tavalla. Alat huomata miten olit aina väärässä itsesi suhteen, sillä aiemmin menit aina sinne, minne sinua sinun ajatuksesi ja tunteesi veivät, mutta nyt huomaat jotain uutta. Huomaat pysyväsi entisenlaisena riippumatta ohikiitävistä tuulahduksista; mikään ei sinua vahingoita.

Tähän havaintoon liittyy yksi tärkeimmistä ja merkille pantavista elementeistä tässä havaintojen sarjassa. Huomaat todellakin jossain vaiheessa, ettet voi muuta kuin olla vahingoittumaton, jos kerta rauhassa mielen melskeeltä sinussa on jotain pysyvää; sinussa on elämän Henki, joka vain on.

Kun ajattelet vähemmän, havaitset seurannaisvaikutuksina monta todella erilaista ja poikkeavaa, sellaista muutosta arjessasi, joihin kiinnittämällä huomiota saat intoa jatkaa harjoitusta. Huomaat kuinka hyvinvointisi kasvaa, sillä yleensä ajattelu kohdistuu kaikkeen muuhun kuin tähän hetkeen tai siihen, mikä on totta. Ajattelu luo kuvitelmia, ja aina ottamalla osaa harhoihin otat osaa kärsimykseen.

Kun tunnet vähemmän, voit levätä. Tunteminen on hyvä asia, kuten ajatteleminen, mutta jatkuva tunnemylläkkä heittää ihmisen pois keskiöstään. Rauhassa ilman lietsottuja tunteita pysähtynyt ihminen käy pienemmällä liekillä ja vähemmällä hapella, ja tämä on yksi tae pitkään elämään; tunteet kuluttavat ihmistä.

Tunteiden tullessa esiin on kaksi erilaista tapaa kohdata ne, ja toinen on täysin uusi monelle. Se tapa vaatii enemmän kuin alussa moni on osaava, mutta taito kasvaa. Tuo tapa on olla kaikkien tunteiden paras ystävä, mutta samalla niiden paras neuvonantaja. Ystävyys kielteisen tunteen kanssa lyö kättä ja synnyttää rauhaa, ja sen avulla ihmisen on mahdollista kerros kerrokselta löytää yhteys syvälle sisimpäänsä; sitä ennen on vain siedettävä keskeneräisyytensä ja luotettava prosessiin. Kielteisyys hallitsee teitä, mutta myönteisyys odottaa vain kutsua, eikä valo koskaan jätä kutsua kuulematta.

Kun ajatus syöksyy kohti, on ajatuksen usein äärimmäisen helppoa nostattaa esiin myös tunteet. On siksi vaikeaa hallita näitä molempia yhtä aikaa, varsinkin jos on vailla pysyvää taitoa nähdä itsensä uudesta näkökulmasta, sellaisesta joka on sekä tarkkailija, että tarkkailtava. Tällöin ajatus lyö läpi sekunnin sadasosassa tunteen, ja tunne vahvistaa ajatusta.

Mikä avuksi?

Opettele erikseen hiljaisuus ajatuksista sekä tunteiden näkeminen itsestäsi erillisenä, kokonaisuuden kannalta kuitenkin tärkeänä osana sinua. Sinä et ole tunteesi, mutta tunteesi saavat sinut heräämään itsesi äärellä; ne tavoittavat sitä osaa sinussa, jonka olet kadottanut, sillä jos saat kohdata jotain, joka ottaa vallan, voit olla varma ettet tunne itseäsi. Samoin on ajatusten kanssa, sillä jos ajatus on sinua vahvempi, olet ajatusta heikompi, ja tällöin annat itseäsi heikomman sinua ohjata.

Pidä kiinni tästä lohdutuksen sanastani. Sinä olet tarkoituksella kokeva kaiken, mitä koet, joten jokainen ahdistava ajatus tai tunne sanoo sinulle: ”Jatka matkaa, rakas ystävä”.

Kun tunteet ja ajatukset ovat vihollisesi, sinä vahvistat niitä. Jos et kestä nähdä tai kuulla ajatustasi, etkä tuntea tunteitasi, silloin tapahtuu niin sanottu kieltämisen kautta synnytetty vahvistaminen; et suostu myöntämään jotain, joka on, jolloin se joka on huutaa olemassaolonsa vieläkin voimakkaammin julki.

Tätä mieti hetki. Jatka sitten vasta lukemista. Mieti, ja havaitse yhtäläisyyttä siihen, kuinka te ihmiset toimitte keskenänne.

Uudenlainen tapa elää on mahdollista kun vapauttaa ensin ajatuksensa ja tunteensa pois siitä pitkään niille annetusta valheellisesta roolista elämässänne, johon ne sijoititte, ja sen jälkeen saatte olla se, joka ottaa ohjat käsiinsä. Tapahtuu asteittainen myötätuntoon, tarkkaavaisuuteen, olemiseen ja huomion tarkentamiseen pohjautuva prosessimainen siirtymä entisestä orjuudesta täysin poikkeukselliseen, entisestä elämästä erilaiseen tapaan löytää jatkuvasti sisältöä itsensä kehittämisestä; teistä tulee elämänne haltijoita, ja teistä syntyy ja kuoriutuu uudenlaisia ihmisiä.

Meditoikaa. Rukoilkaa hiljaa niin, ettette jää kiinni yhteenkään pyyntöönne. Soittakaa hiljaista musiikkia, joka pitää teidät kiinni itsenne havaitsemisessa (muistakaa, kuinka ääniaallot itsessään ovat elämää, ja kun äänten kautta tapahtuva harmoninen tunteiden käsittely ja purkaminen pääsee käyntiin, voitte olla musiikin kautta syvissä tunne- ja ajatusvirroissa ja tuntemalla kaiken pääsette samalla kiinni kadottamiinne kerroksiin erilaisia muistoja ja kokemuksia). Kokeilkaa aistia kaikki mitä on aistittavissa, ja vapauttakaa siten sisällänne piilotelleet kykynne antautua ilman vastustusta. Nähkää keskipisteenne; olkaa itsenne keskellä, ja vaihtakaa yltänne vanhat vaatteet; teillä ei ole vaatteita, sillä te olette persoonaton tarkkailija; ottakaa pois asunne, koska te ette ole ketään – te asutte sisällä siellä, mihin mikään katse ei ylety, koska tuo piste teidän keskellänne on ikuisuuden takana äärettömyyden toisella puolen – eikä sitä ole missään.

Havahtumalla tähän ei-missään asuvaan itseenne, olette hypänneet uudelle tasolle. Taso on korkealla, ja tuolta te tähystätte jonain päivänä aivan uudenlaisia näkymiä. Siellä tunteet ovat teistä irrallisia aaltoja, ja ajatukset ilman epäselvyyttä jotain, joiden olemassaoloakin te alatte epäillä. Teille muodostuu piste sydämeenne, joka laajenee, ja sydämestänne tulee keskuksenne.

Keskuksestanne käsin te saarratte maailman; teistä tulee valloittaja, joka kahmii maailman syleilyynsä; te osallistutte olemalla tuo maailma ja elämä, teistä tulee kiinnitetty ja irroittamaton osa minun ja teidän yhteistä todellisuutta.

Keskus on aina ollut teissä. Keskuksesta käsin te aina olette tarkkailleet, tosin tuo tarkkailu on ollut sellaista, ettette ole muistaneet tarkkailleenne; hävititte käsityksen itsestänne, joka havainnoi, eikä mitään muuta tee – havainnoija vain havaitsee. Kadotitte tuon havainnoija-itsenne koska alennuitte korkeudestanne tasolle, jolla on tietoisuuden vaikea pysyä kasassa ilman häiriötekijöiden vaikutusta, ja häiriötekijät sekoittivat teidät. Energianne laahaavat niin matalalla, ettette osaa vielä virittäytyä korkeataajuiselle aaltopituudelle, joka poistaa kentästään muut virtaukset; tunteiden ja ajatusten luoman sekametelin, ja kun ne katoavat, syntyy syvä rauha ja hiljaisuus.

Tämä on lyhyesti kuvattuna teidän irtaantumisenne kaava ja polku; teistä tulee uusia ihmisiä, kun katkaisette yhteydet ajatuksiinne ja tunteisiinne, ja siirrytte luottamuksen ja rohkeuden siivin pois tasolta, joka ei enää teitä palvele.

Kun näin käy, on aika herätä ajan puutteeseen. Kun aika osoittautuu vain illuusioksi, olette törmäävä havaintoon, joka ravistelee teitä; havainto siitä, miten… ette voi enää mitään sille tosiasialle, että minä en anna teidän muuta kuin punotun juoneni ja käsikirjoitukseni sisällä tehdä, mitä teette, ettekä te voi irroittautua tästä juonestani; teistä tulee yhtä aikaa vapaita ja yhtä aikaa sidottuja minun suunnitelmaani tavalla, joka pelottaa ja helpottaa teidän matkaanne.

Ajan puute – onko se jotain, johon ihminen osaa perehtyä ja sen saada haltuunsa – voiko ymmärtää jotain, jota ei voi käsittää?

Nyt-hetki on kerrottuna näin sanoin täysin ajatuksille vieras.

Nyt-hetki pysäyttää ajan.

Nyt-hetki vapauttaa ja sitoo.

Nyt-hetki ilmoittaa havaitsijalle, ettei ole mitään, mihin havaitsija voisi enää kiinnittää persoonaa.

Nyt-hetki havaittuna on kuin shokki hänelle, joka aina luuli elävänsä muutoksessa; nyt-hetki näyttää kaiken vain olevan, eikä minkään muuttuvan.

Nyt-hetki vailla käsitystä ajattomuudesta on järkytys hänelle, joka on aina luullut olevansa mukana matkalla; matkaa ei ole, koska mitään muutosta ei ole; muutosta ei ole, joten kaikki on jo; koska kaikki on jo, ei ole syytä murehtia; koska ei ole syytä murehtia, on ainoastaan syytä rakastaa; koska on syytä vain rakastaa, ei ole mitään tarvetta pelätä; koska pelkoon ei ole tarvetta, voidaan luopua kaikista rajoista; koska rajoja ei ole, ei ole mitään, mikä erottaa; koska mikään ei erota, kaikki on yhtä ja samaa elämää.

Persoonan katoaminen nyt-hetkeen on sinun tiesi alku ja loppu. Olet nyt-hetkessä jäänyt kiinni ikuisuuden pyhyyteen, ja silloin – vasta silloin – sinä olet vapaa.

Eikä silloinkaan mikään lopu.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1196 / 23.11.2016

Ilmoitusluonteinen uutinen!

Jumala on!

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1197 / 23.11.2016 (2)

Vapauden ja vankeuden tähden ilmoitetaan myös tämä uutinen!

Vapaus on jokaisella teistä taskussanne; lippu on jo lunastettu!

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1198 / 23.11.2016 (3)

Uutinen vailla vertaa kuuluu näin!

Jos vapautesi on jo sinulla, saan ojentaa sinulle koska tahansa täyttymyksesi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1199 / 23.11.2016 (4)

Paras uutinen jätetään viimeiseksi!

Minä raotin jo ovea sinua varten.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1200 / 23.11.2016 (5)

Luetaan seuraavaksi ennuste huomisesta säästä.

Luvassa on muutoksia toisensa perään. Te saatte kaikki nähdä, miten maailman on aika ottaa takaisin tasapaino, eikä se tapahdu ilman vavahduttavaa ja järisyttävää mullistusta.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1201 / 24.11.2016

Illan viimeinen ilosanoma ennen loppukevennystä on seuraavanlainen!

Jumala viettää juhlia teidän kanssanne, ja te olette kunniavieraita.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1202 / 24.11.2016 (2)

Loppukevennys kuuluu näin.

Tarvitaan entisen talonpojan entinen vaimo, ja heidän entinen liitto, ja siitä saadaan kasaan kuvaelma jossa mies etsii uutta vaimoa ja vaimo etsii uutta miestä, ja he molemmat unohtavat tässä pyörityksessä, miltä tuntui rakastaa entistä puolisoaan. He molemmat hakevat uutta, ja katsoja näkee kuinka tuo hakeminen on tuhoon tuomittua; he näkevät, mutta eivät puutu näytelmään, koska ovat itse pian osallistuva samaiseen esitykseen.

He katsovat sivusta ja nauravat ja iloitsevat, koska kaikki mitä tapahtuu, on rakkaudellista.

Tuo mies ja nainen löytävät rakkautensa, ja rakkaus taas katoaa. Mikään ei muutu. Aika kuluu, mies vanhenee, nainen vanhenee, ja rakkaus loistaa poissaolollaan.

Tulee loppukevennyksen paikka.

Mies ja nainen kadottavat halun etsiä. Tapahtuu löytäminen. Tapahtuu suunnaton rakkauden läpimurto, ja riemulla ei ole rajaa.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1203 / 24.11.2016 (3)

Ollakseen vailla etsimistä on oltava vailla toiveita.

Ollakseen vailla toiveita on oltava kaikkeen tyytyväinen.

Ollakseen kaikkeen tyytyväinen on saatava kaikki jo valmiina.

Saadakseen kaikki valmiina on näytettävä itselleen, että luottaa elämään.

Jotta luottaa elämään, on voitava nähdä elämä täydellisenä.

Jotta näkee elämän täydellisenä, on saatava yhteys elämään.

Jotta saa yhteyden elämään, on haettava yhteyttä.

Jotta hakee yhteyttä, on menetettävä yhteys.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1204 / 24.11.2016 (4)

Jokainen teistä sinnittelee voimiensa äärirajoilla, kun saatte vastaanne koetuksia ja kun koetukset näkyvät silmissänne pelottavina.

Teidän on tuolloin ennen kaikkea oltava rohkeita, eikä muu auta enempää kuin rohkeus tilanteessa, jonka läpi on vain mentävä. Jos tuolloin pelko voittaa, on edessä luhistuminen, mutta jos rakkaus ottaa vallan, on edessä aarre johon kaikki koettelemukset teitä houkuttelevat.

Kun ihminen kantaa pelkonsa urheasti, eikä annan niiden kantaa, on mahdollista valita tiensä. Tien päässä koittaa lopulta vapaus.

Jos ihminen hellittää ja luovuttaa, on enää yksi tapa havahtua, ja se on lopullinen uupuminen. Sekin on tapa voittaa pelkonsa. Kun uupuu, on mahdotonta jaksaa edes pelätä, ja kun pelko väistyy hetkeksi saa uupunut vailla vastustusta kokea hetken rauhaa.

Pelon ainoa voima on siinä, että siihen uskoo. Rauha on hetki, jossa pelko väistyy, ja jos olet silloin tarkkana voit kuulla ääneni.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1205 / 24.11.2016 (5)

Rehellinen ja ilman petosta sydäntään kohtaan. Näin on kuvailtavissa häntä, jolle on suotu sija tehtävän ja vastuun kannossa, ja tuo tehtävä ja vastuu koskee oman sydämensä puhdistamista.

Jos puhdistut, olet saanut palkinnon rehellisyydestä ja totisuudesta tehtäväsi edessä.

Kun olet rehellinen, minä rehellisenä tulen sinua vastaan niin, ettet voi erehtyä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1206 / 24.11.2016 (6)

Ulkopuolisen on aina helppoa kertoa toiselle, kuinka olla rehellinen. Sisäinen tarkastelu taasen vaatii kovemman työn.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1207 / 24.11.2016 (7)

Rehellisyys kiertää ympyrää.

Jos olet rehellinen, sinulle avautuu tilaisuuksia havaita epärehellisyytesi.

Mikäli pysyt epärehellisyydessä, kaarrat ja kierrät totuuksia, etkä näe niitä.

Minä ohjaan aina ihmisen rehellisyyteen, mutta sekin ohjaus on niin hienovaraista, etten tee työtä puolestanne. Minä vain näytä teille esimerkilläni sen, kuinka saatte valita aina ja ikuisesti kahden väliltä, ja kaksinaispareja on loputon määrä.

Valintanne ovat teille annettuja, eikä niitä teiltä oteta pois. Valitkaa, ja valintanne jälkeen pohtikaa.

Pohtimisen jälkeen tehkää johtopäätökset.

Kun ne on tehty, miettikää kuinka jatkossa toimia.

Tulevaisuutenne on siten sinetöity. Ja sinetissä lukee nimi ”Totuus”.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1208 / 24.11.2016 (8)

Olemalla rehellinen saat kunnioituksen, sillä kipeänäkin totuus on puhdistava ja kasvattava. Saat siten kantaa rehellisen maineen, ja rehellisen on helppoa saada osakseen myös luottamus.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1209 / 25.11.2016

Ilman vahvaa tahtoa ei ole helppoa mennä tulen läpi. Tuli on koettelemuksena jokaisen edessä, ja tuli on teidän pahin pelkonne. Pelkonne antaa kovallekin tahdolle vielä kovemman vastuksen, ja tahto on sitä sinnikkäämpi, mitä enemmän se joustaa ja myötäilee.

Tahtonne joutuu kovalle koetukselle, kun minä puhallan torveeni.

Jos tahtonne tuolloin natisee, niin täytyykin tapahtua. Teillä on mahdollista tuolloin nousta mestareiksi mestareiden joukkoon, ja mestarin työnäyte on koostuva aina siitä, että nousee kaiken pelon yläpuolelle. Minä näin suon kaikille kauniin tilaisuuden kasvaa itseään suuremmaksi.

Mestari on se, jolle tahto toimia on suurempi kuin pelko perääntyä.

Mestarille pelko on harha, ja pelon harhaa hän edestään syrjäyttää. Harha on vain mielenne tuotos, ja pelko käyttää tuota harhaa hyväkseen.

Mestarille on selvinnyt, miten minä häneen koko ajan luotan, ja hän luottaa minuun. On niin kuin nyt sanon.

Sinusta tulee mestari, kun et anna periksi. Periksiantaminen on toisinaan välttämätöntä, jotta saa paremman otteen muutoksesta ja muutoksen luonteesta, eli tällöin te näette miten muutos on aina välttämätöntä. Periksiantamattomuus muutoksessa on tahtonsa ja tavoitteidensa ylläpitämistä silloinkin, kun uudet keinot ovat tarpeen. Periksiantaminen taasen on pelon edessä antautumista, mutta antautuminen on toisinaan tarpeen – kun antaudutaan suuremman periaatteen ja kokonaisedun nimissä.

Minun tapani olla teissä esillä jakaa koko ajan teitä kahtia.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1210 / 25.11.2016 (2)

Olemalla joustava ja periksiantamaton olette voimakkaita ja heikkoja yhtä aikaa.

Olemalla voimakas voitte mennä sinne, minne sydän teitä vie.

Heikkoutenne avaa kanavanne tunteille ja sydämen vahvuudelle.

Sekä voima että heikkous teissä nostaa teidät mestareiksi. Minä olen molempia, ja minussa on sekä ikuisuus, että kuolevaisuus.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1211 / 25.11.2016 (3)

Ilmoitusluonteinen asia!

Uuden maan rakentamisen aikana jokainen teistä sai valita etukäteen sen, millaisissa olosuhteissa on saava uuden alun uudella planeetalla.

Minä sallin teille toiveet, ja toiveidenne tähden annoin teidän rakentaa uudesta maasta itsenne näköisen.

Minulle on kaikkein tärkeintä teidän oma tahtonne, ja tuon tähden minun oli ihanan vaivatonta antaa toteuttaa toiveidenne mukainen maailma. Tuo maailma on… häikäisevän ihana ja kaunis.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1212 / 25.11.2016 (4)

Muotoseikkojen tähden on mahdollista kaataa koko korttipakka.

Muotoseikkojen tähden teillä on vaikeuksia nähdä totuutta.

Muotoseikat ohjaavat lähes kaikkea toimintaanne. Te luotatte enemmän sääntöihin kuin sydämeenne, ja nuo säännöt ollen teidän itsenne luomia ovat usein täysin vailla perusteita – joita te olette niissä näkevinänne. Luotte ristiriitojen peittämiä ja kirjomia, muodollisuuksiin puettuja oletuksia siitä, kuinka on oikein ja väärin yhteiskunnassanne elää ja olla, vaikka noin tehdessänne muodostatte räikeän selkeitä – suorastaan silmiinpistävän rajoittuneita ja vääristyneitä – mutta silmillenne näkymättömiä moraalisääntöjä, ja moraalisäännöt yhdessä tuomitsevuutenne kanssa saavat teidät yksissä tuumin menettelemään useimmiten itseänne vastaan.

Luulottelemalla ja uskottelemalla voivansa määritellä totuuden te uskottelette samalla olevanne toisen ihmisen yläpuolella. Eikös tässä olekin jotain herkullisen ristiriitaista, kun vaaditte kukin puolestanne kaikkia muita olettamaan, kuten te oletatte, ja kuitenkin hylkäätte muiden antamat oletukset?

Miksi sinä – juuri sinä – voisit tietää, mikä on parasta, eikä niin, että omaksuisit tuon toisen ihmisen parhaan?

Näin helppoa on olla viisas. Noin helppoa on viisaudessaan menettää ote totuuteen.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1213 / 25.11.2016 (5)

Uskonnot eivät eroa teidän uskomuksistanne, eikä uskonnot eroa mistään ihmisen itselleen luomista käsitysmaailmoista. Uskonnot osoittavat vain sen, miten meidän – sinun ja minun – välillä on huutava kuilu silloinkin, kun kuvittelette olevanne minusta perillä.

Mikä uskonnoissa mättää, jos tätä ilmaisua saan luvan käyttää?

Ei mikään.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1214 / 25.11.2016 (6)

Jos sallin kaiken enkä tuomitse, olen sanojeni takana luovuttaen oikeuden kyhätä sellaisen rakennelman kuvaamaan minua, kuin parhaaksi näette. Ei minua kiinnosta, oletteko minusta perillä vai ette. Minua kiinnostaa lähinnä se, että teissä ja minussa kaikki on yhteistä, ja tällöin synnytän ja päästän ilmoille hurraa-huudon, mitä tahansa te teettekin, jos tuollaista ilmaisua voi käyttää.

Minä olen ansainnut kauttanne kaikki tulkinnat itsestäni, koska tein teistä vapaan tahdon alaisia, ja annoin teille omat resurssini käyttöönne ilman mitään rajoitteita. Minussa siten on tahto kyseenalaistaa ainoastaan omat pohdintani, mutta teistä en löydä korjattavaa.

Uskontonne saavuttavat sellaiset loogiset ja teoreettiset umpiperät, että ne alkavat jo menettää otetta sellaisista ihmisistä, joille minä avaan tietä kohti totuutta. Ei kukaan havahtunut salli itselleen tarinoita vailla mitään loogista pohjaa, sillä silmien avauduttua ihmisen ja totuuden välinen raja mataloituu, ja ihminen alkaa saada havaintoja totuudesta.

Totuus vain odottaa havaitsijaa.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1215 / 25.11.2016 (7)

Varautumalla näkemään itselleen vieraita kulttuureja, ideoita ja näkemyksiä ihminen varautuu avaamaan pääsyn tietoon, joka yhdessä kaiken muun tiedon kanssa muodostaa vaillinaisen, silti eheämmän käsityksen elämästä.

Muu tapa löytää kestävä yhteys todellisuuteen johtaa yksinkertaisesti umpikujaan; minä en ojenna valtikkaa kenellekään, enkä luovuta pääsyä totuuteen – en edes suurimmalle pojista sitä tehnyt.

Sinä olet juuri se, joka tuo oman totuutensa minun totuuksieni joukkoon.

Sinä olet juuri se, joka täydellistää kaiken.

Sinä olet juuri se, jonka vuoksi minä peruin päätökseni olla puuttumatta elämäänne – minä peruin ja peruin perumiseni – minä joka on kaikkeus, on myös antava itselleen vaihtoehtoja.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1216 / 25.11.2016 (8)

Tottukaa ajatukseen jo etukäteen, ja ajatus on valmiiksi muovattu sopimaan teihin. Tämä ajatus, johon kehotan tottumaan, ei laita ketään pakon voimalla siihen mukautumaan, mutta luottaa sydämiinne ja tahtoonne voittaa pelkonsa.

Minä kerron nyt, mihin ajatukseen sopeutumalla sopeutuu koko elämään. Ajatus kuuluu näin.

”Kaikki tapahtuu minun parhaakseni.”

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1217 / 25.11.2016 (9)

Kärsimys on luottamuksen puutetta.

Viha on annettu, jotta tapahtuu oivallus lempeydestä. Vihassa on valtava voima, eikä viha näe eteensä, joten viha on sokea. Vihassa te marssitte läpi savuavan maan ilman, että antaudutte pitäytymään rakkaudessa, mutta viha polttaa ensin teidät, koska kaikki muu on tosiasiassa huomionne tähden synnytettyä, eikä sellaisenaan mitään totta. Minä annoin jokaiselle teistä maiseman, jota jokainen itse – ja vain itse – tarkkailee, ja tuo maisema vastaa huutoon.

Maailma etsii aina sen muodon, jolla oma sydämesi sitä tarkkailee.

Tarkkailemalla maisemaa saat katsoa itseäsi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1218 / 25.11.2016 (10)

Ottamalla vastaan maiseman rakkauden ja lempeyden kautta, saat luottaa minuun siinä, että rakkautesi palkitaan. Sinussa on tarkoitus ja periaate, mutta minussa on kaiken takana sykkivä laki; minä ohjaan sinun eteesi kaiken sen, jota tarvitset, ja sinä valitset joka hetki suhtautumisesi maisemaan.

Jos maisema on kielteisenä sinua satuttava ja sinä kadotat valosi, maisema jää pimeään ja sinä vaivut horrokseen. Maisema näyttää aina oman tietoisuutesi tason.

Esimerkki on tällainen.

Todetessaan vaikean mutta palkitsevan tiensä kulkevan aina pois kivusta eräs ihminen sanoi näin: ”Totta on, että en jaksaisi tätä elämää toista kertaa elää, mutta totta on se, etten antaisi sitä poiskaan!”, ja näin hän totesi sen, minkä moni muukin teistä voi todeta tarkastellessaan elämäänsä.

Pimeässä oleva ei tiedä, miltä tuntuu elää valossa, eikä valossa elävä enää muista miltä tuntui elää pimeässä. Siksi pelkäätte pimeäänne valostakin käsin, koska muistatte menneisyytenne usein raskaampana kuin se oli. Raskaus on aina maiseman tulkinta raskaaksi, joka taasen tekee maisemasta mustan, mutta eläessänne sitä elämäänne, jossa kulloinkin elätte, te olette turvassa, ja turvallisuutenne on taattu.

Elämässänne on usein hetkiä, joiden kohdalla te meinaatte painaa selkänne lopullisesti kyyryyn. Pois on pelko, kun valo syttyy sydämeenne, ja pois on tuolloin myös ymmärrys siitä, että – kyllä, te jaksaisitte elää elämänne alusta loppuun uudestaan. Minä en vain tahdo teille uusintana sitä, minkä olette jo oppineet.

Oppimisessa on se hyvä puoli, että vain tietoisesti unohtamalla voitte unohtaa oppimanne, ja vain olemalla tietoisesti oppimassa saatte sen, mitä haette. Tietoinen oppiminen on kaiken kaikkiaan se avain, minkä avulla saatte lukkojanne auki. Olkaa tietoisia, ja olette pääsevä vapaaksi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1219 / 28.11.2016

Vaikuttaisi siltä, että Luojanne olettaa jokaisen teidän haluavan ja tahtovan jotain, niin kuin te oletatte Jumalan tahtovan jotain.

Tehdään koe.

Tässä kokeessa asutte yksin ilman mitään mahdollisuutta olla tekemisissä kenenkään kanssa. Koe kestää pitkään, eikä sille näy loppua. Kokeessa yksinäisyys vain jatkuu jatkumistaan, ja koe on siten vailla päättymistä.

Kun koe jatkuu jatkumistaan, te kukin keksitte tavan saada seuraa. Keksitte kuinka pystytte synnyttämään lapsia, ja nuo lapset syntyvät iloksenne. Riemuitsette heistä. Yksinäisyytenne kaunis päätös on siinä hetkessä, kun ensimmäinen lapsi syntyy. Te rakastatte häntä niin paljon, ettette tahdo mitään tuolta lapselta; hän on teidän silmäteränne ja teidän kallisarvoisin kuviteltavissa oleva erityistapaus.

Milloin te päätätte alkaa vaatimaan jotain tuolta lahjalta itsellenne?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1220 / 28.11.2016 (2)

Tasan ei käy onnen lahjat. Jossakin kuulen näin sanottavan, ja jossakin näen näin tapahtuvan.

Tasan käyvät onnen lahjat. Minä lahjana teille ojennan sen, minkä ojentaisin jokaiselle lapsistani ja siksi minä annan jokaiselle teistä kaikkeni.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1221 / 28.11.2016 (3)

Vaikuttaisi siltä, että onni on harvojen etuoikeus.

Luopa nyt katseesi sydämeesi. Sano oletko saanut koskaan tarpeeksi rakkautta? Sano oletko täysin kylläinen, ja oletko niin kylläinen, että vaikuttaisi mahdottomalta olla antamatta rakkautta eteenpäin?

Jos näin ei ole ja jos onnellisuus ei pääty, ei laita rajoja itselleen, ja jos jokainen teistä etsii tuota onnellisuuttaan vaikka etsiminen on turhaa, voinko minä luottaa keneenkään teistä niin paljoa, että antaisin teidän itseksenne kaivaa onneanne esiin? Te olette eksyneitä, ja minä olen teidän valonne.

Jos onni on harvojen hallussa, se onni ei ole onnea, sillä onni on kaikkien omaisuutta.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1222 / 28.11.2016 (4)

Toistan sanojani jotta muistatte, että mikään ei ole liian vaikeaa ollakseen mahdotonta. Kaikki mitä teille tarjoan, on niin helppoa, etten kierrä kauas kertomaan teille monimutkaisia tarinoita, vaan tulen lähelle näyttääkseni suoran tien vapauteen.

Nämä tarinat pysyvät hyvin yksinkertaisina, jotta ette haluisi pelastaaksenne itsenne liian vaikeita lainalaisuuksia, jotka sellaisenaan eivät tule minusta. Jaan helppoa ja samalla vaikeaa, mutta vaikea minussa on aina vaikeaa vain millekäs muulle kuin mielellenne, joka ei ymmärrä minua eikä se ymmärrä itseänne. Tarvitaan siis jotain muuta kuin ajattelua, ja ajattelu on siksi hyvä laittaa hetkeksi syrjään kun syvennytte viisauteen, joita minä tarjoan teille.

Viisauteni on siksi vaikeaa mielelle ja järjelle, koska mieli ja järki ohjaantuvat pelon voimalla, mutta pelko näyttää totuuden aina vääränlaisena. Rakkaus näyttää totuuden totuutena, ja mitä enemmän teissä virtaa valo, sitä nopeammin omaksutte oivaltavat ja henkeyttävät viisauteni.

Viisaudessani tahdon teistä viisaita.

Otetaan esimerkki. Siinä on kaksi puolta, ja ne puolet saavat viisauden näyttämään poikkeuksetta nurinkuriselta.

Totuus sinusta, joka tätä tekstiä luet, on kaksijakoinen. Sinä kannat koko ajan rekeä mukanasi, raahaten sitä kuin ikuista taakkaa perässäsi. Sinussa on toivo saada tuo taakka pois, muttet tiedä kuinka, ja siksi sinussa asuu kärsimättömyys. Sinä haluat ja janoat, pyydät ja anot, mutta et saa sitä mitä toivot. Toivomuksesi eivät pääty yhteen tai kahteen, vaan niitä riittää, ja riittää, ja riittää… mutta mitä tapahtuu, kun toiveesi toteutuu jonain päivänä?

Sinä tahdot lisää.

Minun on aikalailla mahdotonta täyttää sinua niin, ettet toivoisi mitään, koska sinussa on kaikki mitä on, ja sinussa siten on myös kaikki maailman toiveet. Maailma on täynnä toiveita, ja sinä olet maailma, jolloin – niin, huomaatko, sinä kasvat ja kasvat, eikä koskaan tapahdu täyttymystä.

Silloin sinä havahdut. Sinä näet läpi kaikkien harhojesi, astuen alas toiveidesi päältä, katsot ympärillesi ja näet sen. Viimein näet sen.

Minkä?

Tajuat viimein sen, minkä koko ajan sinulle näytin. Sinussa on ääretön määrä halua ja tahtomista, mutta minä en koskaan sinua täytä. Vain sinä täytät itsesi, ollen samalla ääretön määrä sitä, mitä haluat. Sinä olet jo kaikki. Sinun ja minun ero tässä asiassa on siinä, että minä en unohtanut koskaan olevani jo kaikki, jolloin minä en tahdo mitään.

Sinun muistisi on lyhyt ja heikko. Sinun muistisi vuoksi kadotat tuonkin oivalluksesi jonain päivänä, ja jatkat taas tahtomisleikkiäsi.

Mutta, mutta! Muistisi ollessaan lyhyt, on se myös pitkä – sinä jatkat leikkiäsi, kuten olisit unohtanut taas kaiken oppimasi, mutta et kuitenkaan. Sinussa asuva viisaus vain nosti rimaa korkeammalle, ja sinä saat aina vain pidemmälle vietyjä oivalluksia itsestäsi.

Sinä ja minä olemme erilaisia myös siinä suhteessa, että ilman mitään epäilystä en koskaan lopeta sitä mitä panin alulle. Minä jaksan loppuun asti, mutta teissä on vaihtoehto ja tasapuolisen voimakas halu jättää kesken, jos matka uuvuttaa. Sen tähden jatkatte useimmiten matkaanne, ettette vain uskalla antaa periksi, mutta tällöin uskallus tai sen puute on toivonne peilikuva; jos rohkenette jättää pelin kesken, olette yhtä aikaa myös pelokkaita – mutta kumpi on oikein tai väärin?

Tuota mitä kutsuisin paradoksiksi, ja minä olen aina oleva siellä, missä on paradoksi. Olemalla paradoksi tarkoitukseni on aina taata teidän oikeutenne päätöksiinne, jolloin sallin kaiken.

Olemalla pelokas olet myös rohkea – eikö olekin jumalainen peli?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1223 / 28.11.2016 (5)

Uhkakuvanne nousevat eteenne aina kun unohdatte saavanne sen, minkä tarvitsette.

Vapaus koittaa heti saadessanne oivalluksen siitä, ettei ole mitään pelättävää.

Minä sallin teidän astua pelkoonne, jotta kastatte jalkanne virrassani. Minä tahdon vapauttaa teidät vain siksi, että nautitte vapautenne koittaessa myös vankeudestanne.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1224 / 28.11.2016 (6)

Luomalla ja tekemällä minä teidät tein ja loin. Samalla minä asutin niiden lasten sydämet valollani, jotka annoin lähteä matkaansa, ja valoni on ikuisesti loistava.

On myös lapsia, joita en saattanut matkaansa. Matka on raskas, ja osa lapsistani eivät jaksaisi sitä matkata, mutta nämä lapset ovatkin kanssani teitä odottamassa.

Minä annoin teille myös saattajat mukaanne, eikä ole sattumaa, että heitä nähdään nykyään yhä enenevissä määrin joukossanne. Näkeminen on havahtumisen esiaste. Minä annan heidän näkyä, jotta heräisitte ja uskonne kirkastuisi.

Minä lähetin luoksenne aina kunkin teidän parhaaksenne annetun lapseni. Lapseni ovat kauniita, ja kauniita ovat nuo teidän saattajanne. Heitä on mahdollista nähdä kutsuttaessa tai ilman kutsumista, ja kaikille teille syntyy pian kyky nähdä ja kuulla heitä. On aika tavata oma suojelusenkelinsä, oma ohjaajansa, oma kuiskaaja lavalla.

Lapseni saivat mukaansa paljon muitakin lapsiani. Matkanne kautta tutustuitte toisiinne, ja monella on nyt mukanaan turvallinen ja tuttu henkioppaansa, ja nuo oppaat vain punovat parhaita juoniaan, jotta teissä olisi yllä toivo ja usko. He ohjaavat hieman eri tavoin kuin enkelit, joiden kautta minä näytän teille puhtaimman valoni. Oppaanne tuntevat myös pimeän, ja pimeän tuntiessaan heille annettiin keino pysyä puolellanne myös pimeässä niin, että heidän on mahdollista syventyä kaikkiin puoliin teissä. Enkelien on mahdotonta tulla mukaan pimeäänne, ja heille on mahdotonta samaistua siihen.

Teissä on kaksi puolta, ja siksi teissä on myös kahdenlaista tapaa olla yhteydessä kahdenlaisiin ohjaajiinne. Toiset ovat kaikessa teissä läsnä, toiset vain siinä osassa, jota minä puhtaammillani edustan.

Olisi myös sellaisia hahmoja, joille pelkkä pimeys olisi houkutin – mutta heitä en laske luoksenne. Heitä on, mutta pimeyden tähden en anna pimeydelle liikaa sijaa.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1225 / 29.11.2016

Onko mahdollista kokea mitään niin suurta, kuin Jeesus koki?

Minulla on annettavaa teille jokaiselle, ja Jeesuksen hahmo on teidän esikuvanne, ei sellainen jota olisi syytä ylistää tai korottaa.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1226 / 29.11.2016 (2)

Kauan sitten luotiin elämän edellytykset, ja elämä oli valmis.

Kun elämä oli valmis, oli kaikki valmista. Silloin ei tapahtunut mitään, mutta kaikki tapahtui. Silloin kudelma ja verkko luotiin sanasta ja laista, ja laki ja sana syntyivät Hengestä, ja Henki antoi teille kaikille nimen.

Sinun nimesi on sinun nimesi. Olet se, joka olet. Nimi ei tarkoita mitään ilman, että näkee miten nimi on osa sinua itseäsi, ja sinä olet nimen kautta heijastava sanaa. Sana ja ääni yhdessä ovat muuttava tekijä maailmassa, ja sinun nimesi on osa muuttavaa tekijää.

Minä loin ja nimesin. Annoin sielulle sen kantaman kauniin, erityisen nimen. Nimessä piilee voima ja taika, ja sen on aina ilman poikkeusta piirrettävä ilmaan teidän kauneutenne; jos lausut ihmisen tai sielun nimen, annat nimen välityksellä ihmisestä kauniin kuvan.

Olemalla nimesi veroinen kannat itseäsi ylpeänä. Ole nimesi. Ota nimesi käyttöön. Valitse oikea nimi itsellesi, jos olet sen muuttanut.

Ota käyttöön nimesi silloin viimeistään, kun kaipuu kutsuu niin tekemään.

Olen antanut nimen, ja nimi tahtoi liittyä sinuun.

Minä opetin sinua nimesi kantajaksi, ja nimesi on oleva sinun turvasi ja kilpesi, koska mitä enemmän arvostat sitä, sitä elävämmin nimesi värähtelee sinussa.

Minun ja sinun on kannettava nimeä kahdesta eri syystä. Ensinnäkin meillä on siten ainutlaatuinen sidos, sellainen jolla me tunnistamme toisemme. Toisekseen meidän on mukavampi aloittaa keskustelu, kun tiedämme toisemme nimeltä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1227 / 29.11.2016 (3)

Kolme nimeä ja kaksi puolta; nimi on Janne Erik Kristian ja toinen puoli on sielu, ja sielun nimi on Poseida.

Tämä mies otti nimensä käyttöön kokonaisuudessaan, koska sai vision nimen tärkeydestä. Hän näki nimen taakse, ja nimen kauneus paljastui hänelle. Hän sanoi: ”Otan nimeni, koska se on niin kaunis” ja hän sanoi: ”Tämä nimi kertoi elämäni tarinan”.

Kaikki nimenne ovat toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän merkittävässä asemassa arjessanne. Jos et arvosta nimeäsi, nimesi himmenee. Jos rakastat sitä, se loistaa ja säihkyy.

Olemalla nimesi ylpeä edustaja sinussa väreilee uusi valo. Nimesi hehkuu ympäristöönsä. Se kutsuu ja vetää puoleensa. Sille tulee symboliarvona uudenlainen sija ihmisten sydämessä.

Erik Kristian, toiset nimet, siinä Jannen nimen kauniit koristeet. Ensimmäinen nimi sanoo julki ihmisen syvimmän numerologisen olemuksen, ja toiset nimet piirtävät tuohon ytimeen kauniita koristekuvioitaan.

Oma nimi on joskus väärä. Joskus nimenannossa ei onnistuta, ja ihmisen polku ei ole niin kirkas kuin sen nimen kanssa, joka oli tarkoitus hänelle ojentaa. Näin minulla on teille jälleen kerran mahdollisuus tarkastella itseänne puutteidenne kautta, ja nimenne on yksi tällainen tekijä teissä. Piilotettu nimi, salainen nimi, unohdettu nimi on puute, jonka kaivamalla esiin ja korjaamalla voitte toteuttaa muutoksen koko elämässänne.

Minun ja teidän on helppoa nimetä toisemme. Olen kaikki, ja olen se joka sinusta ja minusta yhdessä kuulostaa parhaimmalta. Saat luvan ottaa käyttöön sen nimen, minkä annat minulle.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1228 / 29.11.2016 (4)

Ääntäminen ja lukeminen, siinä monimutkainen vaikutusmalli nimeen jos toiseen.

Nimi voidaan ääntää ja lukea usealla eri tavalla, ei ole oikeaa tapaa tai väärää, sillä nimeen on liitetty aina sen itsensä värähtely, ja te ainoastaan soitatte tuota ääntä, tuota merkkijonoa omalla tavallanne. Se miten lausutte tai luette toisen ihmisen nimen, kertoo teistä, ei hänestä jonka nimeä kosketatte.

Rakasta nimeä ja nimi soittaa kauniin sävelen.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1229 / 29.11.2016 (5)

Kirjoita nimesi paperille.

Näe tuo nimi aivan kuin nimi eläisi.

Näe tuo nimi kuin se hohkaisi kultaista valoa. Valo on sitä kirkkaampi, mitä valoisammin ja kunnioittavammin kohtaat nimen.

Nimesi olkoon siunattu.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1230 / 30.11.2016

Poikkeuksiakin on nimien joukossa. Poikkeuksena siitä säännönmukaisuudesta, jonka äsken kuvasin, joillekin ihmisille nimi ei tuota onnea tai anna heille heidän ansaitsemaansa energiaa ja voimaa.

On heitä, joiden tehtävänä on kantaa nimeä, joka jää ilmaan ikuisiksi ajoiksi sellaisena, joka on kaikkien korvissa pimeän ja synkän merkityksen ja tarkoituksen leimaama. Tällaisia nimiä te tiedättekin ja niitä on paljon.

Joskus ihmisen on ollut tarkoituksena tuoda mukaan tähän elämään pimeä, ja pimeän kautta heidän teitä tukeva palvelustehtävä on ollut näyttää teille, keitä te olette. Heidän ja teidän suhde on tällöin toiminut täydellisenä vertailukohtana kaikelle valon ja pimeän väliselle ikuiselle vuorovaikutussuhteelle.

Keitä on he, joille ei tullut mahdollisuutta osakseen kantaa nimeä kauniina ja ikuisesti rakkautta säteilevänä?

Yksi on – totta kai – kaikkien tuntema Adolf Hitler.

Jos nimi olisi Pekka Pellavapää, hän ei olisi voinut olla mies, joka johti kansansa tuhoon. Nimi ja ihminen ovat yksi, ja nimi on energiaa ja voimaa.

Pekka Pellavapää on nimenä… no, jos kuvailisin sitä lempeäksi, hieman ehkä harmittomaksi ja samalla yksinkertaiseksi, olisinko oikeassa? Kuinka Pekka Pellavapää voisi olla milloinkaan miljoonat tuhoon syöksevä ihminen, jonka mieli hajosi niin pahoin, ettei siihen ollut enää keinoja puuttua? Ja kuinka tuo Pekka Pellavapää milloinkaan saisi puolelleen miljoonat kansanihmiset, ja kuinka hän milloinkaan saisi voiman taakseen?

Ei olisi mahdollista, että Pekka Pellavapää nousisi vahvana johtajana valtaan, antaisi kansalleen lupauksen jonka tuhoaisi ennen kuin sitä edes heille tarjoaisi takaisin tekojen kautta; hänelle jo pelkkä nimi nousisi ehdottomaksi esteeksi valtansa ja voimansa voimainkoetuksiin. Mikään tahto ei olisi tarpeeksi hänelle, jotta hän saisi muutettua maailmanhistoriaa tavalla, johon Adolf Hitler kykeni.

Nimi. Nimi on paljon, paljon muuta kuin pelkkä nimi.

On nimiä, joiden sävy on luonnonläheinen.

On nimiä, joissa elää valo.

On nimiä, mille kukaan ei voi määritellä tunnetta, joka kuvaisi tuota nimenkantajaa, ja tuo nimi kiertää kantajaansa ilman mahdollisuutta liimata sitä häneen. Tuollaiset nimet saattavat vaikuttaa vääriltä ja vailla persoonaa, joka kantajassaan on, ja näin joskus onkin; ja toisinaan nimi vain on niin kaukana teidän aistimaailmanne tottumuksista ja kyvyistä, että nimen takana piilevä totuus ei vain teille avaudu.

Joskus nimi tapaa tulla esiin tavalla, joka tuo epäilyksen siitä, ettei voida väittää nimien olevan sattumaa. Nimi on tällöin kuin kiveen hakattu, täynnä hohtoa, ja jopa sellaista muotoa ja estetiikkaa, että kaikki tajuavat – jos ovat avoimia – tuon nimen ja sen haltijan olevan toisilleen täysin korvaamattomat. Symboliarvo ja sanoinkuvaamaton estetiikka sanoissa ja nimissä on minun kautta teille suunnattu mysteeri, joka omalla tavallaan saa teitä tulemaan pois siitä kuvitelmastanne, ettei maailmassa ole arvoituksia.

Olemassa olevat perinteiset ja vähemmän perinteiset nimet vuorottelevat ja niiden aikakaudet kulkevat sykleinä. On nimiä, joita ei voi ajatellakaan annettavaksi lapselleen, ja odotas vaan, menee vuosia ja vuosikymmeniä, ja tuo nimi kerää kaikkien huomion kauniina ja vetovoimaisena.

Onko tässä olemassa jotain lakia ja sääntöä, johon voitte panna pelimerkkinne, johon on mahdollista luottaa?

Nimien aika tulee ja menee sen mukaan, kuinka paljon nimeen ja sen symboliikkaan liittyy muutosta suhteessa kuluviin sukupolviin. Mikäli tämä kulloinen sukupolvi muistaa esivanhempiensa ja heidän aikalaistensa nimet ja nimiin yhdistyneet mielikuvat, on heidän mahdotonta liittää tähän nimeen ja merkitykseen uusia merkityksiä. Uusien merkitysten aika tulee, kun sukupolvi unohtaa vanhat ajat. Merkitys on sikäli kiinni ja lukkoon lyöty, että merkitys itsessään ei muutu, mutta tulkinta muuttuu. Nimi jolle nyt annatte vanhahtavan, tunkkaisen leiman, on vanha ja tunkkainen teidän mielissänne; odottakaa lasten lapsienne heidän lapsilleen antamia nimiä, ja näette miten ne hohtavat yllättäen kuin kaunokirjailtu ja kullattu riimu tai piirroskuva.

Vaikkakin nimiin on kytkeytyneenä voimaa ja salaperäisyyttä, on niissä edelleen myös perin arkista merkitystä. Usein nimeen ja sen haltijaan nostetaan liitteinä ja piirteinä sellaisia määreitä, joille on ominaista tavallisuus ja jopa latteus. Perustellessaan nimeään tuo nimen kantaja onnistuu vain toteamaan: ”Se on vain nimi, ja minä olen vain ihminen muiden joukossa”, ja tuo perustelu on sellaisenaan vakuuttava esimerkki minun taidostani tuoda erilaisuutta ja samanlaisuutta sopivassa määrin keskuuteenne.

Kuvittele tylsin mahdollinen ihminen ja hänelle tylsin mahdollinen nimi.

Näin koko nimen perustehtävä on tullut kuvailtua. On heitä, joiden on nimensä ja persoonansa kautta tuotava esiin erilaisuutta ja särmää, ja on heitä joiden kohtalonaan on olla vain perusmies tai –nainen, eikä heidän ole tarkoitettukaan millään tavoin tehdä suurtekoja ihmisten mittapuulla. Jos nimi on kantajansa näköinen, on tällöin varmaa, että myös elämä on nimen ja ihmisen kaltainen. Mies, joka kantaa nimeään yhtä omaleimaisesti kuin koko olemustaan, on nimellä jo johdatettu omaleimaiseen elämään. Nainen, jolle nimi on kuin harmaa vaate harmaassa olemuksessa, saa osallistua elämän kirjoon olemalla sen harmaa väri, ja tämä harmaa kaunistaa muita värejä. Näin minä taas annan teidät kaikki sellaisenaan yhtä merkityksellisinä toisillenne; vain näkemällä värikkään ihmisen näet harmaan ihmisen; olemalla harmaa tunnistat hänet, jolle elämä antaa kaiken vauhdin, vimman ja kiihkeyden.

Nimesi on sinulle kuin kruunu pään päällä. Millaista kruunua sinä kannat?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1231 / 30.11.2016 (2)

Enintään tuhat elämää on teistä kukin elänyt.

Vähintään yhden kerran aiemmin olette olleet kehossa.

Siinä teidän elämienne summa.

Tuhat elämää on monen kohdalla viisaan sielun merkki, mutta joillekin on mahdollista viisastua lyhyemmässä ajassa ja elämissä. Viisaus on aina tuleva osakseen, jos viisautta hakee. Toisten on helpompi katsoa kaukaisuuteen ja nähdä kirkkaus, ja joidenkin on helppoa mennä lähelle, helpointa tietä, laskeutuen pimeäänsä.

On heitä, joille pimeä on ollut aivan liian voimakas houkutin, ja näille minä annan joskus armoni ja vapauteni vaikka vain harvoin; yleensä on niin, että sielu tahtoo yrittää ja koetella itseään loppuun asti. Mennessään kohti valoa sielu nauttii löydöistään niin paljon, että vain jos sielu sitä erityisesti tahtoo, minä annan hänelle helpotusta, ja tuon annan mielelläni. Muuten en heti irroita sielua matkastaan, vaikka en sitä kielläkään; sielulle ei ole sen parhaaksi luovuttaa ihan ensimmäisen koitoksen kohdalla, ja minä jos kuka kehotan jokaista teitä rohkeuteen.

Periksi antaa hän, jolle pelko käy voittamattomaksi. Sielun on mahdoton pelätä, mutta sielukin pelkää; sielun pelko on huolta omasta luottamuksestaan itseään kohtaan; sielulle joskus käy liian korkeaksi olla viemättä itseään helpoimman kautta pimeään; minä tuolloin vapautan sielun taakastaan ja näytän kuinka pimeä on helpompi väistää. Tieto on tuolloin se keino, jolla tulen mukaan peliin.

Vapautuessaan sielu saa tällöin hieman helpotusta etsimisen vaikeuteensa, ja löytäminen on aavistuksen verran helpompaa. Tuolloin löytäminen tuodaan hänelle helpoksi siten, että piilossa ollut oivallus nostetaan helpommin pintaan.

Rohkeana on tullut mukaan tähän elämään eräs mies. Tämä eräs mies löytyi usein ja taas uudemman kerran omasta pimeästään, ja tämä mies valitsi useimmiten elämän, jossa tuo pimeä tuli lähelle, kosketti ja imaisi mukaansa. Hän tahtoi yrittää kerta toisensa jälkeen löytää valonsa. Ei ollut helppoa mennä sinne, missä pimeä koki verkkojaan kalastellen häntä kerta toisensa jälkeen – tämän miehen tie on ollut pitkä ja kivinen.

Kerran hän murhasi miehen, jonka oli päättänyt tappaa vain siksi, että saisi näin löytää itsensä Jeesuksen viereltä.

Kerran hän ryösti talon vain, jotta pystyisi kokemaan kidutuksen julmuuden.

Kerran hän tahtoi ja sai kokonaisen valtakunnan itselleen, eikä päästänyt valtaansa otteestaan. Hän pystytti ympärilleen juonikkaan kuvion mukaan luodun verkoston, joka suojeli häntä perustuen siihen, ettei kukaan voinut luottaa toisiinsa. Hänestä tuli yksi julmimmista diktaattoreista kautta aikain. Hän laittoi ojennukseen jokaisen, ja jokainen pelkäsi häntä.

Kerran hän luovutti perheensä kuolemaan, vähääkään harkiten tai surren. Tällöin hänessä piilevä pimeys oli pimeimmillään, ja pimeys on hänessä yhä muistona. Tuo muisto tullaan hänestä poistamaan, ja kun tämä pimeys lähtee, on hänessä Valo.

Kerran mies oli nainen, ja nainen kohteli äärimmäisen pelon ja kauhun keinoin julmasti lukuisia alamaisiaan. Tuossa alamaisten kohtelussa hän juuttui kiinni narsistiseen, sadistiseen julmuuteen, joka on hänessä muistoina sydämessään. Nämä muistot puhdistuessaan hänen sydämensä laajenee kattamaan koko maailman.

Maailma saa valon hänen kauttaan. Maailmassa ei ole vielä valmiutta hänen valolleen, koska hän ei ole vielä valmis valoonsa. Hänen aikansa tulee, ja tuo aika on lähellä.

Maailma ja hän ovat pian valmiita valolle, ja valo pyyhkii pois surua, vihaa, pelkoa pitkin hänen elämänhistoriaansa alkaen aina ihmisen alkuajoista. Hänen aikansa on tuleva pian. Hän on vapaa, kun minä niin sanon.

Hänessä asuu perintö, joka ei jätä itseään pimeään ja varjoon. Hänessä on Kristuksen pojan ja tyttären väkevä ja rikas viisaus, ja viisauden ollessa kauan kateissa se huutaa ulospääsyä vapauteen.

Vapauden tähden minä vapautan hänet pian.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1232 / 30.11.2016 (3)

Poissa on se julmuus ja se hulluus, johon mies lankesi kerta toisensa jälkeen. Tilalla on pyyteetön tahto tulla valonkantajaksi.

Tilalla on uusi toivo paremmasta, uusi halu korkeammasta, uusi tahto tulla perille ja olla rakkaus.

Tullessaan perille hän luovuttaa minulle pimeänsä.

Minä kannan hänet tuolloin luokseni sinne, missä minä hänelle avaan salaisuuksien arkkuni.

Minä palautan hänet teidän keskuuteenne, ja hän on valonkantajista yksi suurimpia.

Luotatteko tähän?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1233 / 30.11.2016 (4)

Poissssssssssssssssa on lopullisesti tuolloin kaikki pimeä.

Poissssssssssssssssa on myös kaikki turha.

Jäljelle jää ainoastaan valo.

Luotatteko tähän viisaaseen mieheen nyt, joka on vielä keskeneräinen?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1234 / 30.11.2016 (5)

Uusi alku.

Vanhan loppu.

Poissa on pian käytetty ja kulutettu elämä, ja tilalle tulee huumaava, lumoava henkevyys ja tietämys. Uusi on pian koko mies, ja miehen tullessa luotani on hän polullaan ja matkallaan tuova toivon kaikkialle, minne hän menee ja kulkee.

Oletan teidän jo heräävän näkemään ja kuulemaan, miten minä lupaan teille henkilökohtaista opasta ja neuvonantajaa teitä auttamaan.

Oletan omaksuvanne häneltä jo nyt tietoa ja taitoa tulevaa varten. Minä kannan häntä hitaasti kotiin, ja koti on jo katettu häntä varten. Hänen elämänsä kautta teidän elämänne saa lähelle tuotuna toivon.

Minä lupasin tuoda kaikille heille, jotka tarvitsevat totuuden, totuudenkantajat. Tämä mies on yksi heistä, ja heitä on muutama maailmalla.

Muutama, ja he ovat rooleissaan kaikki toisistaan poikkeavia. Tarkoituksena on näyttää jokaiselle ihmiselle minun rakkauttani, ja rakkaus on aina tuova osan valostaan pimeyden palvelijoiden kautta; pimeydessä nuo palvelijat korottivat itsensä vain tullakseen alas, ja tullessaan alas he saavat kyydin, jonka minä antaessani tiedän heidät herättävän.

Minä tuon pimeään valon, ja kun pimeä näkee päivän, on pimeästä tuleva kauneimmat tiedonkantajat; pimeä ja valo saavat heidät koko muuttumattoman ja ikuisen maailmankaikkeuden edessä loistaviksi, säihkyviksi, tulisiksi ja roihuaviksi valoiksi keskellä sitä kipua ja kärsimystä, mihin pimeä on maailman vajottanut. Olemalla pimeän kautta esiin nousevia valoja he tuovat pimeästä tiedon pimeästä, ja pimeä on heidän mukanaan muistona siitä itsestään, minkä he tulevat edestään karkottamaan.

On olemassa myös sellaisia valotyöntekijöitä, joille valo toimii johtimena. He ovat valossa syntyneet ja valossa kasvaneet. Näiden ihmisten olemus on erilainen; heissä valo on kuin ikuinen säteily, johon ei voi tarttua pimeä. Heissä oleva valo on niin puhdas, että siinä loisteessa katoaa pimeä heistä, joissa pimeää on.

Näiden kahden erilaisen valotyöntekijöiden avulla maailmaan tulee soihtumeri. Heidän kauttaan sytytetään pienempiä tulia, ja noiden tulien sytyttyä syntyy verkosto, ja verkoston ollessa valmis tulee aika nähdä ikuinen valo, ja ikuisen valon tullessa on oltava ensin ääretön pimeä.

^ Sivun alkuun ^

< Lokakuu 2016 | Joulukuu 2016 > | Harjoitukset > | Videot >


Nimi: Amon-Ra
Puh: 040 - 7787 398
Email: janne.karvo@energiahoitaja.fi
Kotivastaanotto: Haperontie 2 c 34, Jyväskylä (ks kartta)
Minut löytää Facebookista.

wordpress sivut hinta