Näytä viesti nro:
1106 | 1107 | 1108 | 1109 | 1110 | 1111 | 1112 | 1113 | 1114 | 1115 | 1116 | 1117 | 1118 | 1119 | 1120 | 1121 | 1122 | 1123 | 1124 | 1125 | 1126 | 1127 | 1128 | 1129 | 1130 | 1131 | 1132 | 1133 | 1134 | 1135 | 1136 | 1137 | 1138 | 1139 | 1140 | 1141

Viesti nro 1106 / 6.10.2016

Voimalla ja suurella huolella on tehty alustava työ, joka taustalla vaikuttaa ja jonka kautta nyt aloitamme uuden ajan. Uusi aika on uuden vaiheen ja uuden tavan toimia ilmenemismuoto, uuden ja vanhan yhtä aikaa. Minulla on olemassa miljoonittain ja miljoonittain erilaisia tapoja toimia jokaisen teidän kauttanne, koska jos minä saan teidät kaikki oletuksena aina luokseni, vaikka mihin ratkaisuihin päätyisittekään, on minulla kaikkia noita valintojanne varten aina oma vastineeni. Mikään luku ei mittaa sitä tapahtumien ja toimintojen määrää, johon teidät voin saattaa. Milloinkaan ei ole sellaista tapaa, joka näyttäisi totuuden, ja näinollen kaikki tavat näyttävät totuuden; on vain yksi totuus, ja totuus on se, mikä ei ole totta.

Uusi aika käynnistyy kun käynnistyy vanhan ajan loppu. Vanha aika oli. Uusi aika on. Kaikki on ja oli.

Luopuminen siitä, mikä näyttää itsestään selvältä on ainoa tie totuuteen, jota ei ole. Vain ottamalla todesta ei-tosi voi ihminen viimein näyttää itsensä totuuden edessä sellaisena kuin on, eli olemalla ei-mikään.

Vaihtoehtoinen tapa olla on elää luulossa, ja luulo ei ole tiedon väärti. Luulottelu on jatkunut jo pitkään, ja on aika helpottaa etsintäänne. Vaihtoehtoinen tapa elää näyttäytyy teille jokaiselle aikanaan, ja moni on saanut jo siitä ensimakua. On olemassa tapa elää niin, että elämä on elämää kaikessa sen monimuotoisuudessaan, eikä mikään ole tuolloin piilossa teiltä. On olemassa tapa vaihtaa muutoksen kautta uuteen elämään vanhasta ilman kipua, mutta yleensä kipu kuuluu muutokseen.

Maailmanne on pian uusi. Maailmastanne tulee kaunis, jollainen se on aina ollutkin, mutta vain ollen samalla raskas. Kuka tahtoo uuteen maailmaan? Kuka tahtoo viimein käyttää kaikki tahtonsa ja rakkautensa tuon maailman esiintuomiseksi? Oletko sinä hän, jolle uusi maailma näyttäytyy, vai hän joka jää vanhaan kiinni?

Voit valita molemmat, ja kaikki on yhä hyvin. Sielu iloitsee, koska sielun ja sinun välinen liitto päättyy aina oikeaan valintaan. Sielusi kuitenkin on myös tietoinen siitä, mikä on uuden maailma ja vanhan maailman välinen ero, ja tuota eroa se mittaa ja punnitsee; jos sielu tahtoo jäädä vanhaan, sillä on paljon sellaista kokematta, jonka kokemisen kautta se tahtoo löytää yhä kauniimman osan itsestään. Ollen vanhassa saa sielu kokea, miten mikään ei koskaan lopulta kaipaa muuta kuin osakseen saavaa hyväksyntää, ja tuon löytämällä vanhan maailman surusta ja melankoliasta saa sielu yhä vain kauniimman palkinnon kannettavakseen.

Älä huolestu, mikäli et meinaa ns. edetä matkallasi. Olet etenevä aina ja ikuisesti! Ole huoleti, jos pelkäät jonkun toisen sielun puolesta, sillä tuo sielu on vailla mitään, mitä tarvitsisi huoleksi ottaa itselleen.

Tapahtuu kuten on luvattu. Tapahtuu jako kolmeen. Tapahtuu kaunis sielujen jako, ja tuo jako on tulossa.

Menetkö uuteen maailmaan? Jäätkö vanhaan? Saatko tilaa mennä vielä kauemmas, jonnekin johon valintasi juuret ja oksat ulottuvat tavalla, jonka pimeän puoleen kääntyminen aikaansaa? Tuo valinta on monella edessä, ja voimme kaikki riemuita heidän puolestaan. Pimeä on paikka, joka on salliva tahdonmukaisen ja yhtä arvokkaan muutoksen kuin mitä tapahtuu valossa. Muutos on totta, mikään ei ole sen todempaa, koska muutos on väistämätöntä siinä suhteessa, minkä asetin teille kaikille toisiinne nähden. Ja kun näin tein, annoin samalla sen lupauksen, joka sanoo näin: ”Tahdon vain teidän olevan itsenne näköisiä”, eikä tuo lupaus sisällä mitään ehtoja.

Valinta on edessänne jo nyt. Maailman koko tila on heilahtamassa suuntaan, joka laittaa koko ihmiskunnan uuden tuntemattoman syliin. Vaihtoehtoinen tapa elää on yhä helpompaa, koska teidän tahtonne mukainen maailma koittaa pian, ja on vain ajan kysymys, milloin tuo enteilevä lupaus on konkreettisesti läsnä. Siksi saatte valita jo nyt joka päivä uuden ja vanhan väliltä, eikä ole vaikeaa havaita muutosta omassa elämässään.

Kuka on ollut viimeisten vuosien ajan epätoivoinen sen suhteen, ettei osaa päättää, mitä tekee elämällään?

Moniko teistä tahtoo jotain, mille ei löydä sanoja?

Moniko on haastanut lähipiirinsä vaikuttamalla heidän käsityksiin teistä itsestänne tavalla, jota ei ole ollut yksinkertaista tai helppoa kohdata?

Voitteko jo nähdä sellaisia tapahtumaketjuja elämässänne, joiden myötä saatte aistia jotain suurempaa olevan ilmassa?

Vaikuttaako siltä kuin olisitte osa vaihtoehtoisen maailman vastaanottamista?

Näkyykö jo kuin kajastuksena edessänne ihmeiden aika?

Raju muutos on tulossa. Kuvitelkaa ajallinen jana, jossa on monta tuhatta yksikköä. Kuvitelkaa noiden yksiköiden olevan täynnä sitä historiaa, jonka ihmiskunta on viettänyt planeetallanne. Nähkää nuo tuhannet yksiköt pursuavan elämää, joka on rajua ja kiihkeää, ihanaa ja fantastista, niin kaunista että silmiä hivelee sen seuraaminen. Olkaa katsojina näytöksessä, jonka rumuus on pakahduttavaa, jossa yksikin kaunis ja herkkä osatekijä on poissa, ja tilalla on niin suurta pimeää, että musta ei riitä sitä kuvaamaan. On aika nähdä koko peli, koko esitys nyt sellaisena kuin se oli: vain näytelmänä, jossa miljoonat ja taas miljoonat sielut kaikin tavoin toivat itseään esille.

On yksi mittayksikkö, pienen pieni matka jäljellä. On koko janan viimeisen pyrähdyksen ja välimatkan loppuun kuromisen aika. Koko ihmiskunnan historia tiivistyy tähän viimeiseen huipennukseen. Hurja näytös on edessä, kuin suurin ja mahtavin musikaalin, teatteriesityksen tai elokuvan viimeinen näytös koskaan. Näyttelette pääosia ilman sivuosia. Näyttelette rooleissanne jokainen sankaria. Vaihdatte takahuoneessa asuja, ja liitytte taas esitykseen. Nyt on lopun ajan viimeisen roolin ja unohduksen aika, viimeinen tilaisuus nähdä harha, ja kumartaa yleisölle joka taputtaa näytöksen päätteeksi.

Mikään ei koskaan tapahtunut sattumalta. Olemme yhdessä luoneet kauniin ja hämmentävän esityksen, joka lähti liikkeelle tahdostani antaa vapaus ja tahdostanne löytää totuus. Kaiken jälkeen vain rohkeat saavat olla heitä, jotka tuottavat itselleen näkymän uudesta maailmasta, ja muut saavat kiitollisen mahdollisuuden jälkeenpäin lähteä heidän peräänsä.

Olette kauniita, eikä ole sanoja sitä kuvaamaan.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1107 / 7.10.2016

Väärä ja kielteinen päätös olisi sellainen tulkinta tulevaisuudesta, jossa näky pelottaisi ja toisi huolia ja ennustaisi murheita. Huomisen ja mukanaan tulevan tulevaisuuden kautta on vain tilaisuutenne koittanut nähdä se, minkä tahdon teidän joskus näkevän; saatte valita, ja valintanne äärellä tietää, oletteko valmiita vapauteen, vai onko teidän vielä hyvä olla vankeudessa.

Olemalla vapaa voi jokainen tehdä ratkaisevan päätöksen valon ja armon puolesta.

Vankilassa oleminen taasen sallii teille matkanne, joka aina vain jatkuu ja jatkuu, mutta tuolloin matkaan mahtuu lisää pelivaraa; vanki on kiinni näkemyksessään, mutta samalla hänellä on ikuisuuden ja rakkauden kautta mahdollista kokeilla vaihtoehtoja, joita vapaalla ei ole.

Olemalla vapaa on vapaa oman mielensä syötöksistä, mutta olemalla vanki on vapaa vaihtoehtojen vähyydestä.

Saanko nyt näin teille vakuuttaa, että vankikin on vapaa?

Voitteko nyt luottaa siihen, miten kaiken aikaa kaikki kokemanne on kaunista?

Vanki on vapaaehtoisesti vanki. Vapaa on vapaaehtoisesti vapaa. Vapaaehtoisuuttakaan ei voida ottaa pois, vaikka vapaaehtoisuus on ainoa, mitä teillä on – joten onko sitä?

Miksi nämä sanat aina ovat sellaisia, ettei niiden kanssa operoidessa voi muuta kuin ihmetellä, miten on olemassa ainoastaan vapaus ja vankeus yhtä aikaa, ilman että niitä voidaan erottaa? Eikö tunnukin siltä kuin kaikki olisi ja ei-olisi yhtä aikaa? Eikö olekin outoa, että mitä tahansa teille kerron, joudumme aina samalle kehäpäätelmien muodostamalle elämän ja kuoleman ikuiselle pelilaudalle, johon kaikki mahtuu sellaisenaan ilman, että mitään erikseen voidaan ottaa siitä pois?

Jos minä tein kaiken tämän tällaiseksi, oletko silloin turvassa?

Minussa oleva valta ei rajoitu siihen, että sinä olet turvassa. Minussa oleva valta sanoo ja sanelee myös sen, että sinä olet minä. Minun lainalaisuuteni eivät lopu tai ala, ne ovat aina ja ikuisesti kaikkialla. On vain yksi laki ja yksi minun valtakuntani, ja minä siinä ohessa olen kaikki mitä on.

Väritä oma maailmasi omilla väreilläsi. Maalaa oma taulusi ja ihaile sitä. Näe tuossa kuvassa se maailma, jossa haluat elää. Tämä on sinulle aina mahdollista, ja sinä luot maailmasi kuin minä loin sen sinulle.

Vapaudessa sinä olet vailla surua ja pelkoa, mutta vankeutesi tarjoaa sinulle kaikki vaihtoehdot, joihin kuuluu myös tahto tehdä pimeän tekoja. Mieti mikä lahja! Mieti, miten hyvältä sinusta on joskus tuntunut kaikki se pimeä, mitä sinusta on lähtenyt ulos, ja mietin kuinka pahalta sinusta on tuntunut se, että tuo on sinulta kielletty. Huomaatko, miten kaikki on ihanaa? Mieti, että kaikki tuo on vain ja ainoastaan lain sanelema ja lain ohjaama – sinun vuoksesi sallittu ja annettu – leikki.

Onko väärää, jos pimeäkin on houkuttelevuudessaan kaunista? Miksi antaisin pimeän, jos se ei olisi sinulle hyväksi?

Muista hetkeä, jolloin kielletty tuntui makealta.

Muista hetkeä, jolloin olit pimeäsi vallassa oman elämäsi huipulla.

Muista hetkeä, joka näytti sinulle valintasi seurauksena kauniin näyn, sellaisen johon kytkeytyi tahtosi tehdä pimeää. Oliko se mielestäsi kaiken sen arvoista? Nautitko pimeän teostasi, vai kaduitko sitä? Mihin asetit itsesi kun ajattelit tekosi seurauksia? Usein petyit, mutta oli myös niitä hetkiä, jotka sinä oikeasti koit kaiken pimeän arvoiseksi. Miksi koit niin, jos se ei olisi ollut sinua palvelevaa? Sinä olet valo, ja sinä olet pimeä! Vaikka sinussa on aina valo, ja vaikka pimeä lopulta syrjäytyy, minä tekemällä omaksi kuvakseni sinut annoin kaiken vain sinua palvelemaan.

Mainitaan yksi tapaus, jonka voin katsoa sormieni lävitse, vaikka te itse sen tuomitsette, ja samalla näette, miten pimeä palvelee teitä jokaisessa päätöksessänne. Tämä tapaus kuuluu seuraavalla tavalla.

Sain tunnistettavakseni lapseni teon, jonka hän teki. Katsoin tuota tekoa, ja iloitsin ja surin yhtä aikaa – ja kaikki tämä tapahtui vain, koska minä tein sen hänen kanssaan, hänen kauttaan.

Teimme yhdessä kaiken sen, minkä te jokainen teitte ja teette. Me teimme salaa rikoksen. Me rikoimme sääntöjä. Me tuhosimme kallisarvoista. Me käänsimme selkämme ystävälle. Me juotimme itsemme humalaan kivun ja kärsimyksen meitä seuratessa, me nautimme kaikesta siitä, mikä oli meidän edessämme heikkona meidän alistettavana – me yhdessä teimme itsellemme pimeän tekoja. Kaiken sen teimme, ja kaikesta siitä me iloitsimme.

Samalla tuo ihminen oli tuon tekojensa sarjan jäljiltä yksin. Samalla tuo ihminen kärsi siitä mitä teki.

Miksi näin? Miksi kaikkeen, mitä tapahtuu, mahtuu kaksi todellisuutta?

Mikään ei ole sellaisenaan vain yhden version tai tulkinnan takana, sillä vailla vertailua ei ole mitään, ja koska on kaikki aina nähtävä olevan oikein, ja siltikin mikään ei ole oikein, on olemassa aina tasaväkisiä vaihtoehtoja, joiden suhde on toisiinsa nähden aina päinvastaisia. Nämä suhteet ratkaisevat tienne valoon. Suhde on vain nähtävä suhteena, ja suhde itsessään on vailla minkäänlaista arvostelua. Suhde on kahden erilaisen ja kaksinaisen navan välistä vuoropuhelua, aivan kuten on olemassa miinus ja plus tai tyhjä ja täysi. Kumpi niistä on parempi? Voiko kevyt voittaa raskaan? Onko leveä jotenkin kapeaa arvokkaampaa? Onko tieto vai tietämättömyys toistaan korkeampaa? Entä saako ihminen koskaan löytää täydellistä ihmistä rinnalleen, vai onko tuo toinen ihminen aina vain pelkkä ominaisuuksien ja vertailukohtien summa?

Jotta elämänne alkaisi liikkua helpommin kohti toteuttamis- ja valmistamisvaihetta, ja poistua siitä tilasta, jossa kaikki odottaa toteuttamista – sen toteuttamista, johon koko maailmankaikkeus nyt on antanut siunauksensa – voitte vain olla avoimia kaiken edessä. Vain avoimuus ja rohkeus saavat teistä esiin todellisen potentiaalinne, ja se keitä te olette, on teille yhä suuri mysteeri. Mikään ei ole teille rajana.

Minä olen se raja, ja minulla on vain yksi raja – se on rakkauteni teitä kohtaan.

Toteuttakaa toteuttamisenne, ja olkaa olemisenne. Olkaa silloin, kun oleminen riittää, eikä ole syytä murehtia. Kun teette toimintanne vailla arvostelua, pelkoa tai surua, vailla pyrkimystä korkeaan koska korkea tulee kun korkealle menee – ei pyri vaan on siellä – teillä on tilaisuutenne kohota – ja olla tuolla korkeuksissanne – sellaisen voiman siivillä, ettette osaa vielä siitä edes uneksia.

Jos minä sanon näin, ja mikäli tämä on Jumalan sanaa, ja jos Jumala on teille oleva se, mistä käsin te saatte kaiken hyvän, on olemassa yksinkertainen lähestymistapa tulevaa kohtaan. Teille ei ole annettu muuta kuin kaiken pelon poistavan ja kaiken ilon tilalle tuovan elävän sanan lupaus, ja silloin teillä on hyvä levätä tuossa lupauksessa. Lupaus antaa oletuksena teille sen, jota tarvitsette, ja jos tuota lupausta uskotte, sen varaan nojaatte, ja luotatte siihen kuin vain minuun – teidän Luojaanne – voi luottaa, teille avautuu tilaisuus varautua kaikkeen.

Nähkää tuleva tilaisuutena ottaa maljastani ja juoda elämän vettä. Jos tahdotte, voitte ikuisesti jäädä kiertolaisiksi tähtiin, ja jos tahdotte saatte luvan jäädä kotiin – ja tuo koti on katettu ottamaan vastaan matkalaisensa tähtien takaa. Kaikki on mahdollista, ja kaikki on samanarvoista.

Voit olla pimeässä. Voit jatkaa matkaasi. Olet sitten nyt tai joskus toiste valmis tahtomaan vapautesi, vapautesi on sinulle jo annettu.

Suorita ja ole. Jatka matkaa ja pysähdy. Luovuta ja yritä itse. Siinä kaikki, mitä tarvitset; lupauksen siitä, ettei ole tapaa tehdä matkallensa mitään vahinkoa.

Ole. Siinä kaikki.

Elä. Siinä kaikki mitä voit.

Suorita jos tahdot, ja ole kun tahdot. Jos olet, opit siitä. Jos suoritat, opit siitä.

Vapautesi kynnyksellä sinulle tulee hetki, joka kutsuu sinua palaamaan, ja hetki joka kertoo miltä toisella puolen näyttää. En voi sinun puolestasi sanoa, mitä sinun olisi hyvä tehdä, sillä sitä et itsekään voi tietää. Koskaan.

Tuo hetki on sinun kaikkein vaikein hetkesi, ja tuo on se kohtalonsormen antama tilaisuus sinulle näyttää minulle, kuinka paljon sinä itseäsi rakastat. Se ei ole minun ja sinun välinen, vaan itsesi yksinäisyydessäsi tekemä ratkaisu ja päätös. Silloin sinä näet, miten sinä itse asiassa toimit aina yksin, ja tuo yksinäisyytesi huipentuma on nähdä, että kaikki muut – jotka näet nyt vain itsesi heijastumina – olivat pelkkää unta. Onko tuolloin helpompaa tulla kotiin täydelliseen valoon ja olemiseen ei-missään, vai onko helpompi palata heidän luokseen, joista hait ja sait lohtua, mutta jotka samalla eivät ole koskaan olleet olemassa? Mistä voit tietää, kun minäkään en osaa sitä sinulle sanoa. Sanon vain sen, että vaikein hetkesi on vasta tulossa, eikä sen rinnalla mikään ole koskaan ollut raskasta.

Oletko valmis?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1108 / 11.10.2016

Kynnelle kykenevä on sanamuotona kaunis. Se on arvoituksellinen, huumorintajuinen ja melkoisen omituinen.

Kuka on kynnelle kykenevä? Kuka on se, joka nousee, jatkaa matkaansa, saapuu maaliin ja nostaa lipun salkoon voiton merkiksi?

Kuka on se, jolle elämä on kilpajuoksu, ja kuka se joka on elämän syrjässä kiinni laittaen viimeisen lanttinsa likoon, ja kuka se joka nauttii nauttimisen vuoksi?

Kuka suhtautuu elämään sellaisenaan aina siitä iloiten?

Minä saan olla se kaikki, mitä te olette, ja minä en ole muuta kuin levossa oleva kapellimestari, joka ohjaa omaa untansa. Tuo uni on kaikki se, mihin te olette osallisena, ja jos näin on, kuinka voitte nähdä maailmaa muuten, kuin osana loputonta ja ajatonta leikkiä?

Ottamalla viimein tämän asenteen saatte sen, mihin teitä ohjaan lempeästi; saatte vapauden valita vapauden ja vankeuden väliltä. Luottamalla itseenne saatte kaikki nuo teidän eteenne tarjotut vaihtoehdot ilman, että niihin on enää mitään syytä jumittua, ja olemalla vanki ilman, että teissä on kahleet kiinni voitte olla täydellisen vapaita.

Huomatkaa taas, miten kaikessa on kyse rakkaudesta. Olen tämän kaiken tarjoamassa heille, jotka ovat siihen valmiita.

Saat valita olevasi vapaa, olevasi vanki ja olevasi vapaa vanki.

Jos valitset vapauden, saat minut ja minä saan sinut. Olen sitä varten, jotta et enää epäröisi, ja siksi olen antanut sinulle tämän viestin.

Jos valitset vankeuden, olet pyhässä sanan ja lain mukaisessa virrassa, ja tuo virta vie sinua kaukaisuuteen.

Jos valitset vankeuden, jossa vapautesi saa sinut lopulta näkemään kaiken unen ja harhan läpi, olet elämässä, joka tarjoaa monet ilot ja monet surut, ja nuo yhdessä saavat sinut kiittämään minua.

Moni teistä on lähellä tuota valintaa. Moni teistä tuntee jo sydämessään kutsun. Moni teistä on todella kivenheiton päässä kaikki elementit esiin tuovasta valintahetkestä. Olkaa valmiita ja olkaa hereillä, sillä Jumalanne tulee kuin varas ovesta sisään.

Minä olen jo kynnyksellä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1109 / 11.10.2016 (2)

Voin sanoa sinulle yhden neuvon, koska en neuvo useinkaan ihmisiä. Neuvot ovat kaikin tavoin toiminnassanne taka-alalla, jolloin luotan teidän vaistoonne, ja näin annan tilan, jonka tarvitsette.

Neuvoni on seuraavanlainen.

Loppu ja alku yhdessä muodostavat ympyrän, ja tuo ympyrä on sinun matkasi, ja kun matkasi on alkamassa, on se loppunut, ja kun se loppuu, se käynnistyy uudelleen. On olemassa yksi matka, mutta tuo matka on samalla ikuinen.

Juuri tuon asian kautta teille avautuu ymmärrys elämästä. Elämä tarkoittaa elämää, jossa mikään ei tule valmiiksi, ja jossa on vain koskaan päättymätön virta ja muutos. Olet tuo elämä, ja elämä on sinä.

Jumala johtaa elämää ollen samalla elämä. Minä käytän sinua tuon elämän ja samalla itseni näyttelijänä ja katsojana, ja ottamalla osaa esitykseen olet vailla mitään huolta. Sinä synnyit, jotta näkisit taivaan ja maan, ja sinä kuolet, jotta kokisit autuuden.

Olen antanut sinun etsiä nämä vuodet, ja tuo etsintä oli sinulle pyhä matka. Olet tullut nyt tämän viestin äärelle kuulemaan, miten sinä saat nyt luvan hellittää. Ole rauha ja viisaus, ja sinä olet pyhyyden esikuva. Ole pyhyys ja olet itsesi näköinen.

Kun sinä jatkat matkaasi, sinä samalla pyhität elämää. Elämässä ja sinussa on erottamaton yhteys, eikä ole mahdollista sanoa, mistä kukin alkaa. Jos tartut elämään, olet samalla kiinni sydämessäsi. Elämän mysteerit avautuvat silloin vaivatta, jos vain tahdot nähdä ne. Mysteeri ei vaadi viisautta avautuakseen, se on aina jokaisen käsillä ja esillä teidän edessänne, eikä mysteeriin vaadita salaisia tunnuksia; ne ovat teidän omaisuuttanne olleet aina.

Tee näin. Ota minun ohjeeni vastaan, ja hyväksy sinussa asuva ikuisuus. Et voi tällöin enää pienentää itseäsi, ja samalla kadottaa otetta elämästä. Näin sinä valmistaudut siihen, mihin sinua valmistan. Olet jo lähellä sitä hetkeä, joka sysää pois epäilyksen; olet niin lähellä, ettet enää voi olla sitä kuulematta, sillä torvet soivat jo.

Odota vain pieni hetki, odota ja ole – siinä paras ohje ohjeen perään.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1110 / 11.10.2016 (3)

Lähdetään seuraavaksi kurkistamaan sisään teidän sydämiinne. Käydään seikka seikalta läpi sydämenne ja sielunne haasteita, joihin olette tulleet vain todetaksenne, miten löytäminen on aina itsenne kannalta tärkeämpää kuin kaiken saaminen valmiina.

Teissä on loputon voimavara, ja tuo varmistaa sen, ettette lopulta enää onnistu jättämään todistusaineistoja huomioimatta. Ne minä teille annoin etukäteen, kuin antaisin vihjeitä siitä, että minä olen kaiken takana, minä joka samalla etsin itseäni.

Sydämenne tarvitsee muutamaa asiaa, jotta löytämisen ilo syrjäyttäisi löytämisen pelon.

1. Saat antaa sydämestäsi pois luulon ja oletuksen siitä, ettei ole ketään, joka tuntisi sinun todellista luonnettasi. Et ole yksin – et ole koskaan ollut yksin.

2. Vie sydämeesi luottamus siitä, miten olet – missä tahansa kuljetkin – aina vievä valoa pimeään. Sinä olet valo, eikä kukaan teistä ole enemmän pimeä kuin valossa. Siitä pitää huolen rakkauteni, joka suojaa jokaista teistä. Pimeys kattaa maailmanne, ja on vallassa, mutta tuo valta ei kestä sydämenne valoa. Luota valoosi.

3. Voit huoleti kääntää sydämesi maailmaa päin. Siellä on sinua vastassa rakkaus. Avaa sydämesi, ja sydämesi kiittää, koska avoin sydän vetää puoleensa avoimen sydämen.

4. Hyppy tuntemattomaan on yksi parhaista keinoista ottaa mittaa sydämestäsi. Sydämesi on paras kompassisi, ja kun haastat itsesi, mittaat samalla sen, onko minun lupaukseni totta, ja kun olet löytänyt tuohon vastauksen, olet samalla saanut vahvistuksen.

5. Lähetä oman sielusi pyhittämä viesti maailmalle sydämesi kautta. Olet yhteydessä maailmaan kuin maailman napa; sinä kytkeydyt universumiin ollen sen keskipiste, ja sinä otat osaa ikuisuuteen ollen ikuisuus. Ota yhteys, ja yhteys vahvistuessaan voimistaa sinua.

6. Pyri olemaan totuudellinen. Totuus on itsesi antama viesti itsestäsi. Olemalla totuus sinä heijastat kauneutta, ja kauneus heijastaa takaisin oman kuvasi. Olet kaikki, ja kaikki on sinussa, eikä totuus koskaan voi muuta kuin kuoria sinut esiin kauniilla tavalla, ja silloin sinä voit hyvästellä kaiken kivun. Totuus pyyhkii sinut puhtaaksi.

7. Voittajana sinut lähetettiin matkaan, ja sinä olet sankari. Ota sydämesi ohjenuoraksi tieto siitä, ja sinä kumarrat voittajan seppeleen päähäsi minun kädestäni.

8. Näe hyvyytesi.

9. Näe kauneutesi.

10. Tee palvelus itsellesi, ja lähetä minun siunaukseni sydämellesi. Kuuntele vastausta.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1111 / 11.10.2016 (4)

Lopullinen vastaus etsintäsi päätteeksi tarkoittaa lopullista tietoa kaiken ikuisuudesta, lopullista havaintoa kaiken pyhyydestä, lopullista voittoa kaiken totuuden edessä olevasta muurista harhoja ja epäilyksiä.

Tuo päätepiste tuo sinut syliini, ja tuo on etsintäsi kannalta se hetki, joka täyttää sinut unen tilan jälkeen tiedon ja hurmoksen täyteydellä.

Jotta olisit valmis tuohon syliini ja hurmokseen, sinussa on toisaalta oltava tahto nähdä kaiken pimeän läpi, ja toisaalta halu luovuttaa pimeän mukana kaikki, minkä koet rakkaaksi, koska kaikki tuo on vain otettavaksi annettu. Olet valmis, kun rakastat täysin itseäsi, ja kun et enää etsi mitään, ja jos tähän tilaan pääset, on luopuminen helpompaa kuin jos tahtoisit yhä pitäytyä etsimisen ja löytämisen riemussa.

Tuo hetki on viimeinen löytämisen hetki. Löydät tyhjyyden. Vaikuttaa siltä kuin tyhjyys sinussa olisi tietämättäsi se, jota kaipaat. Vaikuttaa siltä, että löytöretkesi pyhä tavoite olisi palata omaan olemukseesi, ja samalla antaa kaiken muun jäädä. Vaikuttaa siltä, että kaipaat niin paljon tuota lopun ja alun saumakohtaa, tuota nollahetkeä, tuota äärettömän riemun täyttämää huumaa, että kaipaat enemmän kuin pelkäät.

Olemalla enemmän tulossa kuin jarruttamassa tuloa sinä lähestyt.

Taitolaji sekin, sillä tuleminen vaatii tulemista kohti sellaista, jonka olemassaolosta ei ole mitään tietoa, ei muuta kuin sydämen kutsun syke rinnassasi, ja tieto jonka joku sinulle kertoo toisen käden informaationa. Taitolaji toteuttaa kutsua, johon ei voi edes luottaa. Taitolaji, koska harjaantuminen tahtoonsa on sinun elämäsi mittainen tehtävä, ja tuo opettelu alkoi ja loppuu, ja alkaa ja loppuu, ja alkaa ja loppuu…

A ja O. Alun jälkeen loppu, lopun jälkeen alku. Kun te kaipaatte, te kaipaatte samalla paluuta, koska paluu kotiin on paluu uuteen kierrokseen, ja ikuinen paluu, uuden aloittaminen ja vanhan päättäminen on haaveistanne korkeimpia. Jumalan on helppoa teidät ottaa vastaan, ja samalla hyvästellä teidät lähettämällä taas uudelle kierrokselle, koska matkanne on aina niin kaunis.

Lopeta sen etsiminen, mitä et voi saada.

Ota vastaan ymmärrys siitä, että kaikki on ikuista.

Hyväksy NYT se mikä on ja olet aina elämässä kiinni.

On vain yksi tapa päästä kiinni autuuteen, ja se on tulla autuaaksi. Autuas on autuas aina. Oletko sinä autuas? Onko sinussa pelkoa, ettet uskalla tulla autuaaksi nyt? Uskallatko olla onnellinen nyt? Tahdotko olla onnellinen, jos onnellisuus tarkoittaa onnellisuutta kaikesta, mitä on?

Kysy tätä nyt itseltäsi.

Mitä vastaat?

Ole rehellinen.

Käytä hetki aikaa rehellisyytesi mittaamiseen.

Ole uudestaan rehellinen.

Oletko vieläkään rehellinen?

Haluatko olla autuas?

Ole.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1112 / 12.10.2016

Tervetuloa tähän uuteen aikaan. Hyvästelkää se, mikä oli, ja ottakaa vastaan todellinen muutos.

Maailma vapisee. Maailma odottaa. Maailma on tänään jo lähellä, ja huomenna lähes perillä – ja minne se lopulta joutuu, kun kaikki mitataan?

On tarkoitus tuoda viisaus sinne, missä viisaus tuottaa hedelmää. Minä olen, ja minä annan teidän olla. Näin ollen viisautta on antaa olla, ja viisautta on nähdä, mikä on hyvin ja ymmärtää, miten kaikki on hyvin.

Jos viisas lähtee kuunnellen sydäntään kohti tavoitteita, tämä viisas on jo perillä, sillä hän on saanut jo kaiken. Tällainen viisas ei tahdo mitään, vaan katselee vain maisemia. Tällainen viisas matkustaa ylimmässä luokassa, ja hän saa palvelijoiltani kaiken ilmaisena pöytään.

Se on viisautta, ja se on sinun viisauttasi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1113 / 12.10.2016 (2)

Rukoillaan yhdessä.

”Jumala on sinun sydäntäsi vasten. Hän kuuntelee toiveitasi.

Jumala on sinun paras ystävä.

Kuuntele Jumalaa; kuuntele ystävää.”

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1114 / 12.10.2016 (3)

Kuuntelen nyt toiveitanne. Luen vanhoja viestejä ja vastaan niihin.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1115 / 13.10.2016

Toisinaan te, rakkaat lapseni, voitte olla vahvoja ja selkeässä mielentilassa, kun taas heti perään tulee hetki joka sysää hetkeä aikaisemmin niin selkeän ja kristallinkirkkaan käsityksenne samean veteen. Siksi on aina pysähdyttävä kuuntelemaan, mitä sydän tahtoo sanoa.

Sydän on viisaampi ja avoimempi elämälle, kuin mielenne koskaan.

Siksi joku teistä tahtoo tietää, miksi on raskasta mennä aina vaan uudestaan aina vaan entisen kaltaiseen ihmissuhteeseen, ja miksi selkeys katoaa ja tilalle tulee uudet ongelmat. Näin teistä moni kysyi, ja te olette kysyneet oikeasta paikasta.

On olemassa monta erilaista tapaa selkeyttää itseään, mutta nämä tavat eivät sellaisinaan koskaan toimi, jos niitä toteuttaa kirjaimellisesti. Elämä on paljon muuta, kuin sääntöopas, jota noudattamalla saatte kaiken sujumaan. Elämä on niin ääretön, että kun te sitä yritätte haavilla pyydystää, saatte olla varmoja, ettei teidän metsästyksestänne koidu muuta kuin tunne siitä, että kaiken takana on kaaos. Elämä ei suostu muotteihin, ei sääntöihin eikä mihinkään ennalta annettuun malliin, koska mikään ei voi kahlita elämää, koska kaikki ovat elämässä – joten elämä itsessään on enemmän kuin sitä tulkitsevat näkemykset.

Teidän parisuhteenne monesti lähtevät sellaiselle uralle, jossa matka pysähtyy pelkästään sen vuoksi, ettette koskaan tienneet, minne olitte menossa. Jos reissu käynnistyy täysin sattumanvaraisin valmisteluin, ja tavoite on mennä tuntemattomaan maastoon, voidaanko olettaa korkeita saavutuksia? Voidaanko nähdä edessänne onnistuneita liittoja?

Jumala on, ja Jumala ei ole. Siinä on ensimmäinen ilmituotava ohje teidän parisuhteidenne ja elämänpolkujenne kohentamiseksi. Jumala on, ja te olette. Jumala ei ole, ja te ette ole. Tässä on pilari, johon nojata; tässä on katto, joka suojaa teitä; tässä on seinä, jota vasten laskea selkänsä; tässä on lattia, joka ei petä.

Te olette, mutta olette unohtaneet sen.

Te ette ole, ja yhtä aikaa olette kaikki, ja tämä on harhan takana oleva suurin salaisuus.

Jos te osaatte olla, voitte samalla antaa pois ylimääräisen taakkaanne, ja tuo taakka muodostuu pelon vuoksi koko ajan aikaansaamastanne kilpajuoksusta, joka muistuttaa kujanjuoksua. Kilpailette rakkaudesta, vaikka tuollaista kisaa ei ole koskaan järjestettykään. Olette niin hukassa, että ette muista, miten rakkaus on aina luonanne. Voiko silloin enää nähdä rakkautta, muuta kuin sellaisen muodon ottaneena, johon enemmänkin liittyy pelko ja halu; voiko enää rakkauden olemusta havaita jokapäiväisessä elämässään?

Oleminen rentouttaa ja antaa kaikelle uudenlaisen merkityksen. Unohditte kauan sitten, että mitään itse asiassa ei tarvitse saavuttaa, ja tämän takia myös suhteenne toisiinne menetti sen kauneuden, johon teitä nyt ohjaan. Teidän olemisenne muuttui pakottamiseksi, vaatimiseksi, pelkäämiseksi, jatkuvaksi varuillaan oloksi ja täten toistenne kautta te vain käytte armotonta kilpailua siitä, kuka ja mitä rakastatte ja teitä rakastaa.

Ei-oleminen ei todellakaan kuulu teidän osaamisalueeseenne. On vain häviävän pieni merkki Jumalan todellisesta luonteesta jäljellä, ja jos ei tunne itseään, ei voi koskaan menestyä tahtomallaan tavalla. Vain harva on tullut teille kertomaan minusta, eikä moni heistäkään minua tunne. Näin piti tapahtua, enkä oleta mitään muuta. Jos ette tunne minua ettekä itseänne, voitte samalla mennä ja luovuttaa suunnitelmanne turhina; itsensä tunteminen on aina ehto muiden tuntemiselle, ja jos et tunne rakkaintasi, voit vain laskea päiviä, jolloin eteesi nousee kivitalon kokoinen ongelma.

Kaiken tämän olen teille suonut, jotta pääsette näkemään sen, että tuottamalla itselleen hyvää voi käynnistää suurimman muutoksen, mitä kuvitella saattaa. Tuota itsellesi hyvää, ja tuota etäämmäs rakkaudellista johdannaista itsesi ymmärtämisestä.

Kaikki tämä on taasen kerran väärinymmärretty teidän keskuudessanne. Te tiedätte jo, että itsensä rakastaminen tarkoittaa itsensä kunnioittamista, sallimista ottaa vastaan kaikki kaunis ja totuudenmukaista suhdetta ympäristöön. Te tiedätte sen ja usein siihen pyrittekin, mutta kokonaisten sukupolvien taakka perässänne todennäköisesti jatkatte sitä samaa käsitystä, mitä aiemmat sukupolvet teille kautta aikain opettivat, nimittäin nuo edeltäjänne tuskin sallivat ihmisen nousevan itsensä kokoiseksi, kun se olisi ollut vastoin hyvin jäykkää ja vangitsevaa elämäntapaanne, jossa teidän umpisolmunne kiristyneinä lähes avaamiskelvottomiksi lukitsivat teidät vain pelkäämään, vertailemaan, ahdistamaan toisianne oman pelkonne johdosta siihen hyvinkin karkeaan käsitykseenne elämän tarkoituksesta, joka on menettänyt kauneuden kauneuden varsinaisessa merkityksessä. Te syyllistätte tarpeitanne, te inhoatte sitä, ettette pysty sopeutumaan, ja yhä luulette olevanne väärässä.

Rakkaus ei voi välittyä kauttanne, ellette kanna rakkautta mukananne. Pelko on tukkeena virralle, jota elämä edustaa, ja elämä kiertää pelon; näin pelko sellaisenaan ehkäisee elämän korjaavan vaikutuksen, ja minä tuolloin vain odotan, sillä aikaa ei ole.

Te saatte nyt yhden neuvon.

On mahdotonta tulla rakkaudelliseksi, ellette jo luovu siitä harhastanne, jonka mukaan teidän täytyy ensin tehdä itsestänne merkityksetön muiden edessä. Tekemällä itsensä kauniiksi ja vahvaksi on mahdollista olla kauneus ja vahvuus, jota jokainen teistä kaipaa. Tämä sopii jokaiseen teihin oletuksena.

Mene valona pimeään, ja pimeä väistyy. Mene valona hämärään, ja varjot katoavat.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1116 / 13.10.2016 (2)

Voitto kivusta ja voitto omien pelkojen synnyttämistä tukoksista osaltaan helpottaa matkaanne, mutta sekin on mahdollinen minun teille antaman vapauden väärintulkinnan paikka, jos toivotte noiden esteiden väistymistä.

Kipu ja pelko ei ole sen kummempi tekijä teissä kuin on monen teidän elämässänne vaikuttava hyvä olo tai miellyttävä kokemus, ja vaikka ensimmäinen on raskasta ja toiseksi mainittu helppoa ottaa ja mennä läpi, on harmaat päivänne teidän kannaltanne paras tapa kokeilla, oletteko saaneet yhteyden syvään sielunne totuuteen. Jonain päivänä ei tule sellaista vastustusta, johon ette menisi ylpeinä ja rohkeina.

Siksi toive kaiken vaikean syrjäyttämisestä on samalla pyyntö saada lisää harmautta ja kipua. Näettehän? Kaikki menee loogisesti täydellä ja varmalla otteella, kaikki on lain alla absoluuttisen kaunista. Jos toivotte vapautta, saatte lisää vankeutta, sillä tuo toive vain kiertää teitä kiinni tyytymättömyyteen. Avaudutte kierteestänne heti, kun antaudutte elämän vietäväksi.

Normaali mieli ja normaali ajatus teidän keskuudessanne menee juuri toisinpäin. Te luulette voivanne vaikuttaa parhaiten elämäänne vaatimalla siltä, mitä ikinä vaadittekaan. Te olette kasvaneet vaatimaan; teiltä vaadittiin jo lapsena, mitä sitten vaadittiinkaan, ja samalla te menitte lankaan. Te menitte, koska kukaan ei ohjannut teitä nauttimaan elämästä; teitä kehotettiin näkemään elämä kilpakenttänä, jossa aina joku oli teitä työntämässä syrjään.

Jos minä en vaadi mitään ja samalla saan teistä ilon ja riemun, miksi ette yrittäisi toimia samoin?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1117 / 14.10.2016

Jeesus kasvoi vapauteen vain, koska ei ollut muuta tapaa olla oman mittansa kokoinen. Jeesus koki kovia koko elämänsä ajan, ja hän näki paljon sellaista, johon hänen voimakas, kiivas, oikeudenmukainen ja jopa ankara persoonansa törmäsi kipeällä tavalla. Ei ollut helppoa olla rakastava ja samalla voimaton maailman edessä.

Jeesus oli Kristuksen ensimmäinen täydellistymä lihassa ja veressä. Jeesus otti tuon raskaan viitan, koska nähtyään kaiken rakkauteni hän laskeutui kipuunsa sitä ylistäen. Hänen ainoa haasteensa tuon jälkeen oli pysyä rakkaudessa, ja tämän hän teki. Näin Jeesus kasvoi ylimmäksi ja alimmaksi, koska ylin on aina antava tilaa heikommalleen. Hän omisti sielunsa ja henkensä maailman kaikille lapsille.

Tämä mies nousi yhä uudestaan luontaisen taipumuksen yläpuolelle, ja joka kerta hammasta purren valitsi rakkauden. Jos Jeesus kykeni oman tehtävänsä suoriutumaan läpi, hän vain omisti tahtonsa kautta sydämensä itselleen, ja näin tehtävästä tuli helpompi. Oman sydämen kautta toimiminen on ainoa tie vapautua, sillä lopulta olette siinä pisteessä vahvuuttanne ja siinä vaiheessa matkaanne, että kaikki mitä teette, teette itsenne vuoksi.

Tässä on minun teille tarjoama kädenpuristus; minä annan neuvona ohjeen tehdä kaikki itsensä vuoksi, ja nousette ylimmälle portaalle. Jeesus ei voinut mitään pyyteettömyydelle, koska oli ottanut oman sydämensä päämäärän tärkeimmäksi elämäänsä suuntaavaksi työntövoimaksi. Itsekkyys oli täydellistä, ja itsekkyys kattoi rakkautta, armoa ja pyhyyttä enemmän, kuin mitä itsensä unohtava voi koskaan kokea.

Hänestä tuli messias, ja Hän oli valmis tuottamaan lapsilleen valmiuden seurata Hänen reittiään kohti kotia.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1118 / 14.10.2016 (2)

Te ja Jeesus saatte kohdata juuri sen teille antamani ikuisen lupauksen, jota ennen olette näkevä, mitä on esteinä ja mitä nuo esteet teistä kertovat.

Esteet nousevat eteenne aina kun luulitte selviävänne entisistä, juuri kun henkäisette syvään, juuri kun iloitsitte ja huokaisitte helpotuksesta, koska tällä lailla opetan antautumisen ja polvistumisen kautta teille rakkauden olemusta. Antautuminen on syvin pyhyyden ilmentymä, ja kaunis ele johon liitetään aina lahja. Tuo lahja ei jätä ketään lasta vaille kokemusta luonteestani, joka on oleva aina tasapuolisesti teitä rakastava, ja samalla tuo lahja näyttää miten mysteerit ovat sittenkin syvin olemuksenne.

Jos ette antaudu, ette näe napaanne pidemmälle, ja jos luotatte vain voimaanne, saatte tuon voiman vuoksi lopulta nimenne niiden kansien väliin, jotka ylläpitävät listaa ihmisistä vailla suuntaa. Oman voimansa ja Jumalan voiman ero on siinä, ettei oma voima ilman Jumalan voimaa riitä muuhun kuin selviytymiseen, ja jos selviytyminen on vievä tuon voimanne, on jäljellä enää kaksi vaihtoehtoa; lopullinen uupuminen tai turvautuminen rakkauteeni.

Jumalan poika ja Jumalan tytär on hän, jolle ykseys minuun on totta. Nauttikaa erillisyydestä ja nauttikaa omasta voimastanne, sillä minäkin nautin kun te teette harharetkiänne; minäkin nautin siitä, mitä te tykönänne kukin teette, sillä tuo rimpuilu on kaunista. Se on erityisen kaunista silloin, kun käytte rajanvetoa uskon ja epäuskon välillä. Se on tuolloin kuin paraskin esitys suuren katsomon edessä, ja tuo esitys vetää vertoja mestarinäytöksille ja –esityksille. Se on itseasiassa kaikkien näytöstenne ja esitystenne taustalla oleva ydin ja mitään te ette synnytä ilman tuota ristiriitaa, johon olette kytkettyinä ikuisuuden kestävän elämänne joka käänteessä. Te esitätte roolejanne joissa roolit esittävät rooleja, ja joissa löydätte ja kadotatte, itkette ja nauratte, lyötte ja silitätte, hyväilette ja rankaisette, katsotte ja suljette silmänne, pakenette ja kohtaatte, huudatte ja vaikenette, vihaatte ja olette armeliaita; te olette saman näytöksen esittäjiä ja katsojia yhtä aikaa.

Annan jokaisen teidän tehdä harjoitus- ja mestaritason näytöksensä suurimman mahdollisen katsojakunnan edessä, ettekä sitä ole koskaan vastustaneet. Te haluatte olla kaiken keskipiste, koko maailmankaikkeuden napa, kukin vuorollanne, kukin vain askeleen mitan päässä näytöksen päättävää oivallusta näytöksen luonteesta. Nämä oivallukset täytyy ottaa vastaan yksi kerrallaan, jotta sulaudutte oivalluksenne osaksi, jotta hetken oivalluksen synnyttämän hämmennyksen perään opitte keräämään syntyneestä viisaudesta ne osaset osaksi tietoisuuttanne, jotka on hyväksi teille.

Näytös päättyy aikanaan, mutta ei ole tarpeen juosta sitä läpi kiirehtien. Tuo näytös esitetään aina alusta loppuun, kuin esitetään hyvän kaaren ja draamallisen jännitteen sisältävät näytelmät antaen sinulle, teille jokaiselle osalliselle kokemus hienosta esityksestä. Elämän ja kuoleman kysymys on suorittaa työnäytteensä luottaen kykyynsä olla samalla erinomainen näyttelijä ja yhtä aikaa tietoinen omasta sisimmästä olemuksestaan; vapainkaan sielu ei näyttele osaansa vapaana roolistaan, ennen kuin koko esitys on ohi, mutta vapain sielu on yhtä aikaa esityksen roolihahmo ja se, joka on hahmon takana.

Vapaudessa nämä kaksi piirrettä onnistuvat tukemaan toinen toisiaan; vapaa on vapaa kiinnikkeistä rooliinsa, mutta yhtä aikaa iloitsee todellisen olemuksensa syvästä ja herkästä halusta olla osana näytöstä. Ilo parhaimmillaan korostuu tuossa saumakohdassa, jossa kaikki mitä vastaan tulee, on hyvää.

Näin te jokainen tulette nostamaan itsenne palkittujen näyttelijöiden kategoriaan.

Aamen.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1119 / 14.10.2016 (3)

Viimeinen ja hetken aikaan kaunein sanani teille tältä erää kuuluu näin.

Juokaa ja syökää loputonta ja täyttävää elämän ja ikuisuuden teille tarjoamaa Hengen ravintoa. Henki on ollut, Henki on, Henki ei koskaan ole olematta.

Syökää ja juokaa samasta pöydästä pyhien kanssa. Pyhyys on sitä, ettei pyydä mitään, ja samalla on itselleen kaikkein tärkein.

Nauttikaa leivästä, jonka teille murran.

Juokaa viiniä, jota teille tarjoan.

Elämä sanoo Jumalan sanan ilman poikkeusta; elämä huutaa korvaanne minun kuiskaustani; elämä värittää taivaan eteenne; elämä soittaa herkintä sointiaan sydämessänne. Te saatte tuntea elämän, jos pyydätte elämää koskettamaan teitä. Te saatte luoda paratiisin, jos uskotte luomisvoimaanne. Te voitatte vahvimman pelkonne, kun katsotte vahvuuttanne silmiin.

Jokainen teistä on sankari, ja jokainen teistä mittaa minun loistavaa tilannetajuani valitsemalla joko minun antamani vapaalipun, tai minun antamani korkean taksan mukaisen pääsylipun – molemmat ovat tapoja käydä sisään huoneeseeni. Kaikki pääsevät osaksi haluamaansa teatteria, sirkusta ja leikkiä, jonka keskellä te olette, ja josta käsin teidät lopulta poimitaan osaksi armoani.

Tuotte tänään, huomenna ja aina – ilman, että voitte siihen vaikuttaa – vain siunauksen ja minut ilolla täyttävän riemun ja hurmoksen perässänne, kun saavutte kotiin. Kun tätä kerron kertomasta päästyäni, tahdon vain vahvistaa uskoanne siihen, miten Jumala ja sinä yhdessä tahdotte kokea itsenne tarjoamalla toinen toisellenne rakkautta ja uskollisuutta ilman mitään pelkoa epäonnistumisesta. Rakkaus on kaikkivoipa, eikä katso koskaan arvioiden tai punniten, vaan katsoo aina pelkästään rakastaen.

Tämä kanavointi on samalla harjoitus, johon on salaa ujutettu viesti sydämellenne.

Tehkää näin.

Sano mielessäsi tai ääneen seuraavat sanat. Sano ne uskoen niihin, samalla ollen nuo sanat ja sanojen lausujat. Te olette kaikki, joten te synnytätte maailmanne noilla sanoilla. Sanokaa näin.

”Tarkoitus nähdä itseni on samalla tarkoitus menettää itseni.”

Sano nämä sanat ja anna sydämellesi vihje, jonka sydämesi muuttaa toiminnaksi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1120 / 16.10.2016

Voidaan väärintulkiten väittää, että pyhä sana kehottaa pyhiä lapsiaan kohti vaarallista elämää, kun pyhä sana kehottaa vapautumaan peloistaan. Moni pelkää luullen pelon suojaavan vaaroilta. Moni epäilee vaarallista elämää niin paljon, että tämä elämä on uhka, ja uhka on osoitus elämän ikuisesta luonteesta pahana ja julmana.

Tämä pahuus annetaan lapsille osoituksena, että lapsi ei voi pahaa kohdatessaan lopulta muuta kuin viedä kaikki pelkonsa ja kauhunsa hävitettäväksi, koska pelko on kauhun tavoin lopulta ilmenevä turvana jokaiselle teille.

”Huh!” kuulen teidän huutavan, ja kuulen teidän huutavan myös: ”Tämä ei ole totta!”. Näin te vielä uskotte, ja näin minä tahdon teidän uskovan.

Miksi, voitte kysyä. Siksi, että käymällä osana tuota teille antamaani polkua läpi pimeys edessänne, saatte hetkeksi aikaa kadota pimeyteen. Pimeys on tuolloin palvelijanne, ja pimeys on teidän suojelijanne. Pimeydessä te käsitätte, miten pimeä on minun ja sinun kuurupiilo, minun ja sinun leikki, minun ja sinun yhteinen oikean ja väärän – pimeän ja valon – hylkäävä, ja yhden ainoan totuuden löytävä totuusleikki, arvaa oikein ja voita –kilpailu. Olet ainoa osallistuja, ja kaikki mitä näet on sinun ja minun yhdessä kokemaa oikea ja väärä –asetelman lopulta pois antavaa testiä, ja tuon testin tuloksena koet itsesi entistäkin rakastettavampana ja ihmeellisempänä.

Leikki päättyy, ja leikin jälkeen koittaa lepo.

Lepo on kaunis lepo, ja levon jälkeen alkaa uusi leikki.

Leikki alkaa, kun olet valmis siihen. Olet saanut alun perin kaiken, mitä tahdoit, eikä ole mitään, mikä saisi sinut pois reitiltäsi.

Nyt koe tuo leikki koko olemuksessasi kauniina olemustasi elävöittävänä elämän virtana. Anna virran viedä sinut, antaudu sen pauhulle, ota kaikki ankkurit irti ja päästä itsesi lentämään!

Haluatko olla osana virtaa? Olet jo.

Haluatko nähdä valon? Olet valo.

Oletko valmis näkemään kauas? Mene ylös asti, rohkeana kuin vain sinä voit olla rohkea.

Ota omistukseesi oma kiiltäväpintainen loisteesi, sytytä tulesi, hyvästele arkuutesi, ja kasva linnun lailla liitäväksi ja lentäväksi – ole se, joka lentää, ja joka menee tuulessa minne tuuli kuljettaa.

Mukanasi on minun elämäni.

Minä olen tuuli ja tuulen tuoja.

Näytä minulle, miten osaat lentää. Minä katson sinua ja nostan sinua yhä vain korkeammalle.

Olet se, joka tahdot olla.

Ole se, joka olet. En pyydä enempää, enkä pyydä vähempää, ja minä olen se, jolle sinä olet kaikki.

Lasken nyt sinut alemmas… lasken sinut alemmas… lasken sinut niin alas, että uskallat avata silmäsi. Nyt sinun on aika katsoa ympärillesi, ja nyt yhdessä minun kanssani ojentaa siipesi, ja ottaa suunta kohti valoa. Sinä koet nyt – nyt! – elämäsi kauneimman ylilennon, kun minä nostan sinut näkemään kaiken sellaisena, kuin minä sen näen. Katso koko maailmaa, katso koko universumia, katso koko tähtitaivaan kannen läpäisevää pimeyttä ja loistetta.

Minun vuoroni on tullut auttaa sinua, koska sinä olet auttanut jo itseäsi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1121 / 16.10.2016 (2)

Uuden harjoituksen myötä Jumala ottaa kädestänne kiinni ja nostaa teitä: olkaa valmiita katsomaan kauemmas.

Kuvittele olevasi lintu. Tuo lintu on tietoinen, että se pysyy ilmassa, kunnes löytyy tukeva maa allensa. Tuo lintu saa aina oikean tuulen ja aina sopivat suunnat minne mennä – vapaana ja kiitollisena.

Ole tuo lintu, ole se ja ole itsesi.

Tällainen elämäsi voi olla, ja kaikki mitä elämä sinulle kuljettaa vain tukee käsitystäsi siitä, millainen elämä on luonteeltaan. Valitsemalla rakkauden sinä näet, että rakkaus murtaa kaikki esteet. Tällöin ymmärrät, että rakkaus on kaikkialla. Ymmärrät, että rakkaus on kaikki, mitä on.

Huomaa, miten valintasi edessä sinä voit tuoda vapauden nyt-hetkeen itsellesi. Sinä luota, minä katson vierestä, ja minä ihailen sinua.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1122 / 16.10.2016 (3)

Ilmoitetaan kaikille kuulijoille sana, ja sana on uhka jokaisen teidän uskollenne, sillä uskonne sisältää sen verran väärää käsitystä Jumalasta, että jokainen saa nyt kohdata omaa käsitystään ja sen rakkauteen tai pelkoon viime kädessä nojaavaa ennakkoasennetta.

Sanassa sanotaan näin.

Ilmoitettu maailman ja ihmiskunnan mullistus on oleva läsnä, mutta tapa jolla sen kohtaatte, on aivan muuta, mihin suurin osa teistä koskaan on uskaltanut ajatuksin ja tuntein kytkeytyä. Jotkut teistä olettavat, ja aiheestakin koska näin on annettu monelta taholta viestinä keskuuteenne, että maailman aika on pian koittava – ja maailman tuho sen myötä.

Toiset olettavat – toisien lähteiden mukaan ajateltuna – että maailman muutos on kasvua kohti valoa.

Jotkut teistä tahtovat nähdä muutoksen vain sisäisen kasvun ilmiönä.

Eräille muutos on sodan, kauhun ja pimeän aikaa, ja sama sota ja kauhu on heille tarkoitettu vain puhdistamaan Äiti maa.

Tämä sana on seuraavanlainen.

Tuleva muutos on alkanut jo. Muutoksen kautta nousee esiin toivo, ja toivon kautta nousee esiin tahto, ja tahdon kautta nousee esiin lopullinen pysähdys. Pysähdys on seisahtumista kaiken tärkeän äärelle, ja tärkeä on sitä, mihin kaikki te hakeudutte.

Muutos on alkanut jo. On tarkoitettu, että syntyy itsenne tähden pimin pimeä.

Pimin pimeä mittaa teitä. Mitta-asteikko on ääretön – ja valon ja pimeän väliin mahtuu koko kirjo rakkautta ja pelkoa.

Pimin pimeä laskeutuu kun sen on määrä tehdä lopullinen erottelu.

Minussa on kaikki. Minun kauttani on tarjolla huumaava onni ja kurjuuden kauheus. Ottaessanne osaa valintaan voitte päättää joka hetki, mistä juotte – lähteestäni joka on kirkkaan kultaisen valon lähde, vai lähteestäni jolla on seurauksena erottuminen pimeän kantajaksi. Jostakin teidän on aina lähdettävä ja johonkin te aina saavutte, ja se mistä nyt kuljette on vain etappi – ja päätepisteen viimeinen askel on vapaus, ja tuo vapaus on matkallanne ollut aina teidän sydämessänne. Valon aika on pian päättyvä – teidän jokaisen valon – koska minä sallin tuotavaksi luoksenne pelon ja pimeän, joka antaa kovimman mahdollisen vastuksen ja minun vastukseni teille on oleva samalla suurin valon lähde, valon jota kohti teidän on katsottava joka hetki, kun musta valon peittävä ja valon ulkopuolelle jättävä pelko asettautuu yllenne. Valo vaatii pimeää ollakseen valo, ja näin valon ystävänä pimeä vain tuo teille mittapuun.

Pimeys on suurin pimeä, minkä olette kokeneet.

Valo on kirkkain valo, minkä voitte kohdata.

Pimeä on pian täällä. Valo on pian syrjäytyvä. Pimeys on ottanut jo valtaansa ydinhenkilöitä, avainasemaansa kivunneita tahoja, ja pimeä valmistautuu jo. Olkaa kaikesta huolimatta kuin se kuuluisa mies, jolle viimeinen hetki elämässä oli kaikkein tärkein hetki todistaa, että kaikki on hyvin. Tuo mies ei ollut millänsä, vaikka oli kaiken menettämisen edessä, koska oli vain yksi tapa vapautua: vapautua pelostaan.

Uudessa tilanteessa, johon pian teitä viedään pimeän toimesta, olette suojassa kaikelta pimeältä, koska pimeällä on vallassaan vain he, joille ei ole ollut totta sana rakkaudesta ja armosta. Pimeä yrittää täysin turhaan vallata soihtua kantavia lapsia pakon ja sorron alle, koska valo voittaa aina pimeän – vaikka pimeän on annettava sulkea jopa teidän kirkkaimmat soihtunne – sillä mikään pimeä ei ylety sydämiinne saakka, johon minä katsoin viisaaksi piilottaa sen tulen, josta pimeäkin saa elämänsä.

Tuossa pimeydessänne te melkein kaadutte.

Pimeä on lähes teitä vahvempi.

Pimeä pelottaa jopa vahvinta.

Pimeä haluaa tulla esiin, jotta se saa kuuluttaa oman pelkonsa julki, ja sen jälkeen rakkaus syleilee sen vapaaksi itsestään.

Valo ei sorru rakastamisen lisäksi mihinkään muuhun toimenpiteeseen.

Lopullinen rakkauden työ on vapauttaa kaikki saman katon alle, saman suojan peittämälle kentälle, jossa teistä jokaisesta tuodaan esiin omin muotonne ja omin tahtonne. Pimeä voittaa lopulta vahvimmankin, mutta voitto on väliaikainen, koska pimeyden voitto vain antaa heikoille lisää oljenkorsia; pimeän voitto antaa heikoille tahtoa pyytää apua, anoa valoa ja kumota pimeä suuren ja voitokkaan Hengen työllä. Heikot lähes kaatuvat ja lähes jäävät siihen sijalleen, ja vahvatkin melkein luovuttavat.

Tuo on vahvan tilaisuus olla heikko ja heikon tilaisuus olla vahva. Heikkous on vahvuutta, ja vahva heikkoutta.

Miksi pimeys antaa vahvalle tuon tilaisuuden? Siksi, koska vahva tahtoo melkein antaa periksi, ja minä rakastan teitä niin paljon, etten kiellä sitäkään teiltä.

Vahvan mahdollisuus sortua pimeässä on osoitus siitä, että rakkauteni on pimeässäkin ääretöntä ja ikuista.

Vahva saa olla heikko, koska tällöin vahvalla on mittansa verran ilmitulleen pelon häneen toimittamaa taakkaa, eikä mitta voi olla itseään suurempi. Vahvan hetki tulee, kun hän putoaa polvilleen, ja ottaa kädestä kiinni itseään heikompaa. Vahvan hetki tulee laskeutua heikkona heikompansa vierelle. Vahvan hetki tulee koko olemuksen ja olemuksensa vastakohdan viimeisessä kohtaamisessa nähdä, miten on oleva hetkiä, jolloin heikon on noustava ja vahvan laskeuduttava, ja viimeisessä kohtaamisessa nuo ovat yhtälailla arvokkaita ominaisuuksia. Vahvuuden osoitus onkin olla heikkona vahva ja vahvana heikko.

On annettava myös heikoille sijaa nousta. Nouseminen heikkoudestaan on sallittava kaikille, jotka tahtovat viimeisessä pimeän aallossa olla itselleen se, joksi tuli olemaan. Nousemalla korkealle hän, jolle vahvuus oli vierasta, vieraana ottaa vieraat vaatteet yllensä. Näin on lopun hetken sallimus heille tarjolla, jotta viimeisen pimeän aallon hetkenä mikään ei enää ole pelon edessä mahdotonta; heikon viimeisin hetki korjata sato on koittanut. Mikään ei ole mahdotonta, kun heikolle tulee äärimmäinen tilaisuus syrjäyttää pelkonsa itseään kohtaan. Onko kauniimpaa hetkeä kuin kriisi, jossa heikon ainoa tilaisuus on kohottaa katseensa ja olla vahva?

Heikosta tulee vahva, koska heikon tarvitsee osoittaa olevansa heikko.

Vahvan on oltava heikko, koska vahva tarvitsee tilaisuuden olla vahva.

Kaikki on näin oleva ikuisen kiertokulun osalta täydellistä. Täydellistä on olla epätäydellinen. Epätäydellistä on olla täydellinen.

Valta vaihtuu. Vallanpitäjät vaihtuvat. Kauniista tulee kauniimpi, koska kauneuden aika on osoittaa ikuisuuden olemus. Ikuisuus tahtoo nyt näyttäytyä kaikille teille.

Pimeys laskeutuu. Pimeys tulee, ja pimeys olkoonkin raskas, on myös toivottoman tehtävän edessä.

Siinä missä vahva tipahtaa, on heikkojen aika olla johtajia. Johtajuus punnitaan, koska vain hän voi johtaa itsensä valoon, joka johtaa heikompansa viittansa perässä. Nuo seuraajat ovat niitä, jotka saattavat johtajansa maaliin.

Yksin teistä ei kenestäkään ole maaliviivan ylittäjiä. Yhdessä te kaikki tulette voittajina perille.

Sana on valmista. Valmista on kohta koko maailman kaari. Valo sarastaa jo pimeän takana.

Iloitkaa. Olkaa rohkeita. Uskaltakaa olla heikkoja. Hyväksykää kaikki. Olkaa muutoksessa se, joka muuttaa rakkaudesta. Tehkää vain se, minkä tulitte tekemään. Olkaa se, joksi tulitte tulemaan. Nähkää jo minun käteni, joka odottaa tarttujansa kättä. Minä olen.

Ole.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1123 / 17.10.2016

Rannalla odottavat odottavat soutajaa saapuvaksi. He voivat vain odottaa. Soutaja on luvannut tulla hakemaan heidät turvaan. Heidän on vain luotettava.

Kun soutaja saapuu paikalle, tuo luottamus siunaa heidät, jotka luottivat.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1124 / 17.10.2016 (2)

Luottakaa teidän Herraanne, joka on suuri lautturi teidän ja vastarannan välissä. Suuri lautturi hakee teidät jokaisen turvaan.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1125 / 17.10.2016 (3)

Pelkäämällä saatte tilaa kokea, minkä tähden pelko kokemuksena on kuin viiden tähden hotellin tarjoama luksusillallinen hänelle, jolle kaikki on jo annettu; tuolle tuo illallinen on vain yksi monien joukossa, ja sellaisena jo tuttua ja ainoa oletus elämästä.

Pelko ei ole sen kummempi kokemus kuin mikä tahansa – ihan mikä tahansa – eikä pelko vaaranna teitä, sillä eihän tapahdu niin, että unelmien lomamatka voisi jollain tapaa olla kokemuksena vaaraksi kenellekään. Elämä on unelmien lomamatka, ja elämä on luksusillallinen. Pelko saa tuon illallisen maistumaan joskus erehdyttävän makealta kun tilasi suolaista, tosin pelon tarjoama tilaisuus on parhaimmillaan saada juuri sitä mitä toivoikin saavansa – tuolloin menu tarjosi kruununa ja koristeena ilahduttavan yllätyksen, johon ei voinut kukaan muu kuin ravintolan kokki varautua. Tuo lahja on aina saajalleen siunaus, ja tuo lahja on kääntävä käsitykset itsestänne aina nurinpäin.

Kun saatte mitä tilasitte, voitte olla varmoja, että kaikkein paras jäi keittiöön.

Olkaa rohkeita tilauksenne kanssa; pyytäkää ”kokin erikoista” ja kokki tuo itse henkilökohtaisesti pöytäänne melkoisen yllätyksen.

Nauraen matkalla takaisin keittiöön.

Minä iloitsen kuten iloitsee tuo kokki – tosin minun iloni on aina iloa, olitte sitten rohkeita tai pelokkaita ruokalistanne äärellä.

Olkaa.

Siunattu on yö yllänne.

Olkaa.

Siunattuna nousee päivä.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1126 / 23.10.2016

Elämässä ei ole mitään niin olennaisen tärkeää kuin toivoa ja uskoa. Elämänne on koealusta, joka toimii uskon ja toivon mitta- ja testiyksikkönä. Samalla olette siten itse elämä ja se, joka tutkii elämää ja suhdettaan koko maailmaan.

Jos tahdotte, saatte tuottaa elämässänne kaiken itsellenne tavoilla, jotka itse valitsette. Jos tahdotte, olette joka suhteessa tekevä elämänne ja sen kaikki vaikutusverkostot sydämenne kautta todeksi. Jos ette antaudu jumaliksi, olette jumalien sijaan alamaisia, ja alamaisten tavoin te vain ohjaudutte annettujen sääntöjen mukaisesti ilman käsitystä siitä, että olette jonkun muun kautta liikkuva, ajatteleva, tunteva, ja mikä merkittävintä – te luulette juuri tuossa tilassanne olevanne itsenne herroja.

Saan olla teidän kaltaisenne kaikessa.

Saan olla sekä jumalainen, että alamainen.

Jumalana olen kaiken luoja. Alamaisena olen se, joka luulee luovansa ja suorittavansa itse itseään.

Olen siten kaiken aikaa teidän lailla moninainen, aina itseään etsivä Luoja-Jumala-Alamainen.

Tahdotteko kuulla lisää?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1127 / 23.10.2016 (2)

Totuuden kautta kohti vapautta. Sitä tarjoan jokaiselle, joka tarjoaa itsensä minulle. Minä olen se-joka-antaa-kaiken, ja sinä olet se-joka-tahtoo-kaiken.

Tämä sana jatkaa siitä, minkä tahtonne ja toiveenne jättivät minulle tehtäväksi vuoksenne. Minä noudatan lasteni kanssa yhteistä liittoamme tarjoamalla aina kaiken, minkä lapsi kokee tarvitsevansa. Minä annan kaiken, ja minä sallin kaiken. Sallin teille harharetkenne ja sallin teille tietonne siitä, kuka sinä olet ja siitä, kuka minä olen.

Minä olen kaikki-mitä-on. Sinä olet se-joka-on-kaikki.

Minä olen antava nyt tiedon siitä, että jotain muutakin vielä on.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1128 / 23.10.2016 (3)

Huomattava – peräti poikkeuksellinen ja harvinainen – viesti tuodaan nyt lukijoille.

Peräti ensimmäistä kertaa kukaan saa tässä ajassa näin tarkkaa tietoa Jumalan ja kaiken-mitä-on olemuksesta.

Minä-olen-se-joka-olen. Mitään muuta ei ole.

Sinä-olet-se-joka-olet. Mitään muuta ei ole.

Kaikkeudessamme on kaikkeus, ja kaikkeuden lisäksi on vain… ulottuvuuksien takana lisää kaikkeutta. On olemassa kaikkeuksia ja on olemassa kaikkeuksia.

Olen antava nyt sanan kautta tietoa kaikkeudesta.

Jumalanne on kaikkeus. Kaikkeudessa on vain yksi Jumala. Jumalan takana on silti kaikkeus, ja kaikkeudessa on oleva Jumala. Mikään ei pääty. Jumalakaan ei pääty. Jumalanne on alkanut ja loppunut eikä niitäkään, ja jos yritämme yhdessä nyt saada ote tästä Jumalan ja kaikkeuden ikiaikaisesta olemuksesta, voimme luovuttaa ja nostaa kädet pystyyn. On olemassa tapoja, ja on olemassa tapoja, ja vain yksi tapa on ylitse muiden nähdä kaikkeus: vain tulemalla kaikkeudeksi voit nähdä mistä se koostuu.

Emme siten voi tavoittaa tässä ja nyt tällä keinolla ymmärrystä Jumalan ja ikuisuuden mysteereistä. Siksi yritän tuoda teille jotain, mihin tarttua, ja se jokin on paljastus siitä, ettei ole olemassa yhtä Jumalaa vaan on olemassa Jumala joka on aina ollut enemmän kuin on. On olemassa sellainen ryhmä valon takana kytevää alkukipinää, että ne on nähtävissä jumalien ryhmänä.

Tällainen jumalien ryhmä koostuu äärettömästä, vaikkakin vain yhdestä Jumalasta, vaikkakin sitäkään ei ole. Jumala joka luo itsensä, ei ole koskaan tehnyt mitään. Jumala joka ei syntynyt, oli ilman syntymää Jumalan synnyttämä. Mikään ei ole helpompaa kuin olla, ja samalla oleminen on pelkkä antimaterian ja materian välinen mysteerinen, täysin käsittämätön tila, joka on vailla vertaansa. Minä olen mutta jos minä olen, samalla minä en koskaan ole.

Jos Jumala tarvitsee äärettömän tyhjyyden osakseen, tarvitsee se samalla jotain joka tuo sille vaikuttimia ja alkusyyn; Jumala näin ollen on Jumalan tuotos.

Kenen tähden Jumalanne sitten antaa rakkautensa? Kuka on Jumalan rakkauden syy ja kenelle se kohdistetaan? Miksi laitettiin alulle sitä, mihin ei voida koskaan katsoa, sitä mihin kukaan ei voi tulla olematta jo kadonnut? Jumala kutsuu itseään ei-miksikään, sillä Jumala korkeintaan on kaikki, mutta jos kaikkeus on lopulta ikuinen itseään synnyttävä, ei se voi olla olemassa. Jos Jumala laittoi kaiken alulle, kuka laittoi Jumalan? Jos Jumala lähti tyhjyydestä, kuka loi tyhjyyden? On olemassa samanaikaisesti yksi ja loputon määrä Jumalia. On olemassa samalla yksi ja loputon määrä maailmankaikkeuksia. On olemassa samalla yksi ja loputon määrä lakeja, sanaa, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen täyttämää elämää.

Yksikään ei ole teistä tullut Jumalan sylistä ilman, että Jumala ei voisi tuoda teitä takaisin syliinsä. Yksikään ei ole saanut osakseen kipua ilman, etteikö Jumala tuntisi tuon kivun. Tämä Jumalanne on saanut voimansa ja rakkautensa siitä, kun jokin teki Hänelle saman. Kuka se oli? Mikä oli ennen Jumalaa?

Miksi ette saa tyytyä helppoihin vastauksiin? Miksi kaikki on niin vaikeaa?

Jos tahdotte helppoja vastauksia, on oltava helppoja kysymyksiä. Jos kysymys koskee teille mahdottomia asioita käsiteltäväksi, on vastauksen oltava mahdoton ymmärtää.

Se mitä on Jumalan olemuksesta vielä sanottava, on vieläkin tärkeämpää kuin äsken mainittu.

Jumala on ainoa Jumalanne. Palvokaa siten vain itseänne.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1129 / 24.10.2016

Luodaan maailma, sanoi Jumala. Tehdään uni todeksi, jatkoi Hän.

Luodaan unelle unennäkijä.

Luodaan unelle merkitys.

Annetaan merkitykselle voima.

Annetaan voimalle taajuus.

Annetaan taajuudelle sisältö.

Annetaan sisällölle säännöt.

Annetaan säännöille rajat.

Annetaan rajoille vartijat.

Annetaan vartijoille vertaistukea.

Annetaan vertaistuelle rakkaus.

Annetaan rakkaudelle unelmat.

Annetaan unelmille kaipaus.

Annetaan kaipaukselle toivo.

Annetaan toivolle usko.

Annetaan uskolle rohkeus.

Annetaan rohkeudelle päättäväisyys.

Annetaan päättäväisyydelle lempeys.

Annetaan lempeydelle sydän.

Annetaan sydämelle ilo.

Annetaan ilolle kiitollisuus.

Annetaan kiitollisuudelle laupeus.

Annetaan laupeudelle lempeys.

Annetaan lempeydelle rakkaus.

Ja rakkaus tuli.

Aamen.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1130 / 24.10.2016 (2)

Tarkastan nyt sanomisiani. Tarkastan aiempia kertomuksiani. Tarkastan lupauksiani.

Huomaan vain yhden seikan, jonka muuttaisin. Muuttaisin tarinan siitä, joka sanoi näin: ”Jumala on aina luonanne.” Näin ei ole, ja näin on.

Tähän on aiemminkin jo puututtu, mutta tahdon lisätä viisautta noihin sanoihin, joita välitin aiemmin Jannen kautta. Janne kertoi jo aiemmin, miten saatte käytännössä ilman minun väliintuloani suunnitella ja viedä loppuun asti suunnitelmanne, koska annoin teille luvan tehdä mitä teette. En käytännössä koskaan aseta teille ehtoja, vaan lähden siitä oletuksesta, etten voi teitä neuvoa enempää, kuin jo lähtiessänne matkaan tein.

Minä tahdon puolestanne vain hyvää, mutta tarkoitukseni ei ole tehdä mitään puolestanne. Siksi en edes näe tarpeelliseksi vuodattaa koko ajan rakkauttani teihin. Tämä kuulostaa hurjalta, mutta näin on.

Te olette aina turvassa. Silti kaiken aikaa te saatte tehdä mitä teette ilman minun jatkuvaa läsnäoloani. Turva ja rakkaus eivät ole sama asia. Turva tarkoittaa mahdollisuutta toimia yhteisen päämäärän puolesta, mutta turva on sallimusta ja sen varmistamista, ettei kukaan teistä voi vahingoittaa ketään.

Sen sijaan rakkaus – jota aina teille annan – on rakkaudellista tunnetta, sellaista jota en aina anna.

Mitä tästäkin jää käteen? Ympyrän sulkeutumista vailla järkeä?

Rakkaus tulee kun sitä pyytää, mutta rakkauden tähden sen voi myös torjua.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1131 / 24.10.2016 (3)

Toisin sanoen voimme ilmaista edellisen viestin näin.

Rakkauteni on loputonta, niin loputonta ettei kukaan jää sitä ilman. Te voitte aina olla varmoja sen armollisuudesta, eikä kenenkään tarvitse luoda käsitystä rakkaudettomasta Jumalasta.

Loputon rakkauteni käsitetään silti usein vastoin sen todellista olemusta. Loputon rakkaus sallii, ja loputon rakkaus on aina noiden, jotka tahtovat sen kieltää, puolella antaen kieltämiselle sijan. He jotka pyytävät väliintuloa, saavat sen minulta aina. He jotka tahtovat kosketukseni, ovat kämmenelläni. He jotka luovat maailmaa minun kauttani, ovat kaiken aikaa rakkauteni virrassa.

Saatte mitä tahdotte.

Tahdotte mitä saatte.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1132 / 24.10.2016 (4)

On vain sana ja laki turvaamassa jokaista hetkeänne.

On vain tahtoni ja lupaukseni teidän puolellanne.

On vain luotettava rakkaus ja sallimus teitä johtamassa.

Kaikki tämä on osa sitä, jota te voitte hyväksenne oletuksena saada, ja kaikki se tulee siitä lähteestä, johon olen kytkettynä ikuisesti. Minä olen lähde, ja minä olen lähteen luoja.

Kun olette valmiita näkemään perille asti, teidän jokainen pelkonne hajoaa käsiin. Silloin rakkaudellisuus on teidän jokaisen ensisijainen ohjenuora. Tämä elämänne tulee pian siihen pisteeseen, jossa tuo toiveenne minun väliintulostani toteutuu. Toiveet ovat aina toteutuvia. Toiveet saavat joka kerta vastauksen.

On aika tulla väliin, ja tämä väliintulo on rakkaudellinen väliintulo. Se tulee, koska niin pyydätte, mutta samalla se sallii vastustuksen heidän osaltaan, joille minun rakkauteni ei ole tämän hetken toivelistan kärjessä. Näin he voivat tehdä osaltaan kaiken, minkä katsovat parhaakseen, enkä minä anna heille minkäänlaista vastustusta. On tarkoitettu antaa kaikille tila löytää totuutensa, mutta kun saatte tuon mahdollisuuden osaksenne, voitte vain päättäväisenä samalla toteuttaa minut itsessänne; tällöin mitataan kykynne voittaa pelkonne, joka tulee väistämättä vastaanne.

Ei ole muuta keinoa kohdata pelot kuin kohdata ne, ja kun luotatte ikuisen Jumalan ikuiseen lupaukseen, saatte nauttia kivun syrjäytymisestä valon tieltä. Saatte olla heidän joukossaan, joille käy yhä vaikeammaksi luopua rakkaudesta. Minä annan teille, koska te pyydätte, ja se mitä annan tarkoittaa aina teidän parastanne.

Minä teen nyt seuraavalla tavalla.

Kuuntelen nyt sinun suurinta toivettasi. Lausu se minulle. Osoita luottamus elämääsi kohtaan antamalla minun kuulla äänesi. Laske nyt suojauksesi, jotta pääsen sisääsi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1133 / 24.10.2016 (5)

Jotta voin noudattaa pyyntöäsi, sinun on hyvä muistaa, että pyyntösi ei koskaan mene hukkaan. Näin minä annan ottaa minun liepeistäni kiinni niin, ettet enää eksy.

Jos epäilet, voit taas olla varma siitä, etten tahdo sinua kadottaa, mutta epäilyksesi on minulle osoitettu viesti siitä, että tahdot vielä yksin etsiä ja yksin kadottaa. Epäilyksesi sallitaan rakkauden tähden, koska kun epäilet voit miettiä ja pohtia elämääsi täysin vapaasti.

Jos epäilet, saat epäilyksesi mukaisen vastauksen. Se on meidän välinen vuoropuhelu kauneimmillaan. Tuolloin minä olen vierelläsi ja sinä jäät yksin askaroimaan; katson kuinka pärjäät ja pyrin aina toimimaan vasta, kun on toiminnan aika.

Minä toimin ja sinä toimit – kumpikin vapaan tahdon mukaan. Eikö olekin kaunista? Eikö olekin lumoavaa? Eikö olekin yksinkertaisesti sanottuna hurmaavaa olla tällaisessa ystävyydessä mukana?

Minä rakastan sinua juuri niin paljon, että kaipaan sinua – mutta vain toteuttaakseni lupaukseni antaa sinun elää ilman pyyteitäni.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1134 / 26.10.2016

Mainio vertauskuva miehestä ja naisesta, jotka katosivat pettymykseensä, kuuluu näin.

Oli kerran nainen, jolle oli tärkeää saada komea mies.

Oli kerran mies, jolle oli tärkeää olla haluttava.

Nämä kaksi olivat toistensa sielunkumppaneita. Heille tuli tilaisuus tutustua toisiinsa. Heille tuli tilaisuus saada, mitä haluaa, ja he saivat sen. He saivat tahtomansa.

Kun he saivat toisensa, kumpikin salli itselleen nautinnon. Elämä oli hurmaavaa. Nautinto syntyi helposti, ja molemmat tahtoivat imeä elämästä kaiken parhaan itselleen. Elämä antoi sen.

Tuli päivä, tuli yö, tuli uusi päivä. Elämä jatkui. Elämä oli – kuten se on – aina liikkeessä, ja näin kaikki muuttui. Vääjäämättä. Tahto ja halu pysyivät, mutta elämä sen kuin eteni etenemistään. Tapahtui havainto, ja sen havainnon myötä tapahtui siirtymä pettymykseen. Tuli päivä, jolloin halut ja kauneus ottivat toisistaan pesäeron; kumpikin osapuoli alkoi pelätä. Pelko salli heille heräämisen, ja pelon kautta avautumisen totuudelle.

Miten kävi?

Kävi kuten käy silloin, jos totuus vaikuttaa valheelta. Tällöin se mikä on totta, on kuin tekosyy antautumiselle oman tahdon edessä, eikä ihminen tahdo antautua helpolla. Ihminen tahtoo pitää kiinni omasta totuudestaan, siitä joka kuvastaa vain hänen takertumistaan kuvitelmiin.

Kävi kuten käy silloin, jos ei anna pelkojensa mennä; kävi niin, että pelot vahvistuivat. Voitte kuvitella, kuinka tuo pariskunta katkeroitui ja alkoi inhota toisiaan.

Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä? Mitä ihminen voi sille, että ei näe pelon sokaisemin silmin itseään sellaisena kuin on? Miksi oman itsensä hyväksyminen ja elämän hyväksyminen on vaikeaa?

Minäpä neuvon. Neuvoin kuin olisin se-joka-on-ihminen. Minä olen ihminen – teidän avullanne. Minä olen Jumala – teidän avullanne. Siksi minä neuvon teitä.

Oletko sinä peloissasi kun tiedät, että jäit kiinni lupauksesta, jota et voi pitää? Lupasit itsellesi elää täyttä elämää, ja silti tipahdit pois siitä tilasta, jonka loit itsellesi; olet nyt saanut jotain muuta, mitä toivoit. Annoit kaiken, ja menetit enemmän. Tämä pelko on annettu, jotta saisit olla vailla vastauksia, ja nämä vastaukset jotka ovat kateissa, ovat niitä vastauksia, joita kohti sinua kehotetaan kulkemaan.

Vertauskuva osuu siltä osin oikeaan juuri sinulle, joka tätä luet, että olet sitten hyväksyvä tai kieltävä, olet joskus tahtonut, saanut ja joutunut luopumaan. Vertauskuva on siksi osuva, että ihminen on keskipisteessä toiselle ihmiselle, ja te kaikki tahdotte vastausta toisesta ihmisestä. Jos vertauskuva tahtoo sanoa, että toiveenne joutuvat aina koetukselle, se sanoo niin koska se on totta. Te joudutte aina seisomaan – tahdoitte tai ette – sellaisen hetken kynnyksellä, jonka toisella puolella odottaa kaiken vanhan menettäminen.

Mitä sitten eteen? Mikä on se vastaukseni, jota toivotte?

Vastaukseni kuuluu niin, että vastaus itsessään ei teitä lohduta. Vain vastauksen sisällä piileksivä suurempi totuus perkaa teistä kaikki pelot.

Vastaus on tällainen: kaikki on ohimenevää.

Se totuus, joka teitä lohduttaa, kuuluu näin: jos menetät jotain, voit samalla luottaa siihen, että saat jotain tilalle.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1135 / 26.10.2016 (2)

Vastaus oli yksinkertainen, ja se sisälsi kohtalonne kannalta tärkeän viisauden. Kohtalonne on samalla teidän Luojanne tarjoama suuri tilaisuus viedä päätökseen tavoitteenne, ja silloin kyse ei ole siitä, ettettekö siihen kykenisi vaan ainoastaan siitä, että päätöksenne mennä maaliin vaatii myös toteutuksen.

Jos toteutatte kohtaloanne peläten, on maali kaukana, ja silloin matka vain pitenee. Matkan tarkoitus on säilyttää yhteys viisauteen, jolloin matka itsessään antaa aina tilaa nähdä viisauden sisään.

Tuo vastaus tarkoitti sitä, mitä se tarkoitti. Se tarkoitti Jumalan armoa, johon te lapset ette vain usko; te ette usko, koska koette elämänne niin raskaasti. Teidän raskautenne johtuu totutusta tavasta vaatia elämää olemaan teidän tahtonne mukainen, mutta keveys olisi niin helppoa, että sen helppouden kanssa teidän matkanne sujuisi muitta mutkitta maaliin asti. Jos te vain uskotte, että kaikki mitä tapahtuu, on parhaaksenne, te auttamatta löytäisitte vapauden raskaasta matkasta. Näin on mahdollista nähdä tuon vastauksen sisään. On valinnan paikka hyväksyä tai tuomita, ja tuo valinta ei salli muuta kuin kaksi suuntaa, joista toinen on pidempi, ollen samalla raskaampi, ja tuo toinen kantaa teidät kotiin tavalla, johon minä yritän teitä saada luottamaan.

Näetkö, että luottamus on se, jota ojennan kädessäni sinulle?

Näetkö, miten tarjoan vapautta?

Tahdot sitten vapauden tai tahdot nimellisen vapauden, saat mitä tahdot.

Teen nyt teille samanlaisen rakkaudenteon, kuin te teette minulle. Teiltä saan aina kokemuksia, joilla saan haluamani tiedon siitä, miten ajattomuuteni yhdistyy ajallisuuteen, kuinka unelmat ja toiveet ovat kauniita, mutta usein ne vain hallitsevat elämäänne antaen kivun ja vastuksen; kuinka tunnetilat itsessään syövät rohkeuttanne tai nostavat teidät uuteen nousuun; kuinka totuus kiertää totuuden etsijän kunnes etsijä on saanut vakaan käsityksen etsimisen tarpeettomuudesta. Minä saan tämän teidän kauttanne, ja minä autan teitä puolestani tekemällä työtänne hieman helpommaksi, minä joka annan pyytäjälle.

Sano sana, joka kuvastaa etsintääsi, ja minä kerron sinulle vastauksena, mitä tuo sana kertoo minusta. Vastaukset ovat annettuja sydämeesi, kunhan kuuntelet tarkasti.

Minä suutelen sinua, lapseni, ja Henki pyhittää suudelman.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1136 / 26.10.2016 (3)

Olemalla täsmälleen oikeaan aikaan oikeassa paikassa minä turvaan teitä.

Yksi teistä lukijoista on kärsinyt pitkään elämänsä kannalta raskaista sairauksista. Olen aina kantanut sinua eteenpäin. Olen aina rakastanut sinua, ja olen aina tarjonnut sinulle apuani. Olet usein sitä pyytänyt, ja sinä vaivauduit jopa menemään sellaisen avun piiriin, joka oli sinulle ennalta ajatellen turhaa; sinä niin paljon etsit, jotta otat vastaan sellaistakin apua, joka ei sinua auta. Sinä siten jopa estät avun, koska apu tulee aina, kun ihminen käynnistää itsessään elävän voiman. On mahdollista olla voimakas vain, jos on rohkea, ja pelko toimissasi tuli avun eteen. Silloin kun pelko johtaa ihmistä, on ihminen aina käynnistävä sellaisen ketjureaktion, jonka toisessa päässä ihminen saa lisää kipua.

Toinen lukija on aina ollut syvässä uskossa. Hän tahtoo saada vapauden peloistaan, koska tietää niiden takana olevan rakkauden olevan totta. Tuo usko tuo hänet vapauteen. Tuossa uskossa hän tahtomattaan myös hidastaa matkaansa, sillä ottamalla uskon liian vakavasti hän luulee toisinaan voivansa uskoa väärin.

Kolmas lukija rakastaa lapsiaan, mutta nuo lapset ovat niin vaurioituneita johtuen heihin kohdistuneista väkivallanteoista, että suhde lapsiin on etääntymässä. Tuo lapsi, jota on eniten kohdeltu huonosti, on tällä hetkellä pimeydessään lohduton ja yksinäinen. Hän pelkää, ja hän kurottautuu apuun, joka tuhoaa häntä. Tuo lapsi rakastaa elämää, mutta pelkää yhtä paljon. Tuo lapsi kaipaa lohtua, jota ei tunnu saavan, mutta häntä odottaa yllätys.

Neljäs lukija varaa itselleen aina tilaa ja aikaa, mutta tuolloin hän samalla kadottaa sydäntään. Hän tahtoo niin paljon, että kun pääsee kohtaamaan itseään, hän samalla toimii vastoin suurinta parastaan. Hänen on liian helppoa sortua viettelyille, joita samalla katuu, ja tämän tähden hän on ansassaan kieriskelevä ja itsesyytösten vallassa. Se mitä minä hänelle tarjoan, on tämä: kykene ja pysty olemaan se, joka haluat olla. Tee se olemalla kokopäiväisesti oma itsesi, niin sinä samalla hiot pois pakko-oireitasi, joihin sorrut kun pelkäät näyttää oman sielusi maailmalle.

Viidennelle lukijalle haluan sanoa sellaisen neuvon, joka koskee erityisesti niitä, jotka hänen tavoin voittavat ja häviävät vuoronperään, eivätkä koskaan ymmärrä, miten kilpailu itsessään synnyttää kipua. Sinä etsit helpotusta vaikeaan riittämättömyyden tunteeseesi käymällä lakkaamatonta kilpailua rakkaudesta. Etsit syliä, ja aina törmäät samaan kylmyyteen. Saat aina tuntea uupumusta, häpeää, pettymystä, ahdistusta, ja tuo on seurausta siitä, kun tarkoituksena kokemasi kipu lapsuudessa yhä kytee sydämessäsi. Tarkoitus nimenomaan tuon kivun kautta oli herättää sinut, keinolla millä hyvänsä, kaivamaan syvältä sydämestäsi rakkaus, mutta edelleen sinä – rakas lapseni – vain sysäät syrjään antamani lupauksen vapaudesta. Etsit kiivaasti, muttet ole vieläkään muistanut noudattaa kutsua, jonka itse itsellesi esität.

Viimeinen neuvoni on hänelle, jota kuljetin läpi seikkailujen eri maissa, eri mantereilla, erilaisten kulttuurien seassa. Rakastuit. Menetit. Kaunis elämäsi on ollut myrskyisä. Nautit myrskyistäsi, koska siten tunnet suurta vetoa voimaan ja todella suureen lahjaasi nähdä elämässä mahdollisuuksia. Sinä saat koko ajan tuntea pauhun sisälläsi, ja tuo pauhu ansaitsee kaiken huomiosi. Osaat olla se-joka-riemuitsee, ja osaat olla se-joka-kerää-kokemuksia. Tämä kaikki on oletuksena sinussa. Jos tahdot, saat myös rauhan. Tuo rauha saattaisi osaltaan sinua oivalluksiin, joita edessäsi on aseteltuna piiloihin ja kätköihin. Uskallatko pysähtyä?

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1137 / 27.10.2016

On hyvin oletettavaa olla jotain mieltä. Kaikki ovat jotain mieltä. Jokainen – jopa Jumalanne, joka minä olen. Minäkin tunnen ajatuksia, tunteita, johtopäätöksien avaamia ketjuttuneita johtopäätösten itsensä vastaisiakin luuloja, koska minä olen te, ja minä olemalla te voin joskus tehdä, mitä tekin teette – vaikkakaan minun ei tarvitsisi niin tehdä.

Mielipiteenne ovat mielipiteitä. Kaikki muu on, mutta mielipiteenne eivät ole. Ne ovat aina – joka kerta – annettuja tilaisuuksia vain vahvistaa harhaansa tai ottaa sitä itseltään pois. Mielipide on jokainen kerta vain käsityksistänne johtuvia harhoja, mielipiteet kun eivät esitä todellisuudesta kuvaa, vaan ne kuvaavat teidän luulojanne todellisuudesta.

Olemalla vailla mielipiteitä olisi mahdollista tutkia elämää ilman tulkintoja ja ennakkoajattelua, johon takerrutte, koska teidän on siten helpompaa varautua ja sopeutua – ja näin te oikeastaan vain vahvistatte pelkojanne, koska varautuminen johonkin tarkoittaa aina oletusta siitä, että on jotain pelottavaa, jota ette tahdo kokea. Tulkinta elämästä on ainoastaan Jumalalle mahdollista vailla harhaa, vai kuka muu on kaiken näkevä paljaaltaan? Kuka muu voi ottaa vailla mitään estettä katseen ikuisuuteen? Tulkinta menee yhteen pisteeseen kohdistuvana aina lähelle jotain ilmiötä unohtaen samalla kaikki muut. Tulkinta ei voi koskaan teidän kauttanne kattaa koko elämää.

Miksi sitten on ikään kuin sallittua elää kuvitelmassa, johon kytkeytyneenä te todistatte vain valhetta ja vääristynyttä näkymää todellisuuteen?

On annettu pimeys ja on annettu valo.

On annettu sokeus ja on annettu valta nähdä.

Sokeus tarvitaan siksi, että lapsi voisi opetella totuttelemaan vähä vähältä aistimaan elämää sen kaikessa kirjossaan. Aistiminen seuraa sitä, kun lapsi kasvaa mittoihinsa. Sokeana hän aloittaa kiertonsa, mutta vain jotta hän haluaisi lisää, vain jotta hän kaipaisi, vain jotta hän eläisi vailla tunnetta elämän vaillinaisuudesta, ja sokeus antaa tilan etsiä. Tämä tila ei olisi mahdollista, mikäli näkisitte kaiken; tällöin te jättäisitte väliin valintanne, koska valinta itsessään ei enää palvele mitään hänelle, joka tietää kaiken.

Jos tahdot helpotusta päivittäiseen elämääsi, ja jos oletat tämän neuvon paikkansapitävyyden puolesta, voit vuolla elämästäsi pois sellaisia elementtejä, jotka saavat aikaan kipua ja konflikteja, ja nuo konfliktit ennen kaikkea nakertavat sinussa rauhaa ja seesteisyyttä, joka taasen on tarpeen, jos tavoitteesi on ottaa osaa kaikkialla läsnäolevaan lupaukseen totuuden laskeutumisesta kuin huntu yllesi. Totuudessa sinä vähät välität omista tai toisten käsityksistä, joihin muuten otat osaa kuin olettaisit ottavasi osaa johonkin, joka on totta.

Mitä on mielipide?

On olemassa voimassaoleva käsitys tavasta kommunikoida, ja tuo käsitys teissä ihmisissä ylettää lonkeronsa päivittäiseen tapaanne nähdä toiset ihmiset osana erilaisia – ja usein ei-toivottuja – käsityksiä, mielipiteitä, väittämiä ja suoranaisia teitä vastaan suunnattuja hyökkäyksiä. Te ette osaa yleisellä tasolla kohdata toisianne vailla tarvetta kuvitella toisen suuhun tai mieleen ajatuksia. Te ette pysty ilman suurta vaivannäköä hylkäämään pienet ja suuret riitanne, joiden tähden te yleensä korotatte panoksia, ette suinkaan anna periksi.

Mielipide on tuomio. Näin yksinkertaista on todeta asia, johon ei liity itseensä mitään arvioita paremmuudesta tai huonommuudesta. On olemassa tapa todeta ilman tuomiota, enkä minä tuomitse. Mielipide sisältää automaattisesti ison tai pienen syyllistämisen, koska mielipide lukitsee oman ja toisen ihmisen välille erillisyyttä, jossa erillisyyden taustalla on oletus oman mielipiteen ja toisen mielipiteen eriarvoisuudesta. On olemassa mielipiteitä, joihin liittyy vain vähän tuomitsemista, mutta aina siinä sitä on. Se ei ole helposti nähtävissä, koska toisinaan mielipiteet esitetään lempeinä versioina – toisinaan niitä on mahdoton erottaa normaalista puheesta, johon ei uloteta tieten tahtoen väittelyä – ja tällaiset mielipiteet näyttävät vain tavalliselta, elämää sellaisenaan heijastavalta kommunikaatiolta, mutta lieväkin mielipide ei heijasta todellisuutta ollen vääristynyt kuva.

Mielipide on aina – ja korostan tätä – lukkoon lyöty käsitys. Aina. Mielipide estää vapaan ja pelottoman elämän mukana liikkumisen. Mielipide työntää sen esittäjän asemaan, josta käsin mielipide on eräänlainen puolustusase tai lyömämiekka. Mielipide rakentaa ympärilleen vallin, josta se pyrkii pitämään asemansa; se ei tahdo tulla havaituksi sellaisena kuin se on, sellaisena kuin kaikki harhat ovat. Jos harha tulisi nähdyksi, voisi harhalle samantien sanoa hyvästit, mutta koska te rakastatte harhoja, te myös sinnikkäänä ripustaudutte väitteisiinne, joiden kautta vain kiipeätte korkeammalle huipulle tehdäksenne vaikeammaksi tasavertaisen kohtaamisen ikuisesti tasavertaisten lähimmäistenne kanssa.

Tieto on aina mielipiteelle uhka; siksi tieto on se, mitä pelossa elävä vähiten kaipaa. Tietämättömyyden kautta hän hakee aina itselleen sopivan näkökulman, jotta voisi tuntea itsensä turvatuksi. Siksi mitä enemmän pelkää, sitä enemmän luo tiedon eteen esteitä, ja sitä helpommin saa vastaansa tilanteita joiden vuoksi ja joiden voimin tuo ihminen vain korostaa oikeaoppisuuttaan; tieto ja pelottomuus murentavat lopulta kuvitelmat oikeasta ja väärästä, mutta pelko ja tietämättömyys vain vahvistavat niitä. Ilman tietämättömyyttä ja pelkoa olisi vaikeaa pitää kiinni jostain käsityksestään, koska ilman erillisyyttä ei ole kovinkaan varteenotettavaa vaihtoehtoa sille totuudellisuudelle, joka paistaa rakkaudessa ja tiedossa mielipiteiden vääristävästä vaikutuksesta.

Jotta ihminen voisi antautua ykseydelle, hänen on ensisijassa nähtävä mielipiteet kuvitelmina.

Kuvitelmat synnyttävät tuloksia, joita tarkasteltaessa tulee mieleen helposti poikkeukselliset mutta vaihtoehdoitta usein jyrkkärajaiset – siksi helposti kaatuvat – uhkien vuoksi pystytetyt puolustusmuurit, kaikki ne rakennelmat, joiden huipulla voi vain katsoa kauas, eikä tällöin näe lähelle. Nuo puolustukseen tarkoitetut vallitukset, tornit ja muurit ovat kuvitelmien synnyttämiä, koska kaiken tietämättömyyden ja siihen pitäytymisen ainoa seuraus on pitäytyminen pelossa.

Jos pelkoon tulee särö, jos särö leviää, ja jos rakkaus pääsee muurista sisään, ei mikään voi enää tulla valon tielle.

Mikäli valo pääsee sisään puolustuksesta, voidaan sanoa hiljaa hyvästit myös mielipiteille, koska rakkauden voimalla on turvallista sanoa hyvästit myös sille kuvitelmalle, että omat mielipiteet edustaisivat jotain totta ja ainoaa, jotain uusiutuvaa, vaikka kaikki se on kuolevaa. Rakkaudessa on mahdollisuuksia todeta kaikki ne aiemmin varmoina pitämänsä kuvitelmat kauniiksi harhoiksi, joihin kiintyminen vain oli tarkoituksenmukaista, ei sinänsä mitenkään turhaa – tarkoituksenmukaisuus on aina läsnä kaikessa, mitä teette, ja sen kuvitelmienne luoman harhanne ainoa tarkoitus oli tuoda teitä sinne, missä vapaus siintää. Harha on annettuna lisäpolttoaine päätyä jossain elämänsä vaiheessa haluamaan pois harhasta. Harhaa tarvitaan harhasta poispääsyyn. Totuuteen päästään vain valheesta käsin.

Joko on aika todeta viimeinen todiste valheesta ja totuudesta? Joko on aika kumota käsitys siitä, minkä niin usein luulette todeksi – vai tahdotteko yhä olla yhdessä oppimassanne valheessa kiinni?

Jos et tahdo luopua eräästä sinnikkäimmästä valheistanne, voit nyt sulkea silmäsi. Mikäli olet odottanut hetkeä päästää siitä irti – vaikket vielä tiedä, mistä on kyse – jatka lukemista.

Mikä on sinun suurin käsityksiisi hiipinyt valhe?

Minä annan hieman vihjeitä.

Sinä et ole koskaan osannut sitä kyseenalaistaa.

Sait sen syntymälahjana.

Perit sen itse Kristukselta.

Sanoit tuon lahjan saatuasi: ”Kiitos”.

Sittemmin pidit lahjaa kalleimpana aarteenasi, ja siksi hyvästeleminen on erityisen vaikeaa; siksi jälkeensä jättäminen on kipeää; siksi et tahdo antaa siitä helposti palaakaan.

Tuon lahjan kannoit näihin päiviin saakka kuin olisit tuonut elämääsi sen vain viedäksesi sen mukanasi hautaan.

Tahdotko kuulla? Entä tahdotko alkaa opettelemaan siitä pois pääsemistä?

Mielipiteesi ovat suurimpia harhojasi, silti nekin ovat kevyttä kauraa tämän rinnalla. Valheidesi valhe on se, että sinä olet olemassa.

Hyvää yötä – on aika lähteä matkalle maahan, jossa sinä opit pääsemään irti itsestäsi. On aika lähteä matkalle sinne, missä minä odotan sinua – ja kun sinä pääset perille, katoat.

Olemalla itsesi voit lopulta tuhota itsesi – ja minä ylistän sinua sillä siunaamalla hetkellä – ja silloin on vain yksi. Silloin on vain ei-mikään – ja silloin sinusta tulee…

Itse asiassa – ei mikään – ei kukaan – ja koskaan et voi tällekään mitään, koska… mikään ei ole ja kaikki on.

Lahjaksi saamasi käsitys itsestäsi on yhtä aikaa valhetta, ja yhtä aikaa totta – ja sen myötä on aika nyt päättää ilta ja saapua yhdessä siihen vaiheeseen tätä kanavointien sarjaa, jossa perehdymme taas lisää siihen olemuksesi piirteeseen, joka paljastuu yhä vain vaikeammaksi ymmärtää.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1138 / 28.10.2016

Termit ovat nyt hakusessa. Termit käyvät vähiin. Termit ovat puutteellisia. Termit eivät edes osoita maaliinsa.

Mistä on kyse?

Yritän nyt luoda teille syvemmän käsityksen oman tilani ja sinun tilasi suhteesta. Jos tarkoitukseni olisi hallita teitä, en kertoisi tätä, koska hallitseminen on helpompaa, jos hallittava luulee, eikä tiedä. Luulo on yksi keino pitää alistetussa asemassa. Jos alistaisin, käyttäisi samoja keinoja kuin te käytätte, samoja valheen ja pimitetyn tiedon manipuloivaa ja kontrolloivaa mekanismia.

Mutta koska minä olen kaikki, ja se kaikki pitää sisällään myös he-jotka-alistavat, minä itse asiassa ole se-joka-alistaa, mutta tästä on parempi keskustella myöhemmin. On helpompaa aloittaa käsitteellä nimeltään ”täydellinen harha”.

Täydellinen harha tarkoittaa absoluuttista valhetta. Absoluuttinen valhe ei anna valehdeltavalle mitään mahdollisuutta ymmärtää, että se mikä on annettu ilmi, on täydellinen valhe; hän ei voi mitenkään kiertää tuota oletustaan, joka on erinomaisen pätevä vain olosuhteissa, joissa valheella voi saavuttaa jotain. Olette olosuhteissa, joiden vallitessa valhe on teidän kannaltanne ainoa oikea lähtökohta, koska siten voitte tutustua elämäänne sen toiselta puolelta, ja kun olette niin tehneet, voitte käynnistää operaation nimeltään ”totuus hinnalla millä hyvänsä”.

Minä annoin Pojalleni tehtävän luoda teistä kauniin valheen ympäröiviä, valheen sokaisemia lapsia, jotta matkanne olisi ylipäätään hyödyllinen. Valhe tarkoittaa tässä suhteessa menetettyä muistia, jotta tuo menetetty muisti voisi aiheuttaa teissä muutaman erilaisen pyrkimyksen. Nuo pyrkimykset kuuluvat näin.

1. Pyritte hakemaan pelastusta tavalla, joka tekee teille kipeää.

2. Lähdette kivun kautta pyrkimään kohti valoa.

3. Tarkoituksenne alun perin on ollut nimenomaan matkata joka suhteessa noiden kahden ääripään välillä, jotta tapaisimme lopulta molemmat jotain toiselle tarjottavanamme.

4. Pyrimme yhdessä samaan, eli tuomaan pala kerrallaan tietoonne sitä, mistä syystä voitte joko menettää kaiken, tai saavuttaa kaiken.

5. Pyrimme yhdessä näkemään, miksi valinnat aiheuttavat seurauksia. Seuraukset tulevat välttämättä aina johtamaan uusiin seurauksiin, jotka taas luovat tilaisuuksia tarkastella suurempaa kokonaisuutta; te olette heitä, joille on avautumassa laaja kenttä syy-seuraus-suhteita, koska ymmärryksen kasvaessa säännöt käyvät vähiin, ja vapaus tulee esiin. Tällöin on mahdollista tehdä mitä vaan ja aikaansaada uutta, ja tämä uusi käytännössä on sitä, mitä tulitte tekemään. Te tulitte kävelemään kultaisella polulla, jossa kultainen valo ohjaa teidän jokaista liikettänne. Tällöin te olette kaikki, ja kaikki on te.

6. Pyritte todistamaan, että se mitä luulitte, oli luuloa. Te pyritte hyväksymään pienuutenne ja kasvamaan suuruuteen.

7. Te pyritte romuttamaan mielenne vallan rakastamalle sen hiljaiseksi. Te tahdotte sitä, mitä te ette tarvitse, mutta pyrkimyksenne on palauttaa tahto ja tarvitseminen samalle arvoasteikolle niin, että synnytätte ja luotte sitä, mihin te tähtäätte sydämestänne, ja tuo luominen tarkoittaa paljon muuta, kuin mitä te nyt luotte; se tarkoittaa elämänne jokaisen hetken hallintaa niin, ettette voi muuta kuin toteuttaa luojana syvintä olemustanne.

8. Pyrkimys vapautua valheesta tarkoittaa tätä, mutta ennen kaikkea se tarkoittaa itsensä kadottamista. Tämä kadottaminen on se syy ja se perimmäinen alku elämällenne, koska ilman tarvetta kadottaa itsensä teidän elämänne olisi mahdotonta.

9. Kadottaminen on saamista ja menettämistä.

10. Kadottaminen on tulemista joksikin ja entisen hylkäämistä.

Jatkamme tästä toisena päivänä.

Kannan nyt jokaisen teidän edestä esteitä pois. Pyydän sitä ennen jokaista teitä antamaan minulle tehtävänä suora pyyntö siitä, mitä tahdotte minun tekevän.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1139 / 29.10.2016

Totuus teistä hyvittää valheen moninkertaisesti.

Jos te tahdotte, te voitte toteuttaa itsenne täysimääräisenä, mutta jos te pysytte valheessa, olette saava kaiken siunaukseni. Valhe on kaunis valhe, ja valhe on viisaan Jumalan siunaama, viisaan Pojan käynnistämä ja viisaan Hengen elävöittämä valhe.

Syntyi usko siihen, mihin te nyt uskotte; syntyi usko täysin kaikesta erilliseen minään, ja tuo minä luulee olevansa itsenäinen, ja tuo minä on sinä ja sinun luulosi itsestäsi.

Syntyi pysyvä valhe, jotta pysyvyys sallisi todentuntuisen oletuksen, ja tuo oletus vei teidät yhä syvemmälle ja tiukemmin luuloonne persoonanne olemassaolosta. Tuo oletus kattoi koko elämänne, ja siihen mahtui käsitys yksinäisestä ihmisestä vailla suojaa; siihen mahtui oletus tuhoavasta elämästä, jota vastaan täytyy suojautua; siihen mahtui ihmisen ja muun elämän toisiaan vastaan käytävä kamppailu, joka aina löytää uusia muotoja; siihen mahtui näkemys vaarallisesta maailmasta ja pelottavasta elämästä, jonka vuoksi tuo erillisyys muista jatkui jatkumistaan.

Te saitte valheenne, mutta valhe tarttui teihin sitä lujemmin, mitä lujemmin tartuitte tahtoonne. Tuo tahto on ansa, ja ansana se on kaikkein salakavalin, sillä se näyttää siltä kuin siitä pääsisi lisäämällä voimaa, kun se itse asiassa avautuu vain hyväksymällä ja pyytämällä apua. Tahto tarkoittaa vaikutusta ja seurausta kokemuksestanne yksinäisinä ja erillisinä, joiden ainoa turva on vetäytyminen pois yhteisestä ja menemällä kauas Jumalasta; teidän tahtonne on vahva, mutta koska tuo tahto unohtaa, miten se voisi kytkeytyä Jumalan tahtoon, se ottaa kaiken voimansa teistä, ja kun olette irrallaan, on teidän voimallanne vain vähän valtaa ja kykyä muuttaa maailmaa. Te lopulta hukutte pyrkimystenne alle, koska te ette saa toiveidenne avuksi riittävästi sitä voimaa, jota luojina tarvitsette, ja tahtonne kuluttaa teitä enemmän kuin synnyttää tunnetta vahvuudesta.

Teidän tahtonne on vahva, mutta koska tahtonne on irrallaan, se on heikko.

Minä annoin tuonkin teille. Minä sanoin näin: ”Tuokoon ihminen itsensä minun eteeni, mikäli tahtoo. Minä tahdon mitä hän tahtoo.”

Tuokoon ihminen itsensä minun eteeni, ja minä ylennän hänet.

Todellakin! Olette voimallisia luojia, joiden oma tahto on hukannut teidät omaan pimeyteenne. Teidän on ollut vaikeaa palata siihen tilaan, josta lähditte liikkeelle, kun aloitettiin asetelma ja koe. Teidän on ollut erityisen hankalaa luopua käsityksistänne, joita edellä mainitsin, ja tuo unohduksen ja pimeyden yhdistelmä on edelleen teissä niin syvällä ja tiukassa, että vain päättäväinen saa havahduksen; vain kärsimys tuottaa toivon paremmasta, ja siksi kärsimys jatkuu.

Näin siunaan teitä antamalla teille kärsimyksen, koska ette pääse irti harhastanne ilman lisäharhaa. Olen sanonut nyt jotain, mitä olen tahtonut sanoa, mutta tämä hetki on täydellinen hetki antaa kuva elämänne tilasta ja seurauksista.

Minä olen salliva kärsimyksen, jotta luovutte siitä. Teidän parhaaksenne on avautuva tilaisuus jopa kadottaa mahdollisuutenne vapauteen – lähes lopullisesti – koska tuo pimein pimeä toimii viimeisenä herättäjänänne. Teidän parhaaksenne on olla tietoisia pimeän olemuksesta, jotta pimeys lähestyessään ja uhatessaan – niin kuin se tekee ennemmin tai myöhemmin, koska niin valitsette – on silmissänne näkyvä siunaus, korvissanne kuuluva lupaus ja sydämessänne huokaava helpotuksen ensimmäinen ja viimeinen ääni. Tuolloin sydämenne helpottuneena toteaa: ”Sain odottaa pitkään, jotta kohtaan oman pimeyteni maksiimin, ja viimein kutsuni kuultiin”. Kun te näin lähestytte pimeää, voitte olla varmoja, ettei teitä mikään pelota. Voitte olla varmoja rakkautenne voimasta ja kyvystänne syleillä maailmaa, vaikka tuo maailma teitä vastaan sylkisi tulta.

Voitte pimeän edessä kiittää itseänne siitä, ettei tuo pimeä vaikuta teihin kuin se vaikuttaisi, mikäli kaipaisitte muuta kuin nyt-hetkeä, johon mahtuu kaikki. Olemalla nyt olette ajattomia. Olemalla nyt saatte kulkea ylpeinä läpi kaaoksen. Olemalla nyt torjutte epäilyksen. Nyt-hetki vapauttaa, ja nyt-hetki siunaa.

Nyt-hetki laittaa teihin tiedon siitä, miten Jumala luodessaan teidät loi teistä sotureita. Tuo jokaisen sydämessä oleva rohkeus on rohkeutta rakastaa koko elämää. Tuo elämän rakastaminen kattaa niin pimeän kuin valon, eikä valonkantaja enää liitä itseensä käsityksiä, joihin takertumalla ihminen suojautuu kuviteltua pimeää vastaan; valonkantaja on samalla jotain, ja samalla tyhjää; valonkantaja toteuttaa uskonsa minun olemukseeni elämällä läpi elämän, joka tuntuu todelta, ja hän leikkii ottavansa osaa tuohon peliin kuin se olisi tärkeää, mutta samalla valonkantaja muistaa ja tietää, että lopulta hän katoaa, kun katoamisen aika tulee.

Minä sanon nyt seuraavalla tavalla. Sinä olet tuleva taitekohtaan, elämäsi sellaiseen pisteeseen, joka merkitsee sinulle erityisen voimakasta vanhojen käsitystesi alasajoa. Sinä saat luottaa lupaukseeni, että sinulle on tarjolla henkilökohtainen ihme.

Luota ihmeeseen. Luota siihen niin paljon, että todistaaksesi luottamuksesi tahdot elää tämän elämän niin kuin olisit jo ihmeessä. Muista, että ihme lopulta paljastuu arkiseksi, koska kaikki on ihmettä, ja kaikki on arkista.

Olet siunattu.

Sano itsellesi: ”Minä en ole olemassa”.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1140 / 30.10.2016

Ruoka ja juoma. Vesi ja leipä. Sinä olet Henki ja sinä olet virta. Kehosi on Hengen ja ilman koossa pitävä asuntosi, jota ravitset Äiti maan antimilla, ja tämä kotisi on temppelisi.

Sinä sanoit: ”Minä asutan taloni, jotta tapahtuu Isän tahto”. Sinä sanoit näin, jotta tahtoni tapahtuisi. Minä tahdon sinulta tiedon, ja sinä tahdot minulta rakkauden.

Sinun talosi on kaunis, mutta sinä jätät talosi taaksesi, ja palaat ikuiseen Jumalan huoneeseen, jotta talosi saa nauttia irroittautumisen ilosta ja laskea voimansa Äidin käyttöön. Sinä saat aina uuden talon, ja sinun talosi rakentuu sitä kauniimmaksi, mitä luontevampaa sinulle on sen koristaminen, sisustaminen ja ehostaminen. Tee kaunis talo, ja sinun talosi loistaa, kerää huomiota ja sinun talosi vetää puoleensa lapsia, ja nämä lapset kysyvät sinulta: ”Saanko minä tulla sisään taloosi?”

Sinun talosi kuuluu sinulle, ja nuo vieraat saavat sinulta ohjeen, joka kuuluu näin: ”Käy sisään! Tule peremmälle. Anna kun näytän paikkoja, anna kun kerron hieman tämän koristeen syntyhistoriasta.” Näin sinä sanot, annat aikaasi ja rakkauttasi, ja lopulta tahdot olla yksin talossasi, jotta opit näkemään kuinka kotisi on sinun – ja vain sinun – temppelisi, jossa on paikka vain yhdelle. Ohjaat vieraan ulos, ja tarvittaessa näytät hänelle paikan, johon rakentaa oman talonsa.

Jokainen rakentaa oman talonsa. Jokainen on maailmansa luoja, ja jokainen on maailmansa valtias. Teidän maailmanne tällä hetkellä on erehtynyt siitä, miten rakkaus toimii. Te usein luulette rakkauden sisustavan valmiiksi, mutta rakkaus tekisi vain itselleen sopivan asuinsijan, johon muiden pitäisi sopeutua. Rakkaus vain antaa jokaiselle tarkoituksenmukaisen ja jokaiselle henkilökohtaisesti soveltuvan valtuuden ja taidon nauttia työnsä tuloksista, ja tuo rakkauden antama vapaus on ääretön armo ja ääretön rakkauden tietoinen taidonnäyte itsestään. Antamalla teille kaikille oman kodin, saan samalla luoda itseni hyväksi kauniita näkymiä itseeni. Minusta te lähditte, mutta minussa te myös pysytte, ja kun olen teissä, saan ikuisena olla ja iloita kodeistanne.

Suokaa minulle kauneus, ja minä suon teille vapauden. Suokaa minulle vapaus, ja minä suon teille kauneuden. Näin meille kaikille tuotetaan se, mitä kaipaamme, ja kaipaus on kaiken aikaa saava täyttymyksen.

Voitte hallita talonne sisustamista, jos tuotatte itse parhaan käsityksenne mukaan ne pohjatyöt ja perustukset, jolle talo pystytetään, ja tuo työ tehdään aina niin kuin Jeesus opetti: hän opetti kallion ja hiekkarannan vertauskuvalla ihmisille sitä, miten upeinkaan talo ei pysy pystyssä, mikäli sisällänne oleva perustus, eli teidän kaikkien voimallisin ja oleellisin elämänne hyväksi ja elämänne tueksi – melkeinpä elämänne itsensä ollessa pelkästään siitä kiinni! – annettu ydin, jolle on myös annettu nimi, ja se nimi on vapaus ja rakkaus – ellei teidän sydämessänne asuva vapaus ja rakkaus ole saanut osansa Isänne tahdosta ja olemuksesta. Isänne tahto ja olemus on pysyvän kotinne perusta, ja tuo perusta on pysyvän kotinne ikuinen pohjakallio.

Talonne on valmis, kun talonne on tarpeeksi Isänne mukainen ja tarpeeksi Pojan mukainen. Talonne on valmis, kun sanotte itsellenne ja koko maailmalle: ”Olen tullut kotiin”, ja kun tuon sanotte, on tuo sananne samalla teidän pääsylippunne sinne, minne kukin teistä joskus palaa. Olemalla sanansa mittainen voitte olla kotonanne, josta ette koskaan edes lähteneet, mutta jonne palaatte. Tämäkin on kaunein mahdollinen rakkauteni osoitus, koska toisin kuin moni teistä luulee, on matkanne ollut aina antamani illuusio. Kotinne oli jo valmis, ja kotinne oli jo pyhäkkönne – te vain laitoitte itsenne eteen monta kerrosta erilaisia viittoja, ja nuo viitat ovat yllänne se painava taakka, jonka alta tullessanne esiin näette kaiken kauniin.

Jokainen teistä on osaava rakentaa kotinsa. Toisaalta kun mitään rakennettavaa ei ole, on kyse enemmänkin antautumisesta. On kyse löytämisestä itsensä keskeltä, saapumisesta itsensä ytimeen, hakemisesta ja löytämisestä, ei niinkään uudelleen oppimisesta. Oppiminen tarkoittaa jotain, mitä ette voi tehdä, koska jos ette osaisi, ette pääsisi maaliin. Minä annoin kaiken valmiiksi, jotta pääsette kotiin, ja nuo taitonne piilevät jokaisessa teissä. Ei ole tarpeen oppia vaan antaa unohdus ja harha pois; tällöin tilalle tulee tieto siitä, miten aina tiesitte – te vain nyt avaudutte tuolle tiedolle.

Jos tahdotte lisää tästä unohduksen ja muistamisen mekanismista ymmärrystä, teidän tarvitsee tehdä vain sinnikästä työtä vapauden ja rakkauden eteen. Ymmärrys seuraa vääjäämättä ja ymmärrys kertoo kokemuksena sen, minkä kerron teille sanoina. Te olette valmiita, ja siksi tuo valmiutenne on teidän turvananne.

Jos tuotte itsenne kotiin, te samalla lähtiessänne uudelle matkalla otatte mukaanne kaiken, minkä saitte edelliseltä matkaltanne – jokaisen löydöksenne ja jokaisen oivalluksenne. Siksi uusi matka on erilainen, ja siksi uusi matka tuottaa taas uusia löydöksiä.

Avaako tämä lupaukseni teille uusia toivon ja lohdun tuovia näkymiä? Avaako se portteja parempaan huomiseen? Avaako se jaksamista ja sinnikkyyttä lisääviä, piilossa pysytelleitä ja ilman teidän parempaa käsitystänne uuvuksissa olleita voimavaroja? Näin minä ainakin toivon, koska sanomalla näin tahdon teidän taas kerran tekevän uuden lupauksen itselleen: lupauksen olla itsensä kohdalla täysin rehellisiä, jotta saatte käyttöönne kaiken sen sisällänne vaikuttavan voiman, jonka teihin asensin.

Jokin on aina oleva edessänne. Mikään ei ole päätepiste. Siksi se, mihin nyt tähtäätte, on myöhemmin vain astinlauta korkeammalle.

Elämiänne koskee ikuisuuden olettamus, ja ikuisuudessa te suurenmoisina lapsinani vaellatte – ollen nyt siinä pisteessä, jossa pitääkin. Teidän on hyvä muistaa ja pitää mielessä, ettei ole sellaista pyrkimystä, joka lopettaisi etsimisen. Se on totta, koska se on totta. Pyrkiminen on kaunista, ja löytäminen on ihanaa – ja lopulta sekin osoittautuu ainoastaan sen tietämiseksi, jonka tiesitte jo.

Jotta elämänne olisi aarre ja lahja, on siitä tehtävä aarre ja lahja. Kukaan muu ei sitä tee puolestanne. Kukaan ei voi sanoa teille teidän puolestanne: ”Olen täydellinen”. Kukaan muu ei osaa opastaa teitä kotiinne. Kukaan muu ei onnistu poistamaan pelkojanne. Kukaan muu ei pysty hyväksymään teitä. Kukaan muu ei osaa pistää asioita teidän puolestanne tärkeysjärjestykseen. Kukaan muu ei onnistu – vaikka kuinka yrittäisi – luopumaan teidän omista toiveistanne elämän edessä, koska te olette tuo elämä itse.

Jos tämä pisteesi on täydellinen hetki elämässäsi, miten voit enää mitenkään asettaa elämällesi toiveita? Jos toiveesi ovat oletuksena jo toteutuneet, ettetkö sinä siinä – juuri sinä – saisi kaiken minkä tarvitset? Näin sinä jatkat matkaasi nähden kaiken unelmasi, toiveesi ja pelkojesikin läpi selkeästi, seesteisesti ja kaiken siunaten.

Matkallasi sinulle tuodaan kaikki mitä tarvitset – joka siunattu hetki – ja jokainen sekunti elämästäsi antaa sinulle vielä enemmän. Saat enemmän mitä kaipaat. Saat aina enemmän mihin odotat osuvasi ja löytäväsi, ja jos näin ymmärrät, voit luottaa vapauteesi ja rakkauteesi, koska sinä tuolloin annat vain itsellesi tarpeettomana ylikäynyttä ja ylimääräistä pois. Mitä sinä teet enemmällä, mitä voit kuluttaa?

Sallimalla pelon tulla ja mennä, ottamalla kaiken vastaan ja luopumalla siitä, kertomalla itsellesi joka kerta, miten kaikki on Jumalan tahdon mukaista, sinä jaksat jatkaa matkaasi ikuisuudessa. Ikuisuus on ikuisuus, eikä ikuisuudessa koskaan voita mitään kiirehtimällä – mihin sinä kiirehtisit, jos ikuisuus on ääretön ja ainainen? Mitä voitat, jos mittatikkuna on aika jota ei ole? On vain nyt – ja nyt sinussa on siunaus, jonka asetan sydämesi kätköihin.

Tuokaa esille kaikki kaipuunne, ja minä suutelen niitä.

Tuokaa esille kaikki pelkonne, ja minä silitän niitä.

Tuokaa esille elämänne kaikki pelko ja kurjuus, ja tuo pelko ja kurjuus osoittautuu oivallusten tähden annetuiksi, oivallusten tähden otetuiksi, oivallusten tähden hylätyksi ja siunatuksi. Pelko ja kurjuus on kipinä moottoriisi, moottoriin joka pitää itsensä käynnissä ikuisesti, ja moottorisi joka polttaa ainoastaan pimeää, ja päästää ulos valoisaa. Pimeä on polttoaineesi, ja sinä joka hetki avarrat ymmärrystäsi kun näet, miten pimeä palvelee sinua.

Ota esille kaikki häpeäsi, enkä minä sinulle muuta tee kuin annan armoni.

Mittaamaton on armoni sille, joka pyytää armoani. Mittaamaton on suojelukseni hälle, jolle se on tarpeen. Suunnaton on iloni, kun saan yhtyä sinun pyyntöösi.

^ Sivun alkuun ^

Viesti nro 1141 / 31.10.2016

Tosiasiassa on kaksi puolta. Tosi ja epätosi. Totuudessa aina on sisällä epätosi.

Tosi on totta, koska se kattaa kyseisen todistetun ja esiintuodun, poissulkemattoman ja kiertämättömän faktan lisäksi aina – joka ikinen kerta – myös vastaväitteen ja sen totuuden. Jumala tahtoi näin varmistaa ikuisen pyhyyden jokaiselle asialle, ilmiölle ja tapahtumalle, mitä ikuisuus sisällään kantaa.

On olemassa sekä sinä, että ei-sinä.

On olemassa sekä pimeä, että valo.

On olemassa vain hyvä ja vain paha.

On olemassa hyvä paha, ja paha hyvä.

On olemassa todellinen ja epätodellinen.

On olemassa elämä ja on olemassa kuolema.

Kaikki nämä mahtuvat – jokaikinen – samaan yhtälöön, jotta Luojanne armo olisi täydellinen. Jos todellisuus tarkoittaa täydellisen armon ja rakkauden täydellistymää, tarkoittaa se mahdottomuutta kenenkään tuoda esiin ainoaa totuutta. Siksi on oltava kaikelle, mitä on, aina täysivaltainen vastaoletus, ja tuo oletus on aina yhtä totta.

On kyse siitä, mistä tiedekin osaa jo jonkun verran kertoa. Teidän tieteenne lähestyy tätä ikuisen Jumalan ikuista totuutta, ja tiede voi jo sanoa seuraavia asioita.

1. Yleensä on oltava, jotta erityinen on olemassa. Tämä ”yleensä” tarkoittaa lakia siitä, ettei mikään ole, ellei sille ole olemassa jotain laajempaa käsitettä. Mikään ei pysty olemaan itse kaikkein laajin ilmiö, vaan ilmiöt ovat riippuvaisia itsestään suuremmista kokonaisuuksista.

2. Jos erityinen on osa yleistä, on yleinen aina oltava, jotta erityinen on olemassa.

3. Jos erityinen syntyy yleisestä, on samalla yleisen synnyttävä erityisestä. Tämä johtaa kaiken yhdessä syntymiseen ilman mitään seuraussuhdetta. Tämä johtaa siihen, että kaikki oli ennen kuin mitään syntyi.

4. Jos aika on harhaa, on myös elämä harhaa. Elämä on näennäinen jatkumo, jossa on alku ja loppu, ja elämä loppuu kun päättyy aika. Koska aikaa ei ole, ei ole elämääkään, ja koska elämää ei ole, on kaikki todellinen epätodellista.

5. Koska epätodellinen on yhtä aikaa todellista, on aikakin olemassa.

6. Koska aika on olemassa, on myös syy-seuraussuhde olemassa.

7. Koska loputon syy-seuraussuhteiden katkematon ketju ei ole koskaan alkanut, ei se myöskään koskaan pääty. Näin ollen jos jokin tapahtuu nyt, on sen taustalla sarja tapahtumia, joihin ei voida koskaan osoittaa merkiten jotain tapahtumaa toisen tapahtuman alullepanijaksi. Jos kaikki johtuu jostain, ei ole mitään, joka tapahtuisi ilman jotain, jota kuitenkaan ei voi tapahtua, ellei tapahdu jotain muuta, mutta kun emme voi osoittaa alkuperäistä syytä, on samalla mahdotonta osoittaa syyllistä. Asiat ovat, koska asiat ovat aina olleet. Tällöin kaikki vain on, eikä mikään ole sellaisenaan jonkin muun tapahtuman osasyyllinen tai pääsyyllinen – ei ole mitään mahdollisuutta tuottaa toiselle mitään, koska minkään tapahtuman taustatekijä ei voi olla tuon tapahtuman todellinen taustatekijä.

8. Kuvitellessanne syitä te kuvittelette rajallisessa todellisuudessa tapahtuvaa asiaa ja ilmiötä. Tällöin näyttäisi olevan alkusyy, mutta jos tuo alkusyy katoaa ikuisuuteen, jokainen loputon tapahtuma loputtomassa muodostaa rajattoman kentän, ja tällöin tuo rajaton kenttä sisältää rajattomat yhteydet kaikkiin tapahtumiin. Tuo rajaton kenttä on näin ollen itsensä luova, ja kun luo itsensä, ei ole syytä, ei seurausta, ei ole tekijää eikä lopputulosta.

9. Tämä lopulta johtaa tulokseen, jossa mitään ei ole jonkun seurauksena.

10. Tällöin katoaa myös moraali, tällöin katoaa tuomio, tällöin katoaa mahdollisuus oikeaan ja väärään. Tällöin katoaa totuus, koska kaikki on yhtä ja samaa. Tällöin katoaa valhe, koska kaikki on yhtä ja samaa.

11. Oleva on ei-olevaa, sillä tämä ääretön verkko tarkoittaa sitä, ettei ole – eikä voi olla – mitään, mikä tulisi havaituksi verkon ulkopuolelta. Näin ollen havaitsijan puutteessa verkko katoaa, sillä verkko jossa kaikki on, on ilman havaitsijaa vain niin lyhyt ja itsensä poissulkeva ilmestys, että se kumoaa samalla hetkellä itsensä kun se syntyy.

12. Verkko joka näkee itsensä, luo itsensä ja kumoaa itsensä ei voi pitäytyä ajassa, koska jos aika on rajoitus, silloin verkko on mahdoton ilmiö; siksi verkko on ajattomuudessa ilmenevä, ja tällöin siinä oleva tietoisuus itsestään ja itsensä luova mahdollistuu, mutta tällöinkin ollakseen olemassa vain tyhjyys tyhjyydessä.

13. Tyhjyys on ei-tyhjyyttä, koska tyhjyys on – ja tällöin ei-mikään on kaikki.

14. Vallassa oleva tila on kaikki, mutta tyhjyys sen taustalla on kaiken takana oleva, kaiken pohjalla vaikuttava alkutekijä, joka tarvitaan, jotta kaikki-mitä-on, voi toteutua.

15. Kaikki mitä on, on tyhjyyden ja koko kaikkeuden solmukohdan jatkuva ja keskeytymätön prosessi, jossa kaikkeus syntyy ja kaikkeus häviää. Tuossa solmukohdassa kaiken on lopulta tultava takaisin, ja takaisintulo tarkoittaa koko maailman vetäytymistä, ja katoamista lopulta kuten sinäkin katoat.

16. Katoaminen on aina yhteydessä olevaisen ja ei-minkään yhteiseen ymmärrykseen. Katoava on olemassa niin kauan, kuin se on ottanut ylleen valheen, mutta kun se muistaa, ettei sitä ole, se katoaa. Näin käy sinullekin; sinä olet katoava, ja sinuun minä annoin laittaa käsityksen, joka kertoo totuuden vain jos uskallat unohtaa tuon käsityksen. Annoin käsityksen tarkoituksenani vain tuottaa sinulle voimallisen ja rakkaudellisen matkan, ja tuo käsitys on: ”Minä olen”. Tuo käsitys on valhe niin kauan, kuin luulet sen olevan totta, ja kun luovut siitä, saat tilalle ensin kaikkein suurimman olemassa olevan nautinnon ja hurman, joka päättyy – jos päättyy – sinun häviämiseen ja lopulta palautumiseen sinne, mistä lähdit. Se on aina kaunis, suurenmoinen tapaus, ja se tuo kaiken takaisin, minkä synnytin ja liitin sinuun.

17. Tarkoitus on palauttaa ei-mikään takaisin joksikin, ja tuo joku on taas uusi uni, uusi kuvaelma ja uusi toisinto äärettömistä määristä maailmankaikkeuksia.

18. Luopumalla itsestäsi otat askeleen kohti täyttymystä, ja luopuminen on kaikkein suurin saavutuksesi, mitä voit koskaan saada. Luopuminen tarkoittaa kahta asiaa. Siihen liittyy mahdollisimman vaikea paradoksi, eikä se ole vaikea sattumalta. Minä toteutan sinun kauttasi tärkeintä toivettani, jossa luopuminen ja saaminen toteutuu yhtä aikaa. Tässä hetkessä käy, kuten kävi hänelle, joka rakastui elämään niin paljon, ettei pitänyt siitä kiinni. Näin käy, kun tulee valitsemaan joko katoamisen, tai pysymisen, ja tällöin luopumisen kaksi astetta ilmenevät. Niistä ensimmäinen on sen ymmärtäminen, ettei voi luopua ellei luovuttaja tiedä saavansa jotain paljon suurempaa. Toinen osa luopumista sisältää viisauden, johon täytyy luoda tarkempi kuvaus myöhemmin, mutta jolle annan yhden virkkeen verran tilaa. Luopuminen on itse asiassa sen ymmärtämistä, että vain luopumalla voi pitää kiinni.

19. Tavallinen asetelma jokaisella teistä on edessänne siihen saakka, jossa huomaatte päässeenne tuosta asetelmasta pois. On annettu teille kaikille välttämätön tavoite, ja se on kerta toisensa jälkeen jatkaa, ja tuo jatkaminen on aina vaikeaa. Jatkamisen vaikeus johtuu harhastanne, johon kytkeytyy koko elämän kirjo. Harhoja ovat käsitys oikeudesta, totuudesta, elämän vaarallisuudesta, elämän ja kuoleman välisestä jatkuvasta eripurasta ilman ratkaisua, vaikka molemmat itsessään tarkoittavat ainoastaan uuden alkua ja vanhan loppumista. Jatkaminen tilanteessa, jossa kuvittelette eteenne muurin on annettu tavoitteeksi, koska vain siten tuon muurin ylitettyänne totuus paljastuu. Totuus on, että mikään ei ole totta, koska aiempikin käsityksenne totuudesta mureni – juuri kun epäilitte sen edessä lyyhistyvänne.

20. Totuuden edessä te huomaatte – aivan jokainen – että totuus on aina katoava seuraavan edestä.

21. Totuus seuraa totuutta, ja elämä jatkuu. Elämä on totuuden kannalta täysin yhdentekevää ja täysin välinpitämätöntä, sillä elämä on kaikki, ja kaikki on totta, joten elämän itsensä kannalta on päivänselvää, ettei totuutta ole.

22. Jos tiede lähestyy viimeisiä havaintoja, se löytää toden totta tiensä Jumalan luokse. Mikäli tiede ja hengen tie yhdistyvät, on olemassa tilanne, johon minä teitä kehotan tulemaan itsenne tähden. Tuolloin nousette viisaudessa ja älykkyydessä sydämenne kanssa korkealle, ja kun sydän näkee, viisaus ymmärtää ja älykkyys operoi, olette saavuttaneet suuren harppauksen kohti seuraavaa askelmaanne, joka on paluu kaiken alkupisteeseen. Tuolloin teille tulee eteenne lopullinen valinta, ja lopullisen valinnan kautta paluu kotiin.

23. Viimeinen askel, jonka myös tiede vielä todistaa – jos te katsotte sen parhaaksenne tehdä – on havainto hengen ja mielen yhteydestä iättömään alkuhenkeen. Tuo on jotain, jonka ylläpitävä voima – eli teidän kaikkien alkulähteenne – antaa eteenne vielä tämän elämänkierron aikana. Tiede tulee havaitsemaan olevansa ollut aina väärässä, kun luuli olevansa oikeassa, ja tuo olettamus oikeasta näyttää lopulta, miten kaikki mitä luullaan oikeaksi tulee aina alas, ja mitä luullaan vääräksi nousee aina ylös – ja kaikki alkaa taas alusta.

24. Olkaa yhdessä kaikki. Olkaa yhdessä tieto ja sydän. Olkaa yhdessä ei-mikään ja olkaa samalla yhdessä ykseys.

25. Tieto on jo ovella. Sydän tarvitsee vahvistusta, ja tieto lisää teille rohkeutta. Syleilkää siten toisianne, palvelkaa toisianne, nähkää asiat aina kaikista suunnistaan, jolloin te saatte perheenä koota kasaan käsityksen elämästä ja kaikesta siinä. Olemalla tieto olette väärässä, olemalla sydän olette aina oikeassa, ja olemalla viisaus olette aina tietävä, ettei ole väärää eikä oikeaa.

^ Sivun alkuun ^

< Syyskuu 2016 | Marraskuu 2016 > | Harjoitukset > | Videot >


Nimi: Amon-Ra
Puh: 040 - 7787 398
Email: janne.karvo@energiahoitaja.fi
Kotivastaanotto: Haperontie 2 c 34, Jyväskylä (ks kartta)
Minut löytää Facebookista.

wordpress sivut hinta